Tuoksuva joulu -satu

Tänä vuotta joulusatu lähti hieman myöhään kirjallisena niille, jotka sen saavat. Tässä kuitenkin virtuaalinen versio siitä teille kaikille. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta teille kaikille.

Tuoksuva joulu

(c) Jani Suurnäkki

Vanhan riihen lattioiden alla on viihtyisä hiirenkolo. Sen lattioita koristi olkimatto ja seiniä sammal. Se oli Sebastian-hiiren koti. Jouluaatto aamuna Sebastian heräsi sängystään. Eihän kyllä tiennyt jouluaaton saapuneen. Se oli sentään vain pieni hiiri. Sebastian hipsutteli ikkunalle ja imaisi pienet hiiren keuhkot täyteen tuoksuvaa aamuilmaa. Sinä aamuna ilma tuoksui erilaiselta. Sebastian ei ollut haistanut koskaan mitään sen kaltaista. Tuoksui yhtä aikaa mausteiselta, paahteiselta ja makealta. Hänen oli selvitettävä mistä oli kyse. Ilmeisesti tuoksu kiiri isolta talolta, missä ihmiset asuivat. Sebastianin hännänpäätä värisytti. Se nimittäin pelkäsi hieman isoja ihmisiä. Nyt Sebastian kuitenkin tunsi nenän ja viiksien päässä halua lähteä selvittämään tuoksun alkuperää. Se otti repun ja pakkasi sinne juuston palan sekä kauranjyviä. Kun se seisoi riihen edessä ja näki kasvimaan ja monet pienet rakennukset ennen isoa taloa, meinasi se kääntyä ympäri. Totta puhuen se oli jo avannut oven ja mennyt sisään, kun tuuli toi tuoksut entistä vahvemmin sen nenään.

 

”Pakko selvittää ja ehkä maistaakin.” Tuumi Sebastian ja laittoi oven kiinni. Se alkoi tarpoa läpi kasvimaan. Tai ainakin se oli vielä syksyllä ollut sellainen. Nyt se muistutti pikemminkin lumista erämaata, jonka valkoisen vaipan alta pilkotti omituisia talventörröttäjiä. Onneksi oli aamu. Illalla ne olisivat olleet pelottavia Sebastianille. Lumi oli kuitenkin niin pehmeää, että sen tassut pikemminkin aurasivat tietä lumeen kuin astuivat sen poikki. Sebastian pyyhkäisi otsaansa. Olisi edes kantohanki eikä uusi pehmeä pakkaspölly. Se oli sitä mieltä, että tie oli liian raskas ja oli parasta vain kääntyä ympäri. Juuri kun Sebastian oli kääntymässä, petti lumi hänen tassujen alla. Yhdessä lumipölähdyksessä se huomasi makaavansa tunnelin lattialla. Sebastian puisteli lumet itsestään ja katseli tunnelia. Tunneli tuntui jakautuvan siinä kohtaa kahdeksi. Toinen tunneli näytti menevän suoraan taloa kohti ja toinen kiersi keskemmälle kasvimaata. Sebastian rohkaisi mielensä ja valitsi sen tunnelin mikä vei suoraan taloa kohti. Silloin joku puhui verkkaalla äänellä Sebastianin takaa.

“Mikäs kumma otus se on tunnelini rikkonut?”

Puhuja oli myyrä. Se tutkaili samalla tunnelin romahtanutta kattoa.

Sebastian vinkaisi. “En se ollut minä, en ainakaan tarkoituksella, ei saa suuttua.”

“Tjaa. Olen tehnyt tästä liian ohuen.” Myyrä kääntyi takaisin Sebastiania kohti. “Satutitko itsesi?”

“Minä, en satuttanut. Minä tästä siis menenkin isolle talolle. Näkemiin.” Pajatti Sebastian pelästyneenä ja riensi isoa taloa kohti menevää tunnelia päin.

“Hetki.” Pysäytti myyrä. “Jos sinä sinne haluat. Valitse tuo toinen tunneli. Se vie sinut mutkan kautta, mutta pääset väistämään talon kissan vaanimisreitin. “

“Kissa! Oi voi, en muistanut sitä. Ikävä tyyppi meille hiirille. No kiitos. Minä menenkin sitten tänne toiseen.” Niin sanottuaan Sebastian pujahti myyrän neuvomaan suuntaan. Perästään hän kuuli myyrän huutavan jotain joulusta. Sebastian ei tunnistanut sanaa. Nyt sen kuitenkin teki mieli livahtaa niin kauas kissasta, kuin vain pienillä jaloillaan pääsi. Pian se saapui kasvimaan laidalle, ihan aitan nurkalle.

 

Sebastian hiipi seinän viertä. Se näki jo ison talon. Jotenkin pitäisi vielä päästä avonaisen pihan poikki. Tuoksu miltei nosti Sebastianin ilmaan tai ainakin siitä tuntui siltä. Se oli siirtynyt aitan kivijalan koloon ja tarkkaili nyt tilannetta. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin puikkia suoraan pihan läpi. Niinpä se veti henkeä ja pinkaisi juoksuun. Se livahti lumiukon takaa, lyhteen editse ja lumivallin yli ja suoraan etuovelle. Sebastiania huohotti, mutta se oli kuin olikin päässyt isolle talolle. Se kiipesi ikkunalle ja kurkisti sisälle. Siellä ihmiset koristelivat taloa oljesta tehdyillä kauniilla koristeilla ja jostain syystä tuvan keskellä komeili kuusi ja sekin oli koristeltu. Erityisesti Sebastian piti tähdestä kuusen latvassa. Tuoksun lähdettä se ei kuitenkaan nähnyt, vaikka pakko sen talosta oli kiiriä. Sebastian päätti lähteä kiertämään taloa ja etsimään toista ikkunaa mistä kurkistaa.

Yhtäkkiä se kuuli maukaisun ja näki suuren oranssi raidallisen kissan hyppäävän lumivallin takaa hänen eteensä. Sebastian kaatui pelkästä säikähdyksestä.

“Katsos, katsos, mitäs meillä täällä onkaan. Hiiri ja vielä repun kera. Ai ai. Mitäs minä nyt tekisin?” Sen enempää sanomatta, kissa nappasi suullaan Sebastianin repusta kiinni ja siitä roikottaen vei repun hiirineen mukanaan. Sebastiania pelotti. Nyt sen kyllä hukka perii. Kissa meni talon sivuovesta sisälle. Siihen oli laitettu sitä varten oma luukku. Silloin Sebastian unohti hetkeksi kurjan tilansa. Sen nenää kutitteli mitä herkullisimmat tuoksut. Se näki pöydällä pipareita, mitkä oli muotoiltu kukiksi ja sydämiksi. Erilaiset tuoksuvat laatikot olivat joko uunissa tai jo sieltä poissa. Sebastian oli löytänyt tuoksujen lähteen. Ne kaikki tulivat täältä ison talon keittiöstä. Se oli taivaallista. Pian Sebastian kuitenkin palasi takaisin todellisuuteen. Hän joutuisi kohta itse päivälliseksi. Juuri silloin talon emäntä huomasi kissan ja sen suusta roikkuvan Sebastianin. Emäntä kauhistui, mutta sääli pientä hiirtä. Joutua nyt kissan nappaamaksi jouluna.

 

“Misse, päästä se hiiri alas.” Emäntä pyysi. Misse-kissa ei voinut uskoa korviaan. Pitäisikö muka sen, laskea hiiri alas.

“Tottele. Laske se alas.” Emäntä toisti jo kärsimättömästi. Hitaasti kissa avasi suunsa ja pudotti Sebastianin alas. Misse käänsi selkänsä hiirelle ja istui alas.

“Hei pieni hiiri. Jouluna saa Misse tyytyä keittiön antimiin.” Emäntä nosti hiiren kädelleen. “Mutta mikäs se tämä on.” Emäntä ihmetteli Sebastianin reppua. Häntä alkoi naurattaa. “Onko kummempaa nähtykään. Hiiri jolla on reppu.”

Emäntä rapsutti huivin peittämää päätään. Silloin hän sai ajatuksen ja otti pienen piparin ja mursi siitä palasen ja antoi sen hiirelle.

“Hyvää joulua. Kyllä talon hiirtenkin näistä herkuista on osansa saatava. Ehkä et syö sitten niin paljoa viljojamme.” Sebastian otti varovasti piparin, Missen mulkoillessa samaan aikaan lattialla. Enää se ei kestänyt, vaan maukaisi lujempaa kuin koskaan ennen.

“Hyvä on. Ota sinäkin, jos saisit siitä joulumieltä.” Totesi emäntä. Misse haisteli piparia ja puraisi siitä pienen palan. Ei se ollut ihan hänen mieleensä. Samalla se mulkaisi jälleen Sebastiania ja näki kun se näytti kieltään sille. Nyt Misselle riitti ja se hyppäsi kohti hiirtä.

“Kuulkaas nyt te kaksi.” Emäntä sanoi ja nappasi kissan suoraan hypystä.

“Joulu on rauhan ja meille annetun suuren lahjan juhla.” Emäntä katsoi niitä kumpaakin vuoron perään.

“Tehkää nyt jouluksi sovinto.” Sebastian vingahti ja oli taas hieman peloissaan, mutta ojensi kuitenkin tassunsa kohti Misseä.

“Hyvä on.” Misse maukaisi ja kätteli varpaan päällä Sebastiania.

“Hyvä. Nyt saatte kumpikin jäädä tänne taloon ja osallistua joulujuhliin.” Emäntä sanoi ja vei kummatkin tuvan puolelle. Juhlista tuli hauskat ja sen loppupuolella huomattiin Sebastianin ja Missen jo laulavan yhdessä joululauluja kuusen juurella. Nyt Sebastian tiesi, mikä joulu on.

Missä sitä luurataan?

Pitkään olen ollut poissa blogi-maailmasta, missä siis olen ollut.

Ensimmäiseksi, olen viettänyt enemmän ja vähemmän rentouttavaa kesälomaa, sillä olemme myös muuttaneet kesän lopulla noin 300 kilometrin päähän vanhasta kodistamme. Samalla se on myös vienyt minut hetkeksi pois seurakunnan varhaiskasvatuksen työntekijästä, sen asiakkaaksi. Olenkin viettänyt aikaa elokuusta lähtien pienen tyttäreni kanssa koti-isänä.

On kiehtovaa seurata perhekerhoilua ja muuta seurakunnan lapsi- ja perhetyötä osallistujan näkökulmasta. Minulle kerho ja muskari ovat olleet monesti hengähdyspaikkoja ja erityisesti hetkiä, jossa lapseni pääsee leikkimään muiden lasten kanssa. Silloin isäkin jää monesti toisella sijalla. Pihallamme käy harvoin muita lapsia, niin huomaa kuinka tärkeitä kerhot ovat lapselle. Ilme kirkastuu entisestään, kun mainitsee että mennään kerhoon. Tärkeintä minulle kerhoissa on myös ilmapiiri joka kertoo, että olet tervetullut ja olemme odottaneet sinua. Siihen ei tarvita paljoa. Iloinen tervehdys ohjaajalta ja sanat: ”Hei, kiva nähdä sinua/teitä.”, riittää jo pitkälle. Ja miten mukavaa on jutella myös pari sanaa ohjaajallekin lapsesta tai arjen hetkistä.

Toiseksi blogiin kirjoitus aikaa on syönyt avoimen yliopiston kasvatustieteen opinnot. Naiivisti ajattelin alussa, että kyllä ne tehtävät päiväunien aikana etenee. Siinä olin hieman väärässä, sillä kun on saanut kaikki muut tehtävät tehtyä (kotiaskareet), jää opiskelulle vähän aikaa. Illat tuntuvat kuitenkin olevan se kaikkein hedelmällisin aika kirjoitella. Hitaasti hyvää tulee, vai miten se olikaan 🙂

Tähän loppuun voisin vielä listata muutaman asian, joita olen oppinut koti-isänä taaperoikäisen kanssa.

 

1. Ota lähtöihin reilusti aikaa ja varaudu siitä huolimatta yllätyksiin, kuten piilossa oleviin tavaroihin. Yllättävän hyvin lapsi rakkaamme on vielä näyttänyt piilottamansa esineet.

2. Hermot jotenkin kasvavat ja venyvät

3. Kahdestakymmenestä alaspäin laskeminen oikeasti auttaa.

4. On ihanaa kun aamulla voi jäädä kotiin, kun ulkona sataa vettä tai muuten vain laiskottaa.

5. Taaperot pääsevät yllättämään lähes joka päivä jollain tavalla.

6. Joskus Pikku kakkosen ohjelmat ovat kullanarvoisia.

 

Hyvää loppusyksyä teille kaikille vai pitäisikö sanoa alkavaa talvea. Yritän laitella välillä myös kokemuksia lapsityöstä ja muusta näin toiselta puolelta katsottuna 🙂

-Jani-

 

Luomista musiikin siivin

Moikka.

Tällä kertaa on vuorossa jälleen yksi luomiskertomus hartaus. Oikeammin tämä on pikemminkin musiikkihetki luomisen tiimoilta.

Tässä kuljetaan laulusta toiseen ottamalla summamutikassa esineitä piilosta, minulla oli laukkuni, ja lauletaan siihen liittyvä laulu. Tämän jälkeen asetetaan esine pitkälle kapealle kankaalle. Tässä kohtaan esineet asetellaan tarkoituksella sekaisin. Lopussa esineistä kootaan itse kertomus.

 

Tarvikkeet:

  • Säestyssoitin jos on.
  • Peili ( voi korvata kännykän etukameralla ) Tein niin itse.
  • Lamppu
  • Tekokukka
  • Rytmirinkula ( ei pakollinen )
  • Aurinko, kuu ja tähdet pahvista
  • lintupehmo
  • kalanukke
  • Kananukke
  • Tyyny
  • Kangas josta saa taiteltua kapean kaistaleen mihin kaikki esineet mahtuvat vierekkäin.

 

Alussa voi ottaa säestyssoittimen esille, esim. ukulele mahtuu näppärästi piiloon. Tämän jälkeen aletaan laulaa lauluja esineiden mukaan.

 

Sinä ja minä, ihminen (peili / kännykkä)

Sinä olet siellä ja minä olen täällä, matkimisleikki (Lauluja, Maija Baric)

 

Valo (lamppu)

Minulla on valoa varpaissa

 

 

Kasvit (tekokukka)

Auringonkukka (Kirkkomuskari 1)  + rytmirinkula ( itse jätin pois eräässä ryhmässä )

 

Aurinko ja kuu sekä tähdet (Aurinko ja kuu että tähdet pahvista)

Aurinko lettuja paistaa

 

Linnut (lintupehmo)

Voi käyttää vaikka Linnun laulupuuta tai ihan mitä muuta lintulaulua jonka osaat.

 

Kalat (kalanukke)

Pikkuiset kultakalat, hauki ui ( pikku kuplat ), vauvahai tms.

 

Eläimet maan päällä (kananukke)

Kanapolkka ( karvakorvan laulupurkki )

 

Lepopäivä ( Tyyny )

Kuunnellaan rauhallista musiikkia. Voi käydä vaikka pitkäkseen. Toinen vaihtoehto on laulaa vaikka Jumalan kämmenellä

 

Lopuksi kootaan luomiskertomus asettamalla tavarat luomiskertomuksen järjestykseen ja samalla kerrotaan nopeasti kertomus pääpiirteittäin. Tyyliin ”Aluksi Jumala sanoi tulkoon valo, sen jälkeen Jumala sanoi tulkoon maa ja maan päälle kasveja… Viimeisenä Jumala sanoi tulkoon ihminen. Pitäköön hän maailmasta hyvää huolta…”

Huomasit varmaan, että olen jättänyt maan laulutta, sillä otin sen kasvien kanssa kimppaan. Puhumattakaan taivaan kaaresta. Voi toki ottaa nekin mukaan ja keksiä laulut niihin 🙂

 

Näytelmä ystävyydestä: Mustan lampaan tärkeät asiat

Tällä kertaa on vuorossa ystävyydestä kertova näytelmä. Se on saanut vaikutteita Katri Kirkkopellon Molli-kirjasta. Suosittelen tutustumaan siihen, ellei ole jo tuttu. Olen saanut näytelmän julkaisuun myös luvan.

Tämän voi myös ladata pdf-muodossa tästä: Mustan lampaan tärkeät asiat

Näytelmä kertoo ystävyydestä monelta eri kantilta. Siitä miten hankalaa ystävän löytäminen on. Kuinka hyvinkin erilaiset voivat olla ystäviä. Sinnikkyys palkitaan. Anteeksi pyytäminen. Kuinka pölhöjä juttuja tehnyt saattaa joutua yksin.

Tarinat ovat siitä ihania, on ne kerrottu millä tavalla vain, että ne voivat puhua jokaiselle eri tavoin. Siksi en yleensä selitä kovinkaan paljon tarinoita, vaan kyselen lapsilta mitä se heille toi mieleen.

 

Tarvikkeet, joita itse käytin:

Vaaterekki + kangas päälle nukketeatteri sermiksi

Musta lammas käsinukke

Hiiri käsinukke ( Ilmo )

Auton lumiharja, jossa raappa toisessa päässä

pieni pyöreä Ikean wc-matto

joulukuun Lastenmaa -lehti

Tekokukka

Kännykkä + matkakaiutin.

Mustavalkoelokuvien jahtaus musiikkia esim. Benny hill teema

 

Näytelmän kesto: n. 15 minuuttia

Mustan lampaan tärkeät asiat

Musta lammas saapuu näyttämölle

Musta lammas:

Minä olen mustien lampaiden sukua. Meidän suvussa ei hymyillä, ei naureta, eikä varsinkaan leikitä. Me teemme vain tärkeitä asioita. Kun vierailemme sukulaisten luona, ne ovat arvokkaita tilaisuuksia, joissa keskustellaan tärkeistä asioista. Musiikkina kuuntele hieno taidemusiikkia, mutta eniten pidän vanhan talon hiljaisuudesta. Käynkin tähän istumaan ja kuuntelemaan sitä.

Ilmo-hiiri:

Hei minä olen Ilmo. Näin tämän talon ja ajattelin. Olisiko siellä minulle ystävää. Koputetaan.

Musta lammas:

Kuka siellä mahtaa olla?

Menee ovelle.

Hetkinen, et ole sukulainen. Mene pois.

Laittaa oven kiinni Ilmon edestä

Ilmo:

Ohoh. Ehkä hän ei nähnyt kunnolla.

Hei taas, minä ajattelin, että tulisitko ystäväkseni?

Lammas:

Minä en kaipaa ystäviä. Mene pois.

Ilmo:

Hyvä on. Olisin vain halunnut tutustua.

Lammas:

Menihän se. En halua, että kukaan tulee häiritsemään tärkeitä asioitani.

Aloitan siivoamaan, se on tärkeää.

Ensin harjataan roskat

Musiikki päälle.

Hakee harjan ja aloittaa harjaamaan

Nyt on roskat pois.

Pudottaa harjan sermin taakse.

Tamppaan matot seuraavaksi.

Hakee maton ja heittää sekä asettelee maton sermille. 

Hakee harjan, nyt toisin päin.

Tämä harja on tärkeä työväline. Sillä voi myös tampata.

Pudottaa tamppauksen jälkeen harjan, että maton sermin taakse.

Nyt näyttää siistiltä. On siis aika istua ja lukea lehteä.

Hakee lehden ja asettuu lukemaan sitä. Auta toisella kädellä lehden luvussa.

Katsotaanpa.

Tämähän vanha lehti. Se on hyvä. Historia, jos mikä on tärkeää ja arvokasta.

Hetkinen. Täällähän on askarteluohjeita. Ja satuja. Tämä on iloinen lasten lehti.

Pudottaa lehden käsistään.

Musiikki loppuu

Jää kuuntelemaan hiljaisuutta

Onpa hiljaista. Tuntuu, tuntuu hassulta. Yksinäisyyttäkö se on.

Asialle on tehtävä jotain. Luulen seuran auttavan. Olen nähnyt, että ystävät nauravat ja hymyilevät yhdessä.

Minä en osaa nauraa.Tiedän teoriassa, miten se tapahtuu. Se on erilaisia äännähdyksiä rytmikkään hengitysten tahdittamana. Jotenkin siis näin.

Ha ha ha, he he he, hih hih hi, hy hy hy.

 

Pyörittää päätään. Ottaa uudestaan hieman nopeammin.

Nyt taidan osata.

Vielä se hymy. Siinä suupielet ovat korvia kohti.

Nostaa ähkien rasituksesta suupieliä pari kertaa

Huh. kelpaa

Olipa rankkaa.

Nyt vain odotetaan, että nauru ja hymy tuovat ystävän luokseni.

Odottaa hetken, mutta ketään ei näy. Menee ovelle.

Ystävä saisi tulla!

Epäkohteliasta, että ei saavuta. Minä tein suuren työn. Opettelin nauramaan, opettelin hymyilemään. Kukaan ei kuitenkaan tule.

Istuu tuolille ja laulaa pätkän jotain haikeaa laulua. Itse käytin Röllin kappaletta: Oishan  se kiva jos mulla. Lopetin ennen tuhmaa ja lammas huokaisee surullisena.

Ei kukaan minusta välittää voi.

Ilmo ilmestyy toiselle puolelle.

Ilmo:

Hei taas. Ei tuo lammas varmaan tosissaan ollut. Kokeilen uudestaan.

Koputtaa.

Lammas:

Ovella on joku.

Avaa oven.

Sinä.

Lammas heittäytyy halaamaan hiirtä.

Ilmo:

Okei okei. Riittää jo.

Lammas:

Onpa kiva nähdä. Odota, minulla on sinulle jotain. Löysin sen puutarhasta ja se oli värikäs.

Lammas hakee kukan.

Ole hyvä. Mikä lie rikkaruoho, mutta ajattelin sinun pitävän siitä.

Ilmo:

Kiitos, tämä on kaunis kukka.

Lammas:

Tuota, se aikaisempi juttu. Voitko antaa anteeksi? Olin sinulle hieman töykeä, tai jopa ilkeä.

Ilmo:

Juu, voin antaa anteeksi. Nyt  leikkimään. Viimeinen ulkona on hippa.

Hiiri lähtee näkyviltä kukan kanssa.

Lammas:

Hippaa. En minä osaa leikkiä hippaa. Ehkä kuitenkin opin.

Laulaa

Onhan se kiva kun mulla. Myös yksi kaveri on. Ei yksin täydy mun olla, hippaleikkiin rynnätä voin. Ystävyys on tärkeää.

 

Viivi etsii joulua

Viivi etsii joulua

Tämän näytelmän toteutin matkalaukkunäyttämöllä, yksinkertaisen marionettilampaan ja pyykkipoikaan tehdyn varisnuken kera.

 

Lyhyesti: Viivi tuumii mistä tunnistaa joulun saapumisen. Lampailla ei nimittäin ole kalenteria, josta kurkata. Viivi lähtee etsimään merkkejä siitä, että joulu olisi saapumassa.

Nuket:

  • Lammas
  • Varis

 

Kohtaus 1, metsänlaita

dav

Laukku on käännetty aluksi kansi katsojiin. Aloittaessa käännetään oikeinpäin.

Metsälavastus, yksi tähti metsän yllä.

Viivi saapuu näyttämölle hyräillen joulu on taas laulua tai joulu tulla jollottaa kappaletta ( nukketeatteri Sammon Ihana joulu näytelmästä ja kirjasta )

Hei! Mistä tietää, että joulu lähestyy.

Meillä lampailla ei ole kalenteria. Siitä näkisi joulun saapumisen.

Huomaa tähden.

Oi tähti!

Tähti pieni tai ehkä suuri, mistä tietää että joulu on kohta juuri. Joulujuuri taitaa olla porkkana. Olisikohan niitä keittiössä?

Poistuu näyttämöltä

Lavastus vaihtuu keittiön ikkunaksi

 

Kohtaus 2, keittiön ikkunan alla

dav

Viivi katselee ikkunasta keittiöön.

Tuosta ikkunasta näkee keittiöön.

Viivi pomppii nähdäkseen mitä keittiössä on.

Hei, näen porkkanoita. Ainakin luulen. Menen varovasti kurkkaamaan lähempää.

Viivi poistuu paikalta.

Lavastus vaihtuu keittiöksi.

 

Kohtaus 3, keittiössä

dav

Viivi astee keittiöön. Arastelee, mutta astuu peremmälle

Pöydällä on lanttuja, porkkanoita ja punajuuria.

Hei, on täällä porkkanoita. Näin ihan oikein. Ne rouskuvat ihanasti hampaissa. Ihmiset tekevät niistä jouluna porkkanalaatikkoa. Itse pidän porkkanoista enemmän raakana.

Mitähän nuo isot ovat? Nyt tiedän, ne ovat lanttuja. Emo kertoi, että lantuista voi tulla lähes pään kokoisia. Niistä tehdään lanttulaatikkoa.

Mutta mitä nuo punaiset ovat?

Siirtyy pöydän toiselle puolelle.

Erikoisen näköisiä. Hei nyt minä tiedät. Nuo ovat punajuuria. Niistä voi tehdä vaikka rosollia.

Minusta tuntuu, että jouluruoat tuovat joulun lähemmäksi.

Menen tutkimaan löytyisikö muita joulun merkkejä.

Poistuu keittiöstä

Lavastus vaihtuu pihamaaksi

 

Kohtaus 4, valoja ikkunassa

Valot syttyvät ikkunaan, patterivalot.

Oi, onpa kauniita. Valoja ja kynttilöitä ilmestyy enemmän ja enemmän ikkunoihin ja pihoille. Joulu taitaa olla lähestyä kun valo lisääntyy.

Viivi ihastelee valoja.

 

Kohtaus 5, varis yllättää joulukortilla

Varis lentää paikalle joulukortti nokassaan. Tiputtaa sen nokastaan Viivin jalkojen juureen.

Viivi: Minulleko tuo kortti on?

Varis: Kraak. Sinullepa hyvinkin.

Viivi: Kiitos. Kovin kilttiä sinulta.

Varis: Joulun kunniaksi, tekee olon hyväksi.

Varis lentää pois.

Viivi: Kukapa olisi uskonut variksesta. Yleensä hän vain kraakkuu itsekseen. Siitäkin taitaa tietää, että joulu on lähellä kun saa joulukortteja.

Viivi poistuu paikalta

Lavasteet vaihtuvat talliksi.

 

Kohtaus 6, tallissa

Tallissa on aasi ja lehmä. Ruokakaukalossa vielä vain heinää.

Aaa… täällä on ihanan lämmin. Tämä on minun kotitallini. Talli liittyy vahvasti jouluun. Kauan aikaa sitten tallissa syntyi pieni Jeesus vauva. Nykyisinkin jouluna juhlitaan hänen synttäreitään.

Minä käyn nyt tähän. Minua väsyttää jo vähän. 

Katsahtaa ikkunasta tähteä.

Oi tähti. Tähti pieni tai sittenkin suuri. Nyt tiedän, että joulu on kohta juuri.

Käännetään laukku ympäri, jolloin tallin ovet sulkeutuvat ja kertomus loppuu.

 

Lopuksi voidaan vielä kysellä mitä merkkejä joulusta Viivi löysi.

 

Muok. 20.11. Pari lisälausetta ja kirjoitusasun korjausta

Sanomalehteä, teippiä, nukkeja ja Voldemort

Tällä kertaa on vuorossa pikanukkeja. Materiaalina on käytetty sanomalehteä, maalarinteippiä, hieman jämäkartonkia, kankaita ja harjanvartta sekä luonnonmateriaaleja.

Malliversiosta tuli aikamoisen paljon Harry Potter-kirjoista tutun pahiksen, Voldemortin näköinen. Hieman kiltimpänä ehkäpä.

Miten tuo on siis tehty? Hyvin yksinkertaista. Aloitetaan ottamalla arkki (1-3 arkkia) sanomalehteä, taitetaan se pitkittäissuunnassa neljäkertaa. Tämä kaistale pyöritetään harjanvarren päähän. Käytetään teippiä kaistaleiden kiinnittämisiin. Huom. Ei teipata kiinni harjanvarteen missään vaiheessa. Jatketaan pari kolme kerrosta samalla tavalla.

Tämän jälkeen jatketaan ns. huputtamalla. Otetaan jälleen sanomalehti arkki (1-3 arkkia) ja taitetaan se puoliksi poikkisuuntaan. Tämän jälkeen arkki laitetaan hupuksi muiden sanomalehtiarkkien päälle. Välillä kiristetään ja kiinnitetään kaulaa teipillä niin, että muodostuu hyvä kaula. Älä kuitenkaan kiristä liikaa. Kankaan on tarkoitus mahtua vielä pään ja varren väliin. Tätä jatketaan kunnes saat haluamasi kokoisen pään.

Tämän jälkeen muotoillaan nenä, ja korvat sekä muut yksityiskohdat sanomalehdestä ja muista materiaaleista mitä löydät.

Tämän jälkeen ota pää pois harjanvarresta. Asettele haluamasi kangas keskeltä harjanvarren päälle. Aseta pää takaisin harjanvarteen. Tässä kohtaa saatat joutua löysäämään kaulaa ja teippaamaan sen uudelleen.

Kädet nukeille tehdään pienemmästä palasta harjanvartta. Kädet tehdään taittelemalla arkki pieneksi ja taittamalla se ns. kahtia harjanvarren ympärille. Voi tehdä myös peukalon nukelle. Kun käsi on valmis kiinnitetään se samalla lailla kuin pää kankaan päihin.

Vihje. Voit myös käyttää päässä lyhyempää palaa harjanvartta, jolloin nukesta tulee notkeampi kun harjan vartta on vain niskan verran ja selkärangan muodostaa käsivarsi. Toki voit myös liisteröidä sanomalehtisuikaleilla tekemäsi pään ja kädet, jolloin nukesta tulee kestävämpi ja sileä pintaisempi. Tässä työssä kuitenkin ajatus oli nimenomaan nopeus ja se, että näkee miten vähillä materiaaleilla saa jo ihmeitä aikaan.

dav

-Jani-

Luomista luoden muovaillen

Tällä kertaa päätin käyttää muovailuvahaa kertomisen tukena. Olen jo pitkään halunnut kokeilla jotain tämän tapaista. Kertomukseksi valikoitui luominen. Ei liene kovin yllättävää näin keväällä 😉 Jokaisesta kokonaisuudesta muovattiin yksi elementti. Samalla kun kertomusta kerrottiin eteenpäin. Osa elementeistä, kuten lintu ja jänis oli pilkottu valmiiksi paloiksi kertomisen ja muovailun sujuvaistamiseksi. Alla oleva kuva on kuudennen päivän lopusta. Siis kuta kuinkin. Ensimmäiset lasten tekemät lisäykset ovat jo näkyvissä.

Edit. 11.5. Lapset saivat myös päättää tehtiinkö ihmisille pieni vai iso nenä tai minkälaiset korvat tai hiukset niille tehtäisiin.

Lepopäivänä kaikki hahmot käännettiin nukkumaan. Ihmiset makuulle, lintu kääntää päänsä sivulle jne.

IMG-20160504-WA0003

Kertomuksen jälkeen muutama poika jäi kanssani muovailemaan hetkeksi. Siinä hötäkässä ja innossa sai maailma myrkkykäärmeensä, kivet, sateenkaaren ja sai ihmiset jopa uudet peput yhden muovailijan toimesta. Hän oli niistä silmin nähden onnellinen. Aikuisen silmään lopputulos oli muovailuvahapallo laitettuna hännän näköiseksi pepun paikalle. Antaa lapsen idean kukkia tässäkin tapauksessa 🙂

IMG-20160504-WA0000

– Jani –

Villasukkahartaus ystävyydestä

Villasukkanukke

Ystävään päivän tienoilla pidin tällaisen hetken ryhmille. Tämä toimi mukavasti kaikissa ryhmissä. Jokaisen ryhmän versio oli pikkuisen erilainen ja pituinen. Riippuen ryhmästä. Joitakin ryhmiä sukkanukke, jota käytin nauratti niin paljon, että jouduin ottaa erityisen rauhallisesti ja aistien ryhmän mukana oloa. Toisaalta toisia ryhmiä pystyi hyvin naurattamaan jutuilla hieman enemmänkin ja silti homma pysyi kasassa. Eli muokkaa tätä omaan tapaasi ja ryhmääsi sopivaksi 🙂

 

Johtoajatus:

Hartaus tai oikeammin tarina siitä millainen ystävä voi olla ja siitä kuinka Jeesuksellakin oli monenlaisia ystäviä.

 

Materiaalit:

Jos mahdollista villasukasta tai perussukasta tehty nukke. Jos et käytä nukkea puhu nuken asiat itse. Toimii varmasti hyvin niinkin. Hartauden kulussa kirjoitan olettaen, että käytössä on nukke.

Villasukkia:

  • Pieni
  • Suuri
  • Vaalea
  • Tumma
  • Ehjä, erityisen hieno
  • Reikäinen

2 Koria tms.

Kangas peittämään korin

Tumman sininen tai muu tumma kangas vedeksi

Vene

12 tuikkukynttilää tai nukkea, jotka mahtuvat veneeseen. Jos sinulla on tarpeeksi monta ledi-kynttilää niin voit ne sytyttää, mutta muuten tässä hartaudessa paloturvallisuuden vuoksi näitä kynttilöitä sytytetä.

 

Alkuvalmistelut:

Laita villasukat materiaalilistan järjestyksessä koriin pienin ylimmäisenä. Sekä nukke mikäli käytät sellaista.

Laita myös vene ja kynttilät / nuket piiloon vielä tyhjänä olevaan koriin.

Laita kumpaakin koriin kankaat päälle

 

Hartauden kulku:

Alkurutiinit

“Tämän hetken aiheena on ystävyys. Minulla on mukanani ystävä, joka haluaa kertoa millaisia ystävät hänen mielestään on. Kysytäänpä onko hän jo herännyt.”

 

Huhuillaan nukelle koriin ja samalla sujautetaan käsi korin takakautta nukkeen.

 

Nukke alkaa laulamaan Ystäväni on kuin villasukka -laulua talvella lämmittää kohtaan asti.

 

Nukke nostelee ja möyrii kangasta etsien samalla kankaan reunaa, josta kurkata.

 

“Ystäväni on kuin villasukka. Miten ystävä voisi olla kuin villasukka. Hei, minä olen muuten (Sorja Villasukka, Seppo Villasukka. Päätä sinä 🙂 ).  Me villasukat tiedämme kaiken mitä mikä liittyy sukkiin. Esimerkiksi sen kuinka villa keritään lampaasta, kuinka se karstataan ja tehdään langaksi. Samasta syystä tiedämme miksi ystävää voi verrata villasukkaan. Esimerkiksi kun villasukan laittaa jalkaan se lämmittää. Niin kuin ystävän ajattelu voi lämmittää mieltä. Eikö totta? Ja jos villasukan vetää paljaitten varpaitten päälle, se kutittaa. Niin kuin ystäväkin voi kutittaa. Eikö totta?”

“Katsotaanpa minkälaisia ne ystävät voisivat olla.”

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa pienen sukan.

“Ystävä voi olla pieni.”

Asettaa sukan korin eteen.

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa suuren sukan.

“Tai hyvin suuri.”

Asettaa ison pienen viereen.

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa vaalean sukan.

“Ystävä voi olla vaalea.”

Asettaa vaalean sukan korin eteen.

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa tumman sukan.

“Ystävä voi olla myös tumma.”

Asettaa tumman sukan vaalean viereen.

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa erityisen hienon sukan.

“Ystävällä voi uudet hienot vaatteet ja hienosti laitettu tukka.”

Asettaa hienon sukan korin eteen.

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa reikäisen sukan.

“Ystävän vaatteissa voi olla myös reikiä ja päässä tukka sekaisin.”

Asettaa reikäisen sukan hienon viereen.

“Ystävät voivat olla monenlaisia. Tiedättekö, että Jeesuksella oli myös monenlaisia ystäviä. Heistä kerrotaan Raamatussa. Itse tunnen Raamatusta vain joulukertomuksen kunnolla. Otankin siis tuon reikäisen sukan ja yritän sitä hieman parsia. (Nimi) jatkaa tästä. Hän käsittääkseni tuntee kertomuksen paremmin.”

 

Nukke ottaa reikäisen sukan mukaansa koriin ja mutisee hetken aikaa korin sisältä etsiessään neulaa ja lankaa.

 

“Kiitos (nuken nimi). Minä voin kertoa jotain Jeesuksen ystävistä. Laitetaan eteen ensin sininen kangas. Tänään se on järvi. Laitetaan vielä järvelle vene.”

“Moni Jeesuksen ystävä oli kalastaja. Sen vuoksi tämä vene. Yksi ystävistä oli myös tullimies. Montakohan heitä on? Lasketaan. Yksi kynttilä tarkoittaa yhtä ystävää.”

 

Otetaan aina yksi kynttilä korista ja asetetaan se laivaan samalla ääneen laskien.

 

“Olipa heitä monta. Heitä kutsuttiin myös opetuslapsiksi. Nämä kaksitoista seurasivat Jeesusta kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin. He kuuntelivat kun Jeesus kertoi ihmisille Jumalasta. He varmasti söivät yhdessä ja tekivät kaikenlaista mitä ystävät saattoivat tehdä yhdestä.”

 

“Mitä ystävän kanssa voi tehdä?”

Kysytään jokaiselta vuorollaan.

 

“Ystävien kanssa voi näköjään tehdä kaikenlaista. Laitetaan kertomus takaisin koreihin.”

Nosta jokainen kertomuksen osa takaisin koriin ja kertaa lyhyesti mitä ne olivat.

 

Lopuksi voi laulaa jonkin ystävä laulun. Me lauloimme Pieni suurinta on -laulua.

 

1 2 3 12