Sanomalehteä, teippiä, nukkeja ja Voldemort

Tällä kertaa on vuorossa pikanukkeja. Materiaalina on käytetty sanomalehteä, maalarinteippiä, hieman jämäkartonkia, kankaita ja harjanvartta sekä luonnonmateriaaleja.

Malliversiosta tuli aikamoisen paljon Harry Potter-kirjoista tutun pahiksen, Voldemortin näköinen. Hieman kiltimpänä ehkäpä.

Miten tuo on siis tehty? Hyvin yksinkertaista. Aloitetaan ottamalla arkki (1-3 arkkia) sanomalehteä, taitetaan se pitkittäissuunnassa neljäkertaa. Tämä kaistale pyöritetään harjanvarren päähän. Käytetään teippiä kaistaleiden kiinnittämisiin. Huom. Ei teipata kiinni harjanvarteen missään vaiheessa. Jatketaan pari kolme kerrosta samalla tavalla.

Tämän jälkeen jatketaan ns. huputtamalla. Otetaan jälleen sanomalehti arkki (1-3 arkkia) ja taitetaan se puoliksi poikkisuuntaan. Tämän jälkeen arkki laitetaan hupuksi muiden sanomalehtiarkkien päälle. Välillä kiristetään ja kiinnitetään kaulaa teipillä niin, että muodostuu hyvä kaula. Älä kuitenkaan kiristä liikaa. Kankaan on tarkoitus mahtua vielä pään ja varren väliin. Tätä jatketaan kunnes saat haluamasi kokoisen pään.

Tämän jälkeen muotoillaan nenä, ja korvat sekä muut yksityiskohdat sanomalehdestä ja muista materiaaleista mitä löydät.

Tämän jälkeen ota pää pois harjanvarresta. Asettele haluamasi kangas keskeltä harjanvarren päälle. Aseta pää takaisin harjanvarteen. Tässä kohtaa saatat joutua löysäämään kaulaa ja teippaamaan sen uudelleen.

Kädet nukeille tehdään pienemmästä palasta harjanvartta. Kädet tehdään taittelemalla arkki pieneksi ja taittamalla se ns. kahtia harjanvarren ympärille. Voi tehdä myös peukalon nukelle. Kun käsi on valmis kiinnitetään se samalla lailla kuin pää kankaan päihin.

Vihje. Voit myös käyttää päässä lyhyempää palaa harjanvartta, jolloin nukesta tulee notkeampi kun harjan vartta on vain niskan verran ja selkärangan muodostaa käsivarsi. Toki voit myös liisteröidä sanomalehtisuikaleilla tekemäsi pään ja kädet, jolloin nukesta tulee kestävämpi ja sileä pintaisempi. Tässä työssä kuitenkin ajatus oli nimenomaan nopeus ja se, että näkee miten vähillä materiaaleilla saa jo ihmeitä aikaan.

dav

-Jani-

Luomista luoden muovaillen

Tällä kertaa päätin käyttää muovailuvahaa kertomisen tukena. Olen jo pitkään halunnut kokeilla jotain tämän tapaista. Kertomukseksi valikoitui luominen. Ei liene kovin yllättävää näin keväällä 😉 Jokaisesta kokonaisuudesta muovattiin yksi elementti. Samalla kun kertomusta kerrottiin eteenpäin. Osa elementeistä, kuten lintu ja jänis oli pilkottu valmiiksi paloiksi kertomisen ja muovailun sujuvaistamiseksi. Alla oleva kuva on kuudennen päivän lopusta. Siis kuta kuinkin. Ensimmäiset lasten tekemät lisäykset ovat jo näkyvissä.

Edit. 11.5. Lapset saivat myös päättää tehtiinkö ihmisille pieni vai iso nenä tai minkälaiset korvat tai hiukset niille tehtäisiin.

Lepopäivänä kaikki hahmot käännettiin nukkumaan. Ihmiset makuulle, lintu kääntää päänsä sivulle jne.

IMG-20160504-WA0003

Kertomuksen jälkeen muutama poika jäi kanssani muovailemaan hetkeksi. Siinä hötäkässä ja innossa sai maailma myrkkykäärmeensä, kivet, sateenkaaren ja sai ihmiset jopa uudet peput yhden muovailijan toimesta. Hän oli niistä silmin nähden onnellinen. Aikuisen silmään lopputulos oli muovailuvahapallo laitettuna hännän näköiseksi pepun paikalle. Antaa lapsen idean kukkia tässäkin tapauksessa 🙂

IMG-20160504-WA0000

– Jani –

Villasukkahartaus ystävyydestä

Villasukkanukke

Ystävään päivän tienoilla pidin tällaisen hetken ryhmille. Tämä toimi mukavasti kaikissa ryhmissä. Jokaisen ryhmän versio oli pikkuisen erilainen ja pituinen. Riippuen ryhmästä. Joitakin ryhmiä sukkanukke, jota käytin nauratti niin paljon, että jouduin ottaa erityisen rauhallisesti ja aistien ryhmän mukana oloa. Toisaalta toisia ryhmiä pystyi hyvin naurattamaan jutuilla hieman enemmänkin ja silti homma pysyi kasassa. Eli muokkaa tätä omaan tapaasi ja ryhmääsi sopivaksi 🙂

 

Johtoajatus:

Hartaus tai oikeammin tarina siitä millainen ystävä voi olla ja siitä kuinka Jeesuksellakin oli monenlaisia ystäviä.

 

Materiaalit:

Jos mahdollista villasukasta tai perussukasta tehty nukke. Jos et käytä nukkea puhu nuken asiat itse. Toimii varmasti hyvin niinkin. Hartauden kulussa kirjoitan olettaen, että käytössä on nukke.

Villasukkia:

  • Pieni
  • Suuri
  • Vaalea
  • Tumma
  • Ehjä, erityisen hieno
  • Reikäinen

2 Koria tms.

Kangas peittämään korin

Tumman sininen tai muu tumma kangas vedeksi

Vene

12 tuikkukynttilää tai nukkea, jotka mahtuvat veneeseen. Jos sinulla on tarpeeksi monta ledi-kynttilää niin voit ne sytyttää, mutta muuten tässä hartaudessa paloturvallisuuden vuoksi näitä kynttilöitä sytytetä.

 

Alkuvalmistelut:

Laita villasukat materiaalilistan järjestyksessä koriin pienin ylimmäisenä. Sekä nukke mikäli käytät sellaista.

Laita myös vene ja kynttilät / nuket piiloon vielä tyhjänä olevaan koriin.

Laita kumpaakin koriin kankaat päälle

 

Hartauden kulku:

Alkurutiinit

“Tämän hetken aiheena on ystävyys. Minulla on mukanani ystävä, joka haluaa kertoa millaisia ystävät hänen mielestään on. Kysytäänpä onko hän jo herännyt.”

 

Huhuillaan nukelle koriin ja samalla sujautetaan käsi korin takakautta nukkeen.

 

Nukke alkaa laulamaan Ystäväni on kuin villasukka -laulua talvella lämmittää kohtaan asti.

 

Nukke nostelee ja möyrii kangasta etsien samalla kankaan reunaa, josta kurkata.

 

“Ystäväni on kuin villasukka. Miten ystävä voisi olla kuin villasukka. Hei, minä olen muuten (Sorja Villasukka, Seppo Villasukka. Päätä sinä 🙂 ).  Me villasukat tiedämme kaiken mitä mikä liittyy sukkiin. Esimerkiksi sen kuinka villa keritään lampaasta, kuinka se karstataan ja tehdään langaksi. Samasta syystä tiedämme miksi ystävää voi verrata villasukkaan. Esimerkiksi kun villasukan laittaa jalkaan se lämmittää. Niin kuin ystävän ajattelu voi lämmittää mieltä. Eikö totta? Ja jos villasukan vetää paljaitten varpaitten päälle, se kutittaa. Niin kuin ystäväkin voi kutittaa. Eikö totta?”

“Katsotaanpa minkälaisia ne ystävät voisivat olla.”

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa pienen sukan.

“Ystävä voi olla pieni.”

Asettaa sukan korin eteen.

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa suuren sukan.

“Tai hyvin suuri.”

Asettaa ison pienen viereen.

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa vaalean sukan.

“Ystävä voi olla vaalea.”

Asettaa vaalean sukan korin eteen.

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa tumman sukan.

“Ystävä voi olla myös tumma.”

Asettaa tumman sukan vaalean viereen.

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa erityisen hienon sukan.

“Ystävällä voi uudet hienot vaatteet ja hienosti laitettu tukka.”

Asettaa hienon sukan korin eteen.

 

Nukke katoaa koriin ja ottaa mukaansa reikäisen sukan.

“Ystävän vaatteissa voi olla myös reikiä ja päässä tukka sekaisin.”

Asettaa reikäisen sukan hienon viereen.

“Ystävät voivat olla monenlaisia. Tiedättekö, että Jeesuksella oli myös monenlaisia ystäviä. Heistä kerrotaan Raamatussa. Itse tunnen Raamatusta vain joulukertomuksen kunnolla. Otankin siis tuon reikäisen sukan ja yritän sitä hieman parsia. (Nimi) jatkaa tästä. Hän käsittääkseni tuntee kertomuksen paremmin.”

 

Nukke ottaa reikäisen sukan mukaansa koriin ja mutisee hetken aikaa korin sisältä etsiessään neulaa ja lankaa.

 

“Kiitos (nuken nimi). Minä voin kertoa jotain Jeesuksen ystävistä. Laitetaan eteen ensin sininen kangas. Tänään se on järvi. Laitetaan vielä järvelle vene.”

“Moni Jeesuksen ystävä oli kalastaja. Sen vuoksi tämä vene. Yksi ystävistä oli myös tullimies. Montakohan heitä on? Lasketaan. Yksi kynttilä tarkoittaa yhtä ystävää.”

 

Otetaan aina yksi kynttilä korista ja asetetaan se laivaan samalla ääneen laskien.

 

“Olipa heitä monta. Heitä kutsuttiin myös opetuslapsiksi. Nämä kaksitoista seurasivat Jeesusta kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin. He kuuntelivat kun Jeesus kertoi ihmisille Jumalasta. He varmasti söivät yhdessä ja tekivät kaikenlaista mitä ystävät saattoivat tehdä yhdestä.”

 

“Mitä ystävän kanssa voi tehdä?”

Kysytään jokaiselta vuorollaan.

 

“Ystävien kanssa voi näköjään tehdä kaikenlaista. Laitetaan kertomus takaisin koreihin.”

Nosta jokainen kertomuksen osa takaisin koriin ja kertaa lyhyesti mitä ne olivat.

 

Lopuksi voi laulaa jonkin ystävä laulun. Me lauloimme Pieni suurinta on -laulua.

 

Juhlaa, pätkittäisiä unia ja avokado

Kuten otsikko ehkä antaa ymmärtää, olen rutistanut pitkien iltojen, epätoivon hetkien, ilon hetkien, rakentamise, harjoittelemisen ja runsaan kirjoittamisen jälkeen itselleni tällaisen tutkinnon:

20160219_203659

Nyt on olo onnellinen, kun yksi haave on toteutunut. Valmistumisen jälkeen on saanut tuumia paljon aihetta, että mitä tämän jälkeen. Ammatti-identiteettiä ainakin on saanut päivitellä.

Read more

Nukketeatteri ensi-ilta

IMG_8304

Olen ollut tässä muutaman kuukauden todella huono päivittelijä ja tässä on kuva yhdestä syyllisestä siihen. Jotkut teistä saattavat muistaa tai olla muistamatta, että opiskelen nukketeatterikasvattajaksi. No siihen liittyen olen valmistanut käsikirjoituksesta lähtien oman esitykseni ja se on vienyt aikaa todella paljon muiden opiskelujuttujen vuoksi. Nyt viimein viime keskiviikkona oli esitykseni ensi-ilta. Oli hienoa nähdä kuinka kaikki se tehty työ viimein kulminoitui kokonaiseksi esitykseksi. Siinä oli kyynelkin herkässä kun homma oli paketissa. Nyt enää viimeiset tehtävät ja portfolio ja vakuuttava puhe arvioijille ja sitten se olisi siinä.

Hieman vähemmän on tullut kirjoitettua uusia hartauksia, mutta ainakin Ruuben on saanut uuden tarinan, jonka tässä jossain vaiheessa kirjoitan tännekin.

Nyt ihanaa ja värikästä syksyä 🙂

-Jani-

 

Kerronnan matkassa 1: Minustako kertoja?

Sinustapa hyvinkin, voisi tähän kohtaan sanoa. Miksikö? Koska jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla hyväksi kertojaksi. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että kertomisen tapoja on monia. Myönnettäköön, että jos on niin ujo ettei uskalla olla paljon yhtään esillä, asia on hieman hankalampi. Kuitenkin uskon, että sellaisenkin ihmisen on mahdollista tulla kertojaksi. Silloin vaaditaan niin luotettava ilmapiiri, että uskaltaa olla katseitten keskipisteenä. Olin eräällä klovneria-kurssilla, jossa ensimmäisiä harjoituksia oli vain tulla yleisön eteen. Tehtävänä oli seistä hetki paikallaan ja katsoa jokaiseen yleisössä niin, että saa heihin jonkinlaisen kontaktin vain katsomalla. Kannattaa kokeilla jos on joskus mahdollista.

Millainen hyvä kertoja siis mahtaisikaan olla. Alla joitakin asioita.

 

  • Ulospäin suuntautunut, ainakin jonkin verran. Itse pidän itseäni Ekstroverttinä introverttinä. Joten ei haittaa vaikka olisikin sisäänpäin suuntautunut. Siitä voi olla hyötyäkin, jos sen avulla pystyy menemään syvälle kertomukseen ja kertomaan kertomusta samalla antaumuksella.

 

  • Tuntee paljon kertomuksia. Tästä on hyötyä silloin kun tulee tarve nykäistä tarina niin sanotusti hatusta. Lastenohjaajalle tuttu tilanne. Kannattaa aloittaa yhdestä jonka opettelee hyvin pistää takataskuun. Vedän kuitenkin eron tarinan tuntemisen ja osaamisen välille. Tunteminen on sitä, että tietää tarinan olemassa olon ja hieman sen sisältöä. Osaaminen tarkoittaa sitä, että olet harjoitellut sen kertomista ja osaat kertoa sen.

 

  • Lukee ja miettii ensin mitä ja miten kertoo. Näin voi välttää kerrottaessa yllätyksiä. Muistan itse, että olen ruvennut lukemaan erästä satukirjaa ja yhtäkkiä tajunnut kirjan kertovan syöpään kuolevasta lapsen omaisesta. Kirjan oli kylläkin käteeni tuonut eräs lapsi ja kehoittanut lukemaan. Tämä kuitenkin esimerkkinä mitä saattaa tulla eteen.

 

  • Improvisointikykyisyys. Lapset saattavat sanoa tai tehdä jotain minkä voi ottaa kertomukseen mukaan. Ilmapiiri voi vaatia myös tarinan muuttamista.

 

  • Kärsivällinen. Joskus saattaa tulla sellaisia välikohtauksia, että pitää ensin selvittää asiat jotta voi jatkaa.

 

  • Kyky kertoa selvästi. Tämä kyky kehittyy kokoajan.

 

  • Pystyy tuomaan kertomuksen kuulijakunnan ajatusmaailmaan taikka sillä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen.

 

  • Kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Kun tietää jotakin useista asioista, pystyy helpommin kertomaan ja eritoten improvisoimaan.
  • Tulee toimeen ihmisten kanssa.

Tuossa taisikin tulla aika monta tärkeätä asiaa jo. Ei varmasti tullut kaikkia, mutta ainakin sellaiset mitkä tuli itselleni mieleen. Ei kannata säikähtää, jos tuntui hankalalta listalta. Noita kaikkia voi harjoitella ja opella. Itseasiassa kertomaan oppiminen on elämänikäinen taival, kuten kaikki oppiminen.

Ensi kerralla listataan erilaisiin kertomisen tapoja. Kertominen ei välttämättä ole pelkkää puhetta.

Huomasin, että minullahan oli piilossa koneella tätä sarjaa eteenpäin kirjoitettuna. Kerronnan matkassa-sarja saa siis jälleen jatkua 🙂

Edellisen eli sarjan ensimmäisen kirjoituksen löydät tästä:

Kerronnan matkassa johdanto: Nyt se alkaa…

– Jani –

Ankanpoika Nöpön lammella

Edellisessä postauksessa kerroin luomiskertomuksesta, joka kertoo ankanpojasta sekä sen kotilammesta. Joten olkaa hyvä ja tervetuloa tutustumaan ankanpoika Nöpöön ja hänen kotilampeensa.

Tarvikkeet:

Ankanpoika tai miksei ankkatyttökin esim. pehmolelu. Itselläni oli marionetti

Vihreä kangas niityksi

Sininen kangas lammeksi.

Kolme vihreää kangasta joiden sisään on piilotettu kierrätysroskat. Itselläni oli pieni säilykepurkki, lasipurkki ja kartonkinen fondi pakkaus.

Yksi vihreä kangas lumpeen lehdeksi.

Erilaisia eläimiä joita voi elää lammella. Esim. sammakko, koira, perhonen, mehiläinen, kala jne.

Erivärisiä huiveja kukiksi.

Kolme laatikkoa kierrätyspisteiksi. Metalli, lasi ja kartonki

Alkuvalmistelut:

  • Piilota ankanpoika omaan pesään. Se voi olla kankaalla peitetty kori, kankaasta pyöräytetty tai ihan mikä vain mistä se on helppo ottaa ja ankanpoika on piilossa.
  • Piilota vihreiden puu ja pensas kankaiden sisälle roskat ja laita sivummalle.
  • Varmista, että vierailevat eläimet ovat piilossa, mutta helposti saatavilla.
  • Laita kankaat siihen järjestykseen jossa käytät niitä eli ylhäältä alas vihreä niitty kangas, sininen kangas, puu ja pensas kankaat roskineen. Huivit voivat olla toisaallakin. Itselläni ne ei ainakaan pysyisi pinossa 🙂

Kulku:

Alkurutiinit. Minulla ne ovat korvien lämpimiksi hierominen jotta niillä kuulisi oikein hyvin, kellojen soiton laskeminen ja kynttilän sytytys.

Tarinamme alkaa niitystä. Asetellaan vihreä kangas lattialla

Sen keskellä on pieni lampi. Asetellaan sininen kangas keskelle vihreää kangasta.

Lammen rannalla kasvaa monenlaisia puita ja pensaita. Asetellaan vihreitä kankaita esim. lattiakuva kankaita puiksi ja pensaiksi. Pidä varasi, että niiden sisälle piilotetut roskat eivät putoa taikka pidä meteliä jotta yllätys ei paljastu.

Mitä puita tai pensaita tiedät?

Niityllä, lammen ympärillä kasvaa paljon erivärisiä kukkia. Nyt voisimme asetella lammen ympärille paljon kukkia.

Laitetaan tänne lampeen vielä yksi lumpeen lehtikin.

Mitä lammessa asuu? Vierailuta lasten ehdottama asukki lammella. Jos sinulla ei sitä ole mukana niin voi improvisoida käden liikkeellä eläintä. Voit hieman ohjailla pohdintaa esim. mitä voisi olla vedessä, mitä lentäviä voisi lammella asua ja niin päin pois. Kun pohdintaa on jatkunut hetki niin jatka kertomusta.

Nuo kaikki voivat asua lammella. Tällä lampi on erityisesti yhden eläimen koti. Katsotaan millainen se on. “Herättele” ankkaa ja kävelytä se pesästään katsomaan lapsia. Anna sen ihastella kauniita kukkia.

Kvak. Voi miten kauniita kukkia. Minä rakastan kukkia. Tuolla punaisia kukkia ja tuolla sinisiä, lieneekö kissankelloja… Ankanpoika taapertaa samaan tyyliin lammen rannalle.

Niin. Minun nimeni on Nöpö koska emon mielestä höpötän niin paljon ja olen syötävän söpö.

Tämä on minun rakas kotilampeni. Kokeilee vettä varpaalla. Hui onpa viileätä vettä. Onneksi meillä ankoilla on hyvät höyhenet, jotka suojaavat kylmältä.

Onpa täällä kaunista. Emoni kertoi Jumalan luoneen kaikki kukat, puut, veden, minut ja kaikki ystäväni lammella. Näittekö muuten mehiläisen (yksi niistä jotka lapset ovat alussa ehdottaneet lammen asukiksi) äsken. Hienoa, Jumala on luonut senkin. Jumala loi ihmisenkin pitämään huolta tästä kaikesta ja hyvin ovat pitäneetkin. Ainakin tätä lampea. Täällä on niin kirkas vesi ja niin kaunista.

Hetkinen. Ankanpoika haistelee ilma

Mikä tuo haju on? Se tulee täältä. Ankka lähestyy yhtä puuta / pensasta ja haistelee sekä lopulta kaivaa roskan esille.

Mikä tämä on? Roskia! Minun kauniilla lammellani on roskia!

Hetkinen. Haistanko niitä lisää? Ankka menee seuraavan puun / pensaan luo ja löytää jälleen roskan, siirtää sen toisen viereen sekä voivottelee roskattua lampea. Haistelee vielä ja löytää kolmannenkin roskan. Siirtää senkin samaan paikkaan muiden kanssa. Kun kaikki roskat on löydetty ankka menee tarkastelemaan niitä lähemmin.

Koko lampi on täynnä roskia. Mitä tälle metalli purkille voi tehdä? Onko teillä lapsilla ehdotuksia? Ai roskiin. Hyvä idea sinne sen voisi laittaa. Olen kuullut kuitenkin vielä paremmasta paikasta. Tietääkö kukaan? Metallin keräykseenkö? Se kuulostaa hyvältä. Mitä purkeista siellä kierrätyksessä tehdään? Minun käsittääkseni näistä purkeista saadaan uutta metallia. Samaa pohdintaa jatketaan kaikkien roskien kohdalla kunnes kaikille on keksitty paikka.

Hienoa nyt tiedämme mihin nämä kuuluu. Nyt vuorollaan jokainen saa ottaa yhden roskan viedä sen oikeaan paikkaan. Tuolla vähän matkan päässä kierrätyspisteitä. Voitte viedä ne sinne. Lapset vievät roskat oikeisiin laatikoihin.

Kiitos lapset. Nyt lampi jälleen kaunis niin kuin pitää. Onpa ollut pitkä päivä. Tietäisittekö jonkin unilaulun jota voisitte laulaa minulla.

Lauletaan unilaulu esim. tuiki tuiki tähtönen tai mikä tahansa minkä lapset ehdottavat, jos se pystytään yhdessä laulamaan. Ankka nukahtaa lumpeen lehdelle laulun tahdissa.

Onnistuttiin. (hiljaisella äänellä) Nostetaan varovasti ankka lumpeen lehdellä takaisin omaan pesäänsä nukkumaan.

Loppujutustelua. Esim. Pitivätkö lapset ankasta? Mikä oli hauskinta? Oliko jokin jännittävää? Ja niin päin pois.

Loppumaneerit joita sinulla saattaa olla. Itselläni maneerit ovat että kerään tarinan / kertomuksen takaisin laukkuun. Minulla ns. tarinalaukku aina mukana. Soitetaan loppukellot ja puhalletaan kynttilä.

 

Toivottavasti kohta alkaa kesäiset ilmat iloksemme ja ehkä pääsemme tarkastelemaan ankanpoikiakin lammilla. Olen kuullut, että ainakin sorsanpoikia on jo näkynyt 🙂

– Jani –

Avaruusluominen

Onpa edellisestä päivityksestä mennyt kauan. En ole kuitenkaan teitä ja tätä blogia unohtanut. Tällä hetkellä kaikki kirjoitusenergia on vain mennyt opiskelutehtäviin. Aivoni on siis täyttynyt nukeista, teatterista, tuotantoprosessista, tyylihistoriasta ja vaikka mistä muusta. Onneksi kuitenkin loppusuoralla ollaan ja ensi jouluna valmistun nukketeatterikasvattajaksi. Siis toivottavasti 🙂

En ole kuitenkaan tarinoiden ja hartauksien kanssa ollut laakereillani. Tässä ohessa onkin valmistunut pari uutta luomishartautta. Toinen kertoo pienen ankan lammella tapahtuneesta ongelmasta ja toinen on tämä. Sain pyynnön eräästä paikasta, että lapset toivoisivat avaruusteemaa. Siinä olikin sitten hieman haastetta, mutta tällainen siitä tuli. Erikoisen tästä teki se, että tein tämän mustavalohartaudeksi. Niille jotka eivät tiedä mikä on mustavalo niin se uv-valo joka saa fluerisoivat värit hohtamaan. Hankin siis itselleni Bauhausista mustavalo lampun ja ei muuta kuin leikkimään. Kaikki materiaali jota olen käyttänyt on vain novitan heijastin lankaa ja merkkaustusseilla väritettyjä kuvia. Kun mukaan lisättiin hieman ambient musiikkia niin lopputulos oli, sanotaan vaikka, että aikasta makea 🙂

Tässä siis itse hartaus. Tämän voi siis pitää ihan normaalistikin ilman kikka kolmosvaloja. Musiikkia kuitenkin suosittelen taustalle.

IMG_7845

Tarvikkeet:

Cd-soitin tai jokin muu äänilähde.

Avaruusmusiikkia

musta- ja sininen kangas

kuvat pienestä tähdestä, maasta, pyrstötähdestä, maalla elävistä eläimistä, miehestä, naisesta ja kenties puusta jos et tee sitä langasta.

lintujen kuvat kaikille

lankoja joista tehdä kaloja

 

Alkurutiinit

Kaukana valovuosien päässä täältä elää pieni tähti. Sen lempi puuhia on katsella ympäri avaruutta ja vilkutella toisille tähdille. Eräänä kertana pieni tähti katsoi oikein kauas ja näki pienen sinisen pisteen. Se ei tiennyt mikä tuo piste on. Tähden ajattelun keskeytti pyrstötähti joka oli ohi lennolla. Pyrstötähti kiersi ympäri avaruutta ja tiesi tuon pienen pisteen.

“Tuo kaukainen sininen piste on Tellus. Siellä asuvat kutsuvat sitä maaksi.” Pyrstötähti sanoi pienelle tähdelle

“Maako?” Tähti pohti. “Miten se on ihan sininen?”

“Suurin osa planeetan pintaa on vettä. Siitä tuo sininen väri.”

“Miten se vesi on sinne päätynyt?”

“Tuohon vastauksen saadaksesi minun on aloitettava alusta. Alussa ei ollut kuulemma mitään, mutta sitten Jumala loi valon, taivaan kaaren, maan ja veden. Maan päälle Jumala loi kukkia, puita ja kaikki muut kasvit. (puu esille) Tuon jälkeen Jumala katsoi ilmaa ja loi sen vilisemään elämää (asetellaan lintuja ilmaan). Tuon jälkeen Jumala katsoi veteen ja loi vedet täyteen elämää (asetellaan veteen kaloja ja muita veden olentoja langasta muotoillen)

Jumala katseli ilmaa ja vettä. Hänestä kaikki näytti hyvältä.

Seuraavaksi Jumala katsoi kuivaa maata. Maassa on kaikkia kasveja, mutta ei eläimiä. Niinpä Jumala loi maan päälle kaikenlaisia eläimiä, joilla oli kaksi tai useampi jalka (Mahtaako maan päällä elää jotain jolla ei ole jalkoja?) Lopuksi Jumala halusi jonkun pitämään kaikesta hyvää huolta Hänen kanssaan. Jumala loi ihmisen ja piilotti heidän sisälle hieman itseään. Tämä siksi, että ihmiset näkisivät Jumalan toisissaan ja itsessään. Ensimmäisten ihmisten nimet oliva Aatami ja Eeva.”

“Nytkö Jumala oli saanut kaiken valmiiksi?” Tähti kysyi.

“Nyt. Lopuksi Jumalaa väsytti niin paljon, että Jumala lepäsi yhden päivän. Sen Hän pyhitti lepopäiväksi jokaiselle.

 

“Olipa se juttu. Hämmästyttävä planeetta. Toivottavasti ihmiset pitävät siitä huolta.”

“Sitä minäkin toivon.” Pyrstötähti sanoi ja oli jo jatkamassa matkaa.

“Onko Jumala luonut myös minut?”  Pikku tähti kysyi

“Kyllä. Samoin kuin kaikki muutkin täällä avaruudessa.”

“Se on hyvä.”

 

Noihin ajatuksiin jätämme pienen tähtemme. Lauletaan vielä tässä kohtaa yksi tähtilaulu.

 

Tuiki tuiki tähtönen

Loppurutiinit

Pyhäkoulu symposium vuosimallia 2015

Uusi lastenvirsi

Näillä tunnelmilla alkoi tämän vuoden pyhäkoulusymposium. Aluksi kokoonnuimme urheiluhalliin leikkimään ja liikkumaan uuden lasten virren tahtiin. Erityisesti rytmirinkula muistutti minua jälleen olemassa olostaan ja siitä etten ole muistanut sitä lähiaikoina pahemmin käyttää. Pitääkin yrittää kaivaa se tuolta kaapista pölyttymästä.

jongleeraus-pallot

Liikunnan jälkeen päästiin tekemään näitä Kontion Rekan ohjastuksella. Reka piti oman pyhäkoulu hetkensä teemalla siitä, että mihin voi päästä kun vain uskoo tai oikeammin luttaa uskaltaa luottaa ja uskoa. Uskoon ja keskittymiseen ohjasi myös nämä puuroriisistä, Elmu-kelmusta, ja ilmapalloista tehdyt jongleeraus-pallot. Kahden pallon heitto onnistui silloin tällöin, mutta paaaljon on vielä oppimista sillä saralla 🙂

Tuon jälkeen pääsimme kuulemaan Päivi Jordan-Kilkkiä aiheesta, Musiikki ja leikki lapsen hengellisessä kehityksessä. Tässä olisi pari asiaa jotka erityisesti jäivät minun mieleeni.

  • Lapsi uskaltaa leikkiä ja luottaa aikuiseen, kun aikuinen uskaltaa välillä olla ns. höperö ja leikkisä ja tällä tavalla päästä lapsen maailmaan.
  • Kuinka tarinoista tulisi musiikkia ja kuinka löytää omasta äänestä elävyys niin lauluun kuin tarinoihin.

Paljon muutakin jäi mieleen, mutta nuo jäivät päällimmäisinä mieleeni.

Illalla jaettiin sädekehät kahdelle jotka olivat jollain tavalla edistäneet pyhäkoulua. Illan päättivät Elias Kaskinen ja Niko Koivuhovi.

Sunnuntai saatiin aloittaa pyhien tanssien messulla. Itselleni tuollaiset tanssit sopivat erittäinkin hyvin rukoukseksi ja osallistumistavaksi.

Messun jälkeen jalat veivät kanaviin. Itse valitsin ensimmäiseksi pyhäkoulukanttoritoiminnan ja toiseksi Raamattuleikki kanavan. Ensimmäisestä heräsi ajatus, että miten hienoa olisi saada soittotaitoisia nuoria mukaan toimintaan. Toiseksi jäi mieleen idea siitä miten pikkuhiljaa kasvetaan pyhäkoulussa ja muussakin seurakunnan toiminnassa vastuunkantajiksi.

Raamattuleikistä jäi mieleen selvä draamakasvatuksellinen ote, mutta kuitenkin niin, että leikki pysyi leikkinä. Minulle tuli mieleeni tästä Raamattuseikkailu, jonka kurssin kävin Jaakkiman kristillisellä opistolla. Tutustukaan ihmeessä kumpaankin 🙂

Yleisesti jäi mieleen se kuinka paljon iloista liikettä oli saatu koko symposiumiin. Koko reissu antoi minulle paljon ajateltavaa ja uutta intoa työhöni. Puhumattakaan siitä miten paljon sai hartiaharjoitusta kun kädet olivat vähän väliä ylhäällä milloin säihkymässä milloin viuhkomassa puolelta toiselle 🙂

– Jani –

1 2 3 11