Nukketeatteri ensi-ilta

IMG_8304

Olen ollut tässä muutaman kuukauden todella huono päivittelijä ja tässä on kuva yhdestä syyllisestä siihen. Jotkut teistä saattavat muistaa tai olla muistamatta, että opiskelen nukketeatterikasvattajaksi. No siihen liittyen olen valmistanut käsikirjoituksesta lähtien oman esitykseni ja se on vienyt aikaa todella paljon muiden opiskelujuttujen vuoksi. Nyt viimein viime keskiviikkona oli esitykseni ensi-ilta. Oli hienoa nähdä kuinka kaikki se tehty työ viimein kulminoitui kokonaiseksi esitykseksi. Siinä oli kyynelkin herkässä kun homma oli paketissa. Nyt enää viimeiset tehtävät ja portfolio ja vakuuttava puhe arvioijille ja sitten se olisi siinä.

Hieman vähemmän on tullut kirjoitettua uusia hartauksia, mutta ainakin Ruuben on saanut uuden tarinan, jonka tässä jossain vaiheessa kirjoitan tännekin.

Nyt ihanaa ja värikästä syksyä 🙂

-Jani-

 

Kerronnan matkassa 1: Minustako kertoja?

Sinustapa hyvinkin, voisi tähän kohtaan sanoa. Miksikö? Koska jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla hyväksi kertojaksi. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että kertomisen tapoja on monia. Myönnettäköön, että jos on niin ujo ettei uskalla olla paljon yhtään esillä, asia on hieman hankalampi. Kuitenkin uskon, että sellaisenkin ihmisen on mahdollista tulla kertojaksi. Silloin vaaditaan niin luotettava ilmapiiri, että uskaltaa olla katseitten keskipisteenä. Olin eräällä klovneria-kurssilla, jossa ensimmäisiä harjoituksia oli vain tulla yleisön eteen. Tehtävänä oli seistä hetki paikallaan ja katsoa jokaiseen yleisössä niin, että saa heihin jonkinlaisen kontaktin vain katsomalla. Kannattaa kokeilla jos on joskus mahdollista.

Millainen hyvä kertoja siis mahtaisikaan olla. Alla joitakin asioita.

 

  • Ulospäin suuntautunut, ainakin jonkin verran. Itse pidän itseäni Ekstroverttinä introverttinä. Joten ei haittaa vaikka olisikin sisäänpäin suuntautunut. Siitä voi olla hyötyäkin, jos sen avulla pystyy menemään syvälle kertomukseen ja kertomaan kertomusta samalla antaumuksella.

 

  • Tuntee paljon kertomuksia. Tästä on hyötyä silloin kun tulee tarve nykäistä tarina niin sanotusti hatusta. Lastenohjaajalle tuttu tilanne. Kannattaa aloittaa yhdestä jonka opettelee hyvin pistää takataskuun. Vedän kuitenkin eron tarinan tuntemisen ja osaamisen välille. Tunteminen on sitä, että tietää tarinan olemassa olon ja hieman sen sisältöä. Osaaminen tarkoittaa sitä, että olet harjoitellut sen kertomista ja osaat kertoa sen.

 

  • Lukee ja miettii ensin mitä ja miten kertoo. Näin voi välttää kerrottaessa yllätyksiä. Muistan itse, että olen ruvennut lukemaan erästä satukirjaa ja yhtäkkiä tajunnut kirjan kertovan syöpään kuolevasta lapsen omaisesta. Kirjan oli kylläkin käteeni tuonut eräs lapsi ja kehoittanut lukemaan. Tämä kuitenkin esimerkkinä mitä saattaa tulla eteen.

 

  • Improvisointikykyisyys. Lapset saattavat sanoa tai tehdä jotain minkä voi ottaa kertomukseen mukaan. Ilmapiiri voi vaatia myös tarinan muuttamista.

 

  • Kärsivällinen. Joskus saattaa tulla sellaisia välikohtauksia, että pitää ensin selvittää asiat jotta voi jatkaa.

 

  • Kyky kertoa selvästi. Tämä kyky kehittyy kokoajan.

 

  • Pystyy tuomaan kertomuksen kuulijakunnan ajatusmaailmaan taikka sillä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen.

 

  • Kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Kun tietää jotakin useista asioista, pystyy helpommin kertomaan ja eritoten improvisoimaan.
  • Tulee toimeen ihmisten kanssa.

Tuossa taisikin tulla aika monta tärkeätä asiaa jo. Ei varmasti tullut kaikkia, mutta ainakin sellaiset mitkä tuli itselleni mieleen. Ei kannata säikähtää, jos tuntui hankalalta listalta. Noita kaikkia voi harjoitella ja opella. Itseasiassa kertomaan oppiminen on elämänikäinen taival, kuten kaikki oppiminen.

Ensi kerralla listataan erilaisiin kertomisen tapoja. Kertominen ei välttämättä ole pelkkää puhetta.

Huomasin, että minullahan oli piilossa koneella tätä sarjaa eteenpäin kirjoitettuna. Kerronnan matkassa-sarja saa siis jälleen jatkua 🙂

Edellisen eli sarjan ensimmäisen kirjoituksen löydät tästä:

Kerronnan matkassa johdanto: Nyt se alkaa…

– Jani –

Ankanpoika Nöpön lammella

Edellisessä postauksessa kerroin luomiskertomuksesta, joka kertoo ankanpojasta sekä sen kotilammesta. Joten olkaa hyvä ja tervetuloa tutustumaan ankanpoika Nöpöön ja hänen kotilampeensa.

Tarvikkeet:

Ankanpoika tai miksei ankkatyttökin esim. pehmolelu. Itselläni oli marionetti

Vihreä kangas niityksi

Sininen kangas lammeksi.

Kolme vihreää kangasta joiden sisään on piilotettu kierrätysroskat. Itselläni oli pieni säilykepurkki, lasipurkki ja kartonkinen fondi pakkaus.

Yksi vihreä kangas lumpeen lehdeksi.

Erilaisia eläimiä joita voi elää lammella. Esim. sammakko, koira, perhonen, mehiläinen, kala jne.

Erivärisiä huiveja kukiksi.

Kolme laatikkoa kierrätyspisteiksi. Metalli, lasi ja kartonki

Alkuvalmistelut:

  • Piilota ankanpoika omaan pesään. Se voi olla kankaalla peitetty kori, kankaasta pyöräytetty tai ihan mikä vain mistä se on helppo ottaa ja ankanpoika on piilossa.
  • Piilota vihreiden puu ja pensas kankaiden sisälle roskat ja laita sivummalle.
  • Varmista, että vierailevat eläimet ovat piilossa, mutta helposti saatavilla.
  • Laita kankaat siihen järjestykseen jossa käytät niitä eli ylhäältä alas vihreä niitty kangas, sininen kangas, puu ja pensas kankaat roskineen. Huivit voivat olla toisaallakin. Itselläni ne ei ainakaan pysyisi pinossa 🙂

Kulku:

Alkurutiinit. Minulla ne ovat korvien lämpimiksi hierominen jotta niillä kuulisi oikein hyvin, kellojen soiton laskeminen ja kynttilän sytytys.

Tarinamme alkaa niitystä. Asetellaan vihreä kangas lattialla

Sen keskellä on pieni lampi. Asetellaan sininen kangas keskelle vihreää kangasta.

Lammen rannalla kasvaa monenlaisia puita ja pensaita. Asetellaan vihreitä kankaita esim. lattiakuva kankaita puiksi ja pensaiksi. Pidä varasi, että niiden sisälle piilotetut roskat eivät putoa taikka pidä meteliä jotta yllätys ei paljastu.

Mitä puita tai pensaita tiedät?

Niityllä, lammen ympärillä kasvaa paljon erivärisiä kukkia. Nyt voisimme asetella lammen ympärille paljon kukkia.

Laitetaan tänne lampeen vielä yksi lumpeen lehtikin.

Mitä lammessa asuu? Vierailuta lasten ehdottama asukki lammella. Jos sinulla ei sitä ole mukana niin voi improvisoida käden liikkeellä eläintä. Voit hieman ohjailla pohdintaa esim. mitä voisi olla vedessä, mitä lentäviä voisi lammella asua ja niin päin pois. Kun pohdintaa on jatkunut hetki niin jatka kertomusta.

Nuo kaikki voivat asua lammella. Tällä lampi on erityisesti yhden eläimen koti. Katsotaan millainen se on. “Herättele” ankkaa ja kävelytä se pesästään katsomaan lapsia. Anna sen ihastella kauniita kukkia.

Kvak. Voi miten kauniita kukkia. Minä rakastan kukkia. Tuolla punaisia kukkia ja tuolla sinisiä, lieneekö kissankelloja… Ankanpoika taapertaa samaan tyyliin lammen rannalle.

Niin. Minun nimeni on Nöpö koska emon mielestä höpötän niin paljon ja olen syötävän söpö.

Tämä on minun rakas kotilampeni. Kokeilee vettä varpaalla. Hui onpa viileätä vettä. Onneksi meillä ankoilla on hyvät höyhenet, jotka suojaavat kylmältä.

Onpa täällä kaunista. Emoni kertoi Jumalan luoneen kaikki kukat, puut, veden, minut ja kaikki ystäväni lammella. Näittekö muuten mehiläisen (yksi niistä jotka lapset ovat alussa ehdottaneet lammen asukiksi) äsken. Hienoa, Jumala on luonut senkin. Jumala loi ihmisenkin pitämään huolta tästä kaikesta ja hyvin ovat pitäneetkin. Ainakin tätä lampea. Täällä on niin kirkas vesi ja niin kaunista.

Hetkinen. Ankanpoika haistelee ilma

Mikä tuo haju on? Se tulee täältä. Ankka lähestyy yhtä puuta / pensasta ja haistelee sekä lopulta kaivaa roskan esille.

Mikä tämä on? Roskia! Minun kauniilla lammellani on roskia!

Hetkinen. Haistanko niitä lisää? Ankka menee seuraavan puun / pensaan luo ja löytää jälleen roskan, siirtää sen toisen viereen sekä voivottelee roskattua lampea. Haistelee vielä ja löytää kolmannenkin roskan. Siirtää senkin samaan paikkaan muiden kanssa. Kun kaikki roskat on löydetty ankka menee tarkastelemaan niitä lähemmin.

Koko lampi on täynnä roskia. Mitä tälle metalli purkille voi tehdä? Onko teillä lapsilla ehdotuksia? Ai roskiin. Hyvä idea sinne sen voisi laittaa. Olen kuullut kuitenkin vielä paremmasta paikasta. Tietääkö kukaan? Metallin keräykseenkö? Se kuulostaa hyvältä. Mitä purkeista siellä kierrätyksessä tehdään? Minun käsittääkseni näistä purkeista saadaan uutta metallia. Samaa pohdintaa jatketaan kaikkien roskien kohdalla kunnes kaikille on keksitty paikka.

Hienoa nyt tiedämme mihin nämä kuuluu. Nyt vuorollaan jokainen saa ottaa yhden roskan viedä sen oikeaan paikkaan. Tuolla vähän matkan päässä kierrätyspisteitä. Voitte viedä ne sinne. Lapset vievät roskat oikeisiin laatikoihin.

Kiitos lapset. Nyt lampi jälleen kaunis niin kuin pitää. Onpa ollut pitkä päivä. Tietäisittekö jonkin unilaulun jota voisitte laulaa minulla.

Lauletaan unilaulu esim. tuiki tuiki tähtönen tai mikä tahansa minkä lapset ehdottavat, jos se pystytään yhdessä laulamaan. Ankka nukahtaa lumpeen lehdelle laulun tahdissa.

Onnistuttiin. (hiljaisella äänellä) Nostetaan varovasti ankka lumpeen lehdellä takaisin omaan pesäänsä nukkumaan.

Loppujutustelua. Esim. Pitivätkö lapset ankasta? Mikä oli hauskinta? Oliko jokin jännittävää? Ja niin päin pois.

Loppumaneerit joita sinulla saattaa olla. Itselläni maneerit ovat että kerään tarinan / kertomuksen takaisin laukkuun. Minulla ns. tarinalaukku aina mukana. Soitetaan loppukellot ja puhalletaan kynttilä.

 

Toivottavasti kohta alkaa kesäiset ilmat iloksemme ja ehkä pääsemme tarkastelemaan ankanpoikiakin lammilla. Olen kuullut, että ainakin sorsanpoikia on jo näkynyt 🙂

– Jani –

Avaruusluominen

Onpa edellisestä päivityksestä mennyt kauan. En ole kuitenkaan teitä ja tätä blogia unohtanut. Tällä hetkellä kaikki kirjoitusenergia on vain mennyt opiskelutehtäviin. Aivoni on siis täyttynyt nukeista, teatterista, tuotantoprosessista, tyylihistoriasta ja vaikka mistä muusta. Onneksi kuitenkin loppusuoralla ollaan ja ensi jouluna valmistun nukketeatterikasvattajaksi. Siis toivottavasti 🙂

En ole kuitenkaan tarinoiden ja hartauksien kanssa ollut laakereillani. Tässä ohessa onkin valmistunut pari uutta luomishartautta. Toinen kertoo pienen ankan lammella tapahtuneesta ongelmasta ja toinen on tämä. Sain pyynnön eräästä paikasta, että lapset toivoisivat avaruusteemaa. Siinä olikin sitten hieman haastetta, mutta tällainen siitä tuli. Erikoisen tästä teki se, että tein tämän mustavalohartaudeksi. Niille jotka eivät tiedä mikä on mustavalo niin se uv-valo joka saa fluerisoivat värit hohtamaan. Hankin siis itselleni Bauhausista mustavalo lampun ja ei muuta kuin leikkimään. Kaikki materiaali jota olen käyttänyt on vain novitan heijastin lankaa ja merkkaustusseilla väritettyjä kuvia. Kun mukaan lisättiin hieman ambient musiikkia niin lopputulos oli, sanotaan vaikka, että aikasta makea 🙂

Tässä siis itse hartaus. Tämän voi siis pitää ihan normaalistikin ilman kikka kolmosvaloja. Musiikkia kuitenkin suosittelen taustalle.

IMG_7845

Tarvikkeet:

Cd-soitin tai jokin muu äänilähde.

Avaruusmusiikkia

musta- ja sininen kangas

kuvat pienestä tähdestä, maasta, pyrstötähdestä, maalla elävistä eläimistä, miehestä, naisesta ja kenties puusta jos et tee sitä langasta.

lintujen kuvat kaikille

lankoja joista tehdä kaloja

 

Alkurutiinit

Kaukana valovuosien päässä täältä elää pieni tähti. Sen lempi puuhia on katsella ympäri avaruutta ja vilkutella toisille tähdille. Eräänä kertana pieni tähti katsoi oikein kauas ja näki pienen sinisen pisteen. Se ei tiennyt mikä tuo piste on. Tähden ajattelun keskeytti pyrstötähti joka oli ohi lennolla. Pyrstötähti kiersi ympäri avaruutta ja tiesi tuon pienen pisteen.

“Tuo kaukainen sininen piste on Tellus. Siellä asuvat kutsuvat sitä maaksi.” Pyrstötähti sanoi pienelle tähdelle

“Maako?” Tähti pohti. “Miten se on ihan sininen?”

“Suurin osa planeetan pintaa on vettä. Siitä tuo sininen väri.”

“Miten se vesi on sinne päätynyt?”

“Tuohon vastauksen saadaksesi minun on aloitettava alusta. Alussa ei ollut kuulemma mitään, mutta sitten Jumala loi valon, taivaan kaaren, maan ja veden. Maan päälle Jumala loi kukkia, puita ja kaikki muut kasvit. (puu esille) Tuon jälkeen Jumala katsoi ilmaa ja loi sen vilisemään elämää (asetellaan lintuja ilmaan). Tuon jälkeen Jumala katsoi veteen ja loi vedet täyteen elämää (asetellaan veteen kaloja ja muita veden olentoja langasta muotoillen)

Jumala katseli ilmaa ja vettä. Hänestä kaikki näytti hyvältä.

Seuraavaksi Jumala katsoi kuivaa maata. Maassa on kaikkia kasveja, mutta ei eläimiä. Niinpä Jumala loi maan päälle kaikenlaisia eläimiä, joilla oli kaksi tai useampi jalka (Mahtaako maan päällä elää jotain jolla ei ole jalkoja?) Lopuksi Jumala halusi jonkun pitämään kaikesta hyvää huolta Hänen kanssaan. Jumala loi ihmisen ja piilotti heidän sisälle hieman itseään. Tämä siksi, että ihmiset näkisivät Jumalan toisissaan ja itsessään. Ensimmäisten ihmisten nimet oliva Aatami ja Eeva.”

“Nytkö Jumala oli saanut kaiken valmiiksi?” Tähti kysyi.

“Nyt. Lopuksi Jumalaa väsytti niin paljon, että Jumala lepäsi yhden päivän. Sen Hän pyhitti lepopäiväksi jokaiselle.

 

“Olipa se juttu. Hämmästyttävä planeetta. Toivottavasti ihmiset pitävät siitä huolta.”

“Sitä minäkin toivon.” Pyrstötähti sanoi ja oli jo jatkamassa matkaa.

“Onko Jumala luonut myös minut?”  Pikku tähti kysyi

“Kyllä. Samoin kuin kaikki muutkin täällä avaruudessa.”

“Se on hyvä.”

 

Noihin ajatuksiin jätämme pienen tähtemme. Lauletaan vielä tässä kohtaa yksi tähtilaulu.

 

Tuiki tuiki tähtönen

Loppurutiinit

Pyhäkoulu symposium vuosimallia 2015

Uusi lastenvirsi

Näillä tunnelmilla alkoi tämän vuoden pyhäkoulusymposium. Aluksi kokoonnuimme urheiluhalliin leikkimään ja liikkumaan uuden lasten virren tahtiin. Erityisesti rytmirinkula muistutti minua jälleen olemassa olostaan ja siitä etten ole muistanut sitä lähiaikoina pahemmin käyttää. Pitääkin yrittää kaivaa se tuolta kaapista pölyttymästä.

jongleeraus-pallot

Liikunnan jälkeen päästiin tekemään näitä Kontion Rekan ohjastuksella. Reka piti oman pyhäkoulu hetkensä teemalla siitä, että mihin voi päästä kun vain uskoo tai oikeammin luttaa uskaltaa luottaa ja uskoa. Uskoon ja keskittymiseen ohjasi myös nämä puuroriisistä, Elmu-kelmusta, ja ilmapalloista tehdyt jongleeraus-pallot. Kahden pallon heitto onnistui silloin tällöin, mutta paaaljon on vielä oppimista sillä saralla 🙂

Tuon jälkeen pääsimme kuulemaan Päivi Jordan-Kilkkiä aiheesta, Musiikki ja leikki lapsen hengellisessä kehityksessä. Tässä olisi pari asiaa jotka erityisesti jäivät minun mieleeni.

  • Lapsi uskaltaa leikkiä ja luottaa aikuiseen, kun aikuinen uskaltaa välillä olla ns. höperö ja leikkisä ja tällä tavalla päästä lapsen maailmaan.
  • Kuinka tarinoista tulisi musiikkia ja kuinka löytää omasta äänestä elävyys niin lauluun kuin tarinoihin.

Paljon muutakin jäi mieleen, mutta nuo jäivät päällimmäisinä mieleeni.

Illalla jaettiin sädekehät kahdelle jotka olivat jollain tavalla edistäneet pyhäkoulua. Illan päättivät Elias Kaskinen ja Niko Koivuhovi.

Sunnuntai saatiin aloittaa pyhien tanssien messulla. Itselleni tuollaiset tanssit sopivat erittäinkin hyvin rukoukseksi ja osallistumistavaksi.

Messun jälkeen jalat veivät kanaviin. Itse valitsin ensimmäiseksi pyhäkoulukanttoritoiminnan ja toiseksi Raamattuleikki kanavan. Ensimmäisestä heräsi ajatus, että miten hienoa olisi saada soittotaitoisia nuoria mukaan toimintaan. Toiseksi jäi mieleen idea siitä miten pikkuhiljaa kasvetaan pyhäkoulussa ja muussakin seurakunnan toiminnassa vastuunkantajiksi.

Raamattuleikistä jäi mieleen selvä draamakasvatuksellinen ote, mutta kuitenkin niin, että leikki pysyi leikkinä. Minulle tuli mieleeni tästä Raamattuseikkailu, jonka kurssin kävin Jaakkiman kristillisellä opistolla. Tutustukaan ihmeessä kumpaankin 🙂

Yleisesti jäi mieleen se kuinka paljon iloista liikettä oli saatu koko symposiumiin. Koko reissu antoi minulle paljon ajateltavaa ja uutta intoa työhöni. Puhumattakaan siitä miten paljon sai hartiaharjoitusta kun kädet olivat vähän väliä ylhäällä milloin säihkymässä milloin viuhkomassa puolelta toiselle 🙂

– Jani –

Ulkoasun päivitystä

Hei kaikki ja hyvää uutta vuotta jokaiselle 🙂

Uuden vuoden kunniaksi aion raikastaa tämän blogin ulkoasua. Joten jos tässä lähipäivinä blogi näyttää poikkeukselliselta niin se johtuu vain siitä, että leikin uusilla ulkoasuilla 😀

Mahtavaa tammikuun jatkoa

– Jani –

Hyvää joulua: Ruuben-enkeli ja kettu

Hyvää joulu kaikille teille rakkaat lukijat pienen joulusadun saattelemana 🙂

lyhdyt

Ruuben-enkeli ja kettu

(c) Jani Suurnäkki

Ruuben-enkeli lensi metsässä pujotellen puiden väleissä, tehden voltteja ja lentäen niin lähellä latvoja, että ne kutittavat hänen varpaitaan. Välillä hän auttoi metsän asukkaita kun he sitä tarvitsitsivat ja jälleen jatkoi lentämistään. Niin kului Ruubenin päivät eikä hän tiennyt mikä olisi voinut olla parempaa.

Eräänä iltana kun ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat taivaalla, Ruuben lensi tarkkailemaan metsän laidalla asuvia ihmisiä. Ihmiset olivat laittaneet ikkunoihin ja pihapuihin kirkkaita, vihreitä, punaisia, keltaisia ja vaikka minkävärisiä valoja. Kun Ruuben kurkisti sisälle, hän näki ihmisten koristelevan talojaan kynttilöin, tontuin ja kaikella muulla kauniilla. Ruuben ei ymmärtänyt miksi ihmiset toimivat niin. Silloin hän huomasi liikettä erään talon pihalta. Isä oli ulkona lapsensa kanssa. Puolivälissä pihaa isä pysähtyi ja osoitti taivaalle. Hän kertoi lapselle kuinka kauan aikaa sitten syntyi uusi tähti. Enempää Ruuben ei kuullut, sillä isä ja lapsi siirtyivät sisälle. Ruuben lensi metsän ylle ja laskeutui männyn latvaan. Häntä mietitytti miksi aikanaan syntyi uusi tähti taivaalle. Sitä miettiessään Ruuben huomasi männyn ohi juoksevan ketun. Ruuben kysyi tietääkö kettu miksi syntyi uusi tähti taivaalle. Kettukaan ei tiennyt, mutta se lupasi ottaa selvää. Kettu lähti juoksemaan.

Se juoksi pitkin metsää, ui yli meren, juoksi teiden varsilla ja kipusi vuorien yli. Pysähtyessään kysymään, kukaan ei tiennyt miksi uusi tähti oli syntynyt taivaalle. Eräänä päivänä kun kettu oli juossut pitkän päivän pitkin niittyjä, vastaan tuli paimen. Kettu kysyi paimenelta tiesikö hän miksi uusi tähti oli syntynyt. Paimen kertoi, että aikoinaan syntyi kuningas, pieni lapsi tallin nurkkaan eikä lapsi ollut mikä tahansa lapsi vaan Jumalan oma poika. Kettu kiitti paimenta ja lähti kotimatkalle. Se juoksi pitkän päivän läpi niityn, kiipesi yli vuorten, juoksi teiden varsilla, ui yli meren ja juoksi pitkin metsää kotiin asti. Sieltä kettu löysi Ruubenin ja kertoi miksi uusi tähti oli syntynyt taivaalle. Tuon jälkeen kettu livahti takaisin metsän siimekseen. Kuinka Ruuben oli unohtanut. Uusi tähti tarkoitti sitä, että Jeesus syntyi pienessä tallissa. Siksi ihmiset laittavat kotinsa niin kauniiksi. He odottavat joulua. Niiltä sijoiltaan Ruuben lensi metsään valmistelemaan sitä joulun odotukseen

( Satu on saanut vaikutteensa Neitsy Maarian virren osasta )

– Jani –

Satu: Jänistyttö ja uusi ystävä

Hups. Onpa tullut taukoa edelliseen postaukseen. Tässä tulisi nyt kuitenkin uusi tarina ystävyydestä. Olen tehnyt tämän pohjalta pienen varjoteatteriesityksen jota kävin pitämässä. Toimi todella kivasti lasten kanssa. Lopuksi laulettiin ja leikittiin vielä Matkimisleikki (Sinä olet siellä ja minä olen täällä). Se löytyy Missä ilo asustaa cd:ltä ja nuotti löytyy Nuotteja nimisestä kirjasta.

JÄNISTYTTÖ JA UUSIYSTÄVÄ

Päästäksemme tarinan syntysijoille, meidän on lähdettävä matkalle. Ensin on ylitettävä meri, joka kuohuaa ja aaltoilee. Kun olemme päässeet meren yli, päädymme rannalle. Rannalta lähdemme metsään, jossa tuuli kahisuttaa lehtiä ja sammaleet tuoksuvat. Hetken käveltyämme saavumme kylän. Tuosta kylästä voit löytää rouva ja herra Mäyrän, vanhan Merihiiren taikka pöllöperheen, jolle on syntynyt uusi lapsi. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro kenestäkään heistä. Tämä kertoo jänisperheen tytöstä, siitä kaikkein villeimmästä. Jänistyttö rakasti pomppimista ja tanssimista. Yksi hänen lempileikeistään on piiloleikki. Eräänä marraskuisena päivä hän oli pomppinut, tanssinut ja leikkinyt koko päivän ja oli väsynyt. Sinä iltana jänistyttö katseli ikkunasta ulos ja kuinka lumi leijaili hiljakseen taivaalta. Jänistyttö toivoi, että aamulla maanpinnalla olisi lumikerros. Seuraavana aamuna hän heräsi ja näki, että lunta oli maassa juuri ja juuri sen verran, että voisi laskea mäkeä. Niinpä jänistyttö otti pulkkansa ja kiiruhti ovesta ulos. Hän pomppi suurimmalle mäellä minkä kylästä löysi. Hän kiipesi sen huipulle, asettui istumaan pulkkaan ja laski. Eikä vain kerran vaan kolme kertaa. Jänistyttö olisi varmaan laskenut useammankin kerran ellei hän olisi kuullut ääntä. Aivan kuin joku itkisi. Jänistyttö päätti etsiä äänen pitäjän. Hän kiipesi mäen päälle ja huhuili, mutta ei nähnyt ketään. Hän hyppi alarinteelle ja huhuili, mutta ei sielläkään ollut ketään. Jänistyttö oli jo luovuttamassa kunnes näki vilauksen jostakin lumivallin takaa.

”Hei tule esiin.” Jänistyttö sanoi. Ei vastausta.

”Tule vain esille. Ihan rohkeasti. En minä sinua pure. Pidän enemmän porkkanoista.”

Hitaasti lumivallin takaa asteli keinuvin askelin esille pieni pingviini.

”Hei tulithan sinä. Sinäkö äsken itkit?” Jänistyttö kysyi. Pieni pingviini nyökkäsi.

”Kuka sinä olet? Minä olen jänistyttö.”

”Minä on olen pingviini.” Pieni pingviini sanoi hiljaa ja katseli räpylöitään.

”Olen juuri muuttanut tänne ja olen aivan yksin. Kylän lapset eivät halunneet leikkiä minun kanssani.” Se jatkoi hiljaa.

”Outoa.” Jänistyttö sanoi. ”Yleensä he leikkivät kaikkien kanssa. Mistä muuten olet kotoisin?”

”Olen kaukaa etelästä.”

”Etelästä! Siellä on varmaan lämmintä ja hiekkarantoja sekä palmupuita.” Jänistyttö sanoi ja laittoi silmät kiinni ja kuvitteli hyppivänsä hiekkarannalla.

”Itseasiassa tulen niin etelästä, että siellä on kokoajan pakkasta, lunta ja jäätä.”

”Oho!” Jänistyttö sanoi ja avasi jälleen silmänsä. ”Sittenhän osaat varmasti laskea mäkeä.”

”Osaan.” Pieni pingviini sanoi ja katseli jälleen räpylöitään.

”Hienoa. Tule minun kanssani tuonne huipulle. Voidaan vaikka laskea yhdessä pulkallani.”

Pieni pingviini ilahtui ehdotuksesta ja niin he kiipesivät huipulle. Istuivat samaan pulkaan ja laskivat alas. Eikä vain kerran, vaan niin monta kertaa etteivät he enää kyenneet niitä laskemaan. Kun metsässä alkoi hämärtyä, he palasivat yhdessä kylään. Kylässä he leikkivät vielä hetken piilosta, jonka jälkeen he lähtivät koteihinsa. Illalla jänistyttö katseli ikkunasta ja ajatteli uutta ystäväänsä. Aamulla hän esittelisi pienen pingviinin muille lapsille. Niin kävikin. Eikä siitä päivästä lähtien pienen pingviinin tarvinnut olla yksin.

(c) Jani Suurnäkki

Ihanaa joulunodotusta teille kaikille 🙂

– Jani –

Torimummon päivä – musiikkihetki

Aihe: Torimummon päivä

Materiaalit: Rytmisoittimia (rytmimunia, marakasseja jne.)

  • Alkulaulu: Pää – olka – polvi ja varvas laulu
  • Lastenvirsi

Torimummo herää aamulla ja venyttelee. Katsoo ulos ja näkee harakan. Toivottaa sille hyvää huomenta ja pompottaa käsiään samalla lattialla / jaloilla.

Pihakivellä keikkui västäräkki – kädet  keikkuvat hartioilla.

Mummo näki varpusten nokkivan katolla – Naputellaan päälakea sormilla

Mitä kummaa kissa herää ja köyristää selkää. – Köyristetään selkää kuin kissa.

Voi harmi. Nyt kaikki linnut pelästyivät ja lentävät  – käsistä lentäviä lintuja

No hyvä. Tuolla ne jo lentää omaan pikku pesään – Tehdään käsistä pesä taikka vanhemmat voivat halata lastaan.

  • Harakka hyppii maassa -loru vielä kokonaisuudessa.

Mummo menee valmistamaan aamiaista. Matkallaan huikkaa auringolle. Paistaisitko minulle muutaman letun. En valitettavasti,  voin kuitenkin paistaa sinulle lämpöä. Se sopii. Minä paistan lettuja ja sinä lämpöä.

  • Aurinko aurinko lettuja paistaa

Aamiaisen jälkeen on aika mennä kasvimaalle.

  • vielä poimitaan litra mansikoita -laulu löytyy uudesta laulutuulesta
    • Ensin taputetaan perussykettä ja sanat on kilo perunoita. Ensimmäinen säkeistö. Rytmisoittimet voi ottaa tähän mukaan.
    • Lauletaan laulu. Tässä vanhemmat lapsiaan  / lapset itseään voivat kutitella ja nyppiä kehoa eri paikoista.
    • Toinen säkeistö. Ensin sanat lorutellen ja rytmittäen perusrytmiä. Laulaen. Voi veljet kohdassa kädet ylös kuin tuuletuksessa.
    • Kolmas säkeistö. Samalla tavalla kuin aiemmat. Käsien pyöritystä edessä niin kuin kauhoisi jotain aina vain lisää.
    • Seuraavaksi mennään porkkana penkkiin ja kerätään kilo porkkanoita. Olen ottanut ensimmäisellä kerralla vain ensimmäistä säkeistöä ja sitten lisännyt säkeistöjä seuraavilla kerroilla.

Kaikki taitaa olla valmista. Lähdetään torille.

  • Cd:ltä tai laulaen laulua: Kuljemme laulain. Vaihdellaan liikkumistapaa, esim. hyppien, hiivimme, juosten…

Pääsimme perille torille.

  • Ostakaa makkaraa melodialla. Ostakaa perunaa / porkkanaa. Rytmisoittimet mukaan.

Nyt mummo on saanut myytyä melkein kaiken. Sen verran jäi, että hän saa vielä hyvän päivällisen.

  • Kuljemme laulain -laulu uudelleen.

Kotona. Mummo istahtaa keinutuoliin. Takan päällä on pieni rasia. Hän ottaa sen ja kuuntelee. Soitetaan soittorasiaa. Tässä kohtaa voi olla jokin kaunis laulu loppurentoutukseksi.

  • Loppulaulua, minulla se on suljen ihanan soittorasian.

 

 

1 2 3 4 12