Jeesus siunaa lapsia – liikunnallinen

Tämä hartaus tuli ihan yllättäen minulle koska olin unohtanut, että olin luvannut tämän kertomuksen pitää. Pikaversioksi toimi kivasti 🙂

Materiaalit: mahdollisesti jokin säestyssoitin. Ei tarvita pakosta.

Aika: n.20 minuuttia

Kulku:

Aloitetaan omasta kokoontumispaikastanne. Penkkipiiri, alttarinedusta, tyynyt jne. Voit ottaa alkujuttusi tässä. Me otimme kerhorukouksen ja kynttilän sytytyksen jne.

Kyselin vielä jokaiselta kenen luona he ovat vierailleet. Lähdetään pienelle seikkailulle. Puetaan matkakengät jalkaan ja otetaan retkireppu mukaan. Mielikuvituksessa.

Opetellaan laulu Sukellamme seikkailuun tai kävelen, kävelen, kävelen…

Lähdetään kävelemään jonossa ympäri tilaa kävelen, kävelen, kävelen – laulun tahdissa. Tai jos Sukellamme seikkailuun laulu on tuttu niin sitten sitäkin voi käyttää. Pysähdytään johonkin paikkaan missä voidaan istua hetki.

Olemme saapuneet maahan jossa on kuuma. Talot ovat betonisia ja neliskanttisia. Olemme erään perheen kotona.

Kysellään. Mitä kotona on? Mitä kotona voi tehdä. Lapsen vastaus voidaan laulaa kävelen, kävelen, kävelen melodialla. Esimerkiksi, jos lapsi sanoo vaikka kotona voi leikkiä, niin lauletaan leikitään, leikitään, leikitään… tai ajetaan autoilla, ajetaan autoilla, ajetaan autoilla jne.

Hei! Mitä ulkona huudetaan? Jos oikein kuulen niin Jeesus on tullut kaupunkiin. Lapset vanhempineen halusivat mennä Jeesuksen luo. Mennään mekin etsimään Jeesusta.

Lähdetään kulkemaan jonossa kävelen kävelen kävelen laulua laulaen. Jokainen saa vuorollaan johtaa ryhmää ja päättää millä tavalla liikutaan eteenpäin. Kun viimeinen on saanut olla mukana, siirry itse johtoon ja ottakaa laulu vielä kerran. Stop sanan kohtaa pysähtykää.

Mitä kummaa? Jeesus on tuolla, mutta opetuslapset kieltävät menemästä. Jeesus on kuulemma väsynyt päivän opettamisesta. Tiedättekö mitä Jeesus sanoo. Hän sanoo, että antakaa lasten tulla. Siirrytään kynttilän luokse, joka kuvaa Jeesusta.

Sytytä kynttilä.

Lapset menivät Jeesuksen luo ja tiedättekö mitä Jeesus teki. Hän siunasi jokaisen. Tässä vaiheessa laita käsi vuorotellen jokaisen lapsen ylle ja siunaa ryhmäsi lapset jokainen omalla nimellään. Minä käytin sanoja: Jumala sinua siunatkoon ”lapsen nimi.” Voit siunata myös työparisi.

Me olemme jokainen Taivaan Isän lapsia. Niin aikuiset kuin lapsetkin

Lauletaan lopuksi Taivaan Isällä on paljon lapsia -laulu.

Ravistellaan matkan hiekat pois kengistä ja otetaan matkakengät pois jaloista ja reppuselästä. Palataan takaisin muihin touhuihin.

Tällainen retki Jeesus siunaa lapsia kertomuksen tahdissa tällä kertaa.

– Jani –

 

Maria-nukke melkein valmis

Ei ehditty ihan tehdä nukkejamme valmiiksi. Melkein tekisi mieleni jättää tämä nukke tällaiseksi ellei kyseessä olisi Maria. Tukkaa pitää vielä laittaa lisää ja ommella vaatteet. Hyvä tästä vielä tulee 😀

Maria-nukke

Katsotaan mitä kaikkea kivaa tämä syksy tuo tullessaan. Ehkä jotain pientä uudistusta tänne blogiinkin, katsotaan ehdinkö tehdä moista. Näette sitten jos ehdin 🙂

– Jani –

 

Uusi työkausi alkaa

Niin se vain jälleen käynnistyi uusi työkausi kesän jäljiltä. Oma kesäni meni aika vauhdikkaasti mm. Kolilla käyden. Oli myös runsaasti aikaa vain istua kallioilla ja rannoilla lukien kirjaa. Myönnettäköön, että geokätköilyyn kului myös runsaasti aikaa.

Nyt kuitenkin ensimmäisten työpäivien tunnelmiin. Ensimmäinen aamu alkoi ehtoollisella ja siitä jatkoi Riikka Reina puhuen mm. spiritualiteetista. Päivän lopuksi mietimme mitkä olisivat meidän lahjat. Mitkä mahtaisivat olla sinun lahjasi?

Maria

Tietenkin toisena päivänä laitettiin kalenterit kuntoon ja tutkittiin mitä kaikkea syksy tuo tullessaan. Toihan se vaikka mitä.

Tänään laitettiin perhekerhot kuntoon ja iltapäivä pyhitettiin nukkejen tekemiseen. Alla on Marian pää, usko tai älkää. Tämä tekniikka ei ole oikein tuttu, mutta tällä kertaa tällainen ja ehkä joku toinen kerta hieman parempi. Asiansa tulee kuitenkin ajamaan.

lahjat

Tällaista tällä kertaa. Huomenna nuket saavat hiukset ja vartalon. Ehkä laitan teille tänne valmiinkin Marian kuvan  🙂

Hyvää alkanutta syyskautta

– Jani –

Luomiskertomus musiikkihetki

Pidin perhemuskarissani tällaisen luomiskertomuksen. Olkaapa hyvä 🙂 Niin ja kiitos niistä kaikista kommenteista, joita olen nyt lähiaikoina saanut teiltä rakkaat lukijat 🙂

Tarvikkeet:

  • Cd-soitin
  • Iso jumppapallo
  • Tennis / sählypalloja tai muita saman kokoisia palloja
  • Sulkia

Hei hei tule laulamaan

Mitä tänään tekisin

Tänään leikitään ja lauletaan vanha Raamatun kertomus mikä kertoo siitä miten Jumala loi maailman. Aluksi ei ollut mitään. Vain Jumalan henki liikkui tyhjyydessä. Sitten alkoi luominen. Jumala sanoi sanan valoa ja valo tuli.

Valonsäde

Jumala jatkoi luomista ja sanoi: tulkoon maa veden alta. Niin syntyi meret, järvet, lammet ja joet.

Lammikon pinnalle

  • Tässä ropsuteltiin sormilla joko lattiaa tai esim. lapsen tai aikuisen selkää ensin kevyesti sormilla ja sitten pikkuisen kovempaa ja sen jälkeen lätäköt muuttuvat puroiksi ja vedelleen kämmenellä hieroen selkää ja käsiä.

Seuraavaksi Jumala sanoi: Tulkoon kaikki puut, ruoho, kukat ja muut kasvit.

Pieni päivänkukka

Jumala jatkoi luomistaan ja sanoi: Tuloon aurinko loistamaan päiväksi.

Aurinko lettuja paistaa -loru

Ja yöksi Jumala loi taivaalle kuun ja tähdet.

Tuiki tuiki tähtönen

Seuraavaksi Jumala katsoi vettä ja sanoi: Tulkoon kaikki vedessä elävät.

Pikkuiset kultakalat tai jokin muu kalalaulu esim. hauki ui tai äiti antoi mulle rahaa.

Taivaalle Jumala loi kaikki mitkä lentävät.

Viisi pientä ankkaa tai jokin muu lintulaulu. Tätä toivottiin edelliskerralla.

Jumala loi myös ihan pienet lentävät

Kärpänen istui polvella

Nyt on elämää vedessä ja ilmassa. Seuraavaksi Jumala loi kaikki jotka kulkevat maanpäällä.

Juokse metsä hiiroset cd:ltä esim. Piilometsän säveliä cd.

  • Tässä arvuuttelin hiirtä. Kun arvaus tuli niin mietittiin onko hiiri minkä kokoinen. Tämän jälkeen otin ison jumppapallon ja kerroin, että tällä kertaa tämä on meidän hiiri. Vieritimme musiikin tahtiin palloa toinen toisillemme. Tästä pitivät niin isot kuin ihan pienetkin 🙂

Jänis istui maassa

  • Tätä leikittiin ihan fyysisesti kyykkien ja hyppien.

Jumala loi myös jonkun, jolle antoi tehtävän huolehtia maailmasta. Jumala loi ihmisen sinut ja minut.

Sinä olet siellä ja minä olen täällä.

Loppurentoutus: Ohtoseni kappale Piilometsän säveliä cd:ltä.

  • Jaoin muskarilaisille tennis- ja sählypalloja joita he pyörittivät toistensa selkiä pitkin. Aikuiset lapsia ja lapset aikuisia.

Suljen ihanan soittorasian

 

Tällaista tällä kertaa. Hyvää kesän odotusta ja Jumalan luoman maailman ihmettelyä 🙂

– Jani –

Kerronnan matkassa johdanto: Nyt se viimein alkaa…

Olen jo pitkään halunnun koota ajatuksiani kerronnasta muutamaksi blogipostaukseksi. Nyt kuitenkin vasta rohkenin kunnolla aloittaa. Tähän alkuun haluan mainita, että halusin nimittää tarinankerronnan kerronnaksi. Tämä päätös siksi, koska kerronta tuntuu minusta jotenkin laajemmalta termiltä asiaan.

Lastenohjaajan työssä tarinoiden, satujen ja kertomusten kertominen on luontainen osa arkipäivää. Kun aloitin opiskelemaan lastenohjaajaksi, en ollut kummoinen kertomusten kertoja. Myönnettäköön kuitenkin, että olin pitänyt siihen mennessä kohtuullisen monta hartautta ja  joskus muistan kertoneeni satujakin. Opiskeluaika oli siitä ihanaa, että sain kokeilla erilaisia ilmaisun ja kertomisen tapoja. Kiitokset näistä mahdollisuuksista saavat opettajani. He jaksoivat kannustaa ja katsoa hullua opiskelijaa, jonka luonto ei antanut periksi pitää ”normaalia” aamuhartautta. Niinpä olenkin saanut kertoa ihmisille kertomuksia mm. nukketeatterilla, vaelluksilla, pianon säestyksellä kuin tanssin ja teatterin keinoinkin. Aamuhartausvuorot olivatkin minulle kokeiluympäristöjä erilaisille tekniikoille. Harvemmin aamuhartauksia on taidettu harjoitella niin paljon kuin itse harjoittelin. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa.

 

Rakkaudesta kertomiseen ajattelinkin koota omia ja oppimiani asioita kokonaisuudeksi. Tästä alkaakin muutaman kirjoituksen pohdinta kertomisesta. Katsotaan millainen tästä tulee. Nämä ajatukset ovat tämän hetken aivoituksia. Viiden vuoden päästä voi olla, että ajattelen eri tavalla joistakin asioista. Toivottavasti tästä on jollekulle hyötyä. Koska on olemassa hyviä kertomisesta kertovia kirjoja, kuten Petri Luumin Kertojan käsikirja, niin en kirjoittele pahemmin ns. ”teoriaa”. Yritän pitää näkökulman käytännöllisenä. Kehoitan lukemaan tuon edellä mainitsemani kirjan, jos kertominen kiinnostaa enemmänkin.

Seuraavassa kirjoituksessa pohditaan kenestä voi tulla kertoja.

– Jani –

Vanha Simeon musiikin ja räpin siivin

Tällä kertaa matkaamme Jerusalemiin tapaamaan Simeonia kynttilänpäivä teemassa. Tässä hartaudessa on räppi osuuksia missä aina taputetaan osallistujien kanssa taustarytmiä.

Hartaus on koko pituudessa kohtalaisen pitkä (n. 25-30 min), mutta lyhentämällä vaikka  matkakohtaa ottamalla vain toisen lauluista sekä pudottamalla lopputanssin pois, saadaan pituutta karsittua näppärästi.

Tarvikkeet:

  • Simeon, Maria, Joosef ja Jeesus nukke. Voit korvata Marian, Joosefin ja Jeesuksen vaikka Lasten Raamatun kuvalla. Tein näin kerran itse kun en saanut käsiini Simeonin lisäksi muita nukkeja.
  • Jotain temppeliksi. Pilarit tms.

Alkuasetelma: Simeon yhden pöydän päällä temppelin edessä. Maria ja Joosef sekä Jeesus-vauva ovat vielä piilossa. Nasaret on pienen matkan päässä Jerusalemista. Itselläni Jerusalem oli vasemma puolella itseäni ja Nasaret taasen oikealla.

Hartauden kulku:

Tänään kerron teille pienen kertomuksen. Ensin kuitenkin varmistetaan, että voimme lähteä. Näyttäkää missä teidän korvat on. Hyvä. Entä missä on silmät. Hyvä. Entä missä teidän kädet on? Laittakaapa kädet näin kämmenet polville. Osaisitteko vielä taputtaa polviin. Hieno. Nyt olemme valmiita aloittamaan. Tähän seuraavaan räppiin voit tulla mukaan kun siltä tuntuu

Rap:

Kauan kauan sitten Jerusalemissa Jerusalemissa x 3

Asui mies mies, asui mies mies. x 2

Taputus loppuu.

Tuon miehen nimi oli Simeon. Hän oli tavallinen mies. Simeonille kuitenkin tapahtui jotain erikoista. Jumala teki hänelle lupauksen. Jumala lupasi, että Simeon tulisi näkemään uuden kuninkaan.

Simeon uskoi Jumalaan ja päätti odottaa. Hän odotti päivän, odotti viikon, odotti kuukauden ja odotti jopa vuoden.

Taputetaan taas. Voit vaihdella miten taputetaan esim. käsiin, lattiaan…

Rap:

Simeon odotti, päivän sekä viikon x 3

Viikon sekä kuukauden x 2

Taputus loppuu

Voi, että. Niitä vuosia alkoi kertymään. Simeonin hiukset harmaantuivat ja päälaeltakin alkoi hiukset harventua. Simeonista alkoi tulla vanha

Simeon kuitenkin luotti Jumalaan ja odotti. Jätetään Simeon nyt odottamaan Jerusalemiin. Hän kyllä pärjää. Siirrytään me uuteen paikkaan, erääseen kylään. Tuo kylä on niin kaukana Jerusalemista, että matkaa pitää kulkea useampi päivä kuin yksi. Tuon kylän nimi on Nasaret. Siellä asui kaksi meidänkin tuntemaa ihmistä.

Rap:

Nasaretissa asui Maria x 2

ja Joosef ja Joosef

Nostetaan Maria, Joosef ja Jeesus-vauva esille.

Marialle ja Joosefille syntyi jouluna heidän ensimmäinen lapsi. (Näytetään Jeesusta) Tiedättekö mikä oli Hänen nimensä. Jeesushan tuo lapsi oli.

Rap:

Nasaretissa asui Maria x 2

ja Joosef ja Joosef

Nasaretissa asui Maria x 2

ja Jeesus ja Jeesus

Nasaretissa asui koko perhe x 2

ja koko perhe

Heidän maassaan muuten oli sellainen tapa, että kun perheeseen syntyi lapsi. Isä ja äiti lähtevät lapsen kanssa Jerusalemin temppeliin kiittämään Jumalaa. Ja näin Maria ja Joosefkin tekivät. He ottivat mukaan vaatteita, ruokaa ja kaikenlaista muuta mitä matkalla voisi tarvita. (voidaan kysyä myös osallistujilta mitä he ottaisivat pitkälle matkalle mukaan) Koska matka oli pitkä tarvitaan myös tekemistä. Vaikka lauluja ja leikkejä. Lauletaan ja leikitään mekin yksi laulu

Körö körö kirkkoon.

  • Ensin taputtaen
  • Taputtaen alku ja tompsis tomp kohdat tömistetään jaloilla
  • Muuten samalla tavalla edellä, mutta tomp kohdassa hypätään.

Haukottelua

Matkalaisia alkoi väsyttämään. He kävivät nukkumaan. Voidaan tehdä käsistä tyynyt ja ”nukkua”

Kukkokiekuu

Tuli aamu. Matkalaiset venyttelivät ja vetreyttivät lihaksiaan. Voidaan venytellä kädet ylhäällä. Kokeilkaa myös hölskyttää poskia ja äännellä samalla.

Maria ja Joosef sekä Jeesus lapsi jatkoivat matkaa.

Kävelen kävelen – laulu

  • Vastaan voi tulla stop kohtaan vaikka koira ja kissa jolloin äänellään niiden tapaan. Tai vaikka oja minkä yli hypätään. Heinikkokin on toiminut kivasti jolloin tehdään käsillä heinikon kahinaa

Hei Jerusalemin portit näkyvät jo edessä.

Kiihdytetään kävelen kävelen laulua pari säkeistöä.

Nyt päästiin porteille. Ihmisiä oli niin paljon, että on pakko kulkea todella hitaasti

Kävelen kävelen -laulu hitaasti.

Maria ja Joosef pääsivät Jerusalemiin ja menivät temppeliin.

Siirretään Maria, Joosef ja Jeesus Nasaretista temppeliin.

Arvasit varmaan jo kenet he siellä tapasivat, Simeonin. Jumala oli johdattanut Simeonin tuona hetkenä Temppeliin. Hän otti Jeesuksen syliinsä ja kiitti Jumalaa. Hän oli nyt saanut nähdä uuden kuninkaan.

Voitko käsiäsi heiluttaa kun kiität Jumalaa – laulu. Sama kuin: ”Voitko käsiäsi heiluttaa kun sano hei.”

Paikalle tuli myös vanha temppelissä asuva nainen nimeltä Hanna. Hänkin tapasi Jeesuksen. Hanna kiitti Jumalaa ja kertoi jokaiselle temppelissä kävijälle uudesta kuninkaasta jota he olivat odottaneet jo kauan.

Maria ja Joosef hämmästyivät kaikesta. Tuosta hetkestä Jeesus jälleen kasvoi niin kuin tekin. Seuraavan kerran Jeesus kävi Jerusalemissa vasta 12-vuotiaana. Se on kuitenkin jo ihan uusi kertomus.

Vanha Simeon tahtiin piirissä taikka omalla paikallaan missä sattuu olemaan otetaan sivuttaisaskelia edes takaisin. (piirissä voi mennä koko ajan samalle sivulle.) Lupauksen Jumalan -kohdasta lähtien mennään eteen kyyryssä kokoajan nousten ja nostaen käsiä ja taaksepäin sama päinvastoin.

Pieni kynttilä sakastin nurkasta

Kirjoitin tämän sadun hyvän aikaa sitten ja hämmästyksekseni en löytänyt tätä täältä Jani Maailmasta. Tässä tämä nyt kuitenkin olisi teille joulusaduksi 🙂

pikku_kynttilä

PIENI KYNTTILÄ SAKASTIN NURKASTA

(c) Jani Suurnäkki

 

Olipa kerran pieni kynttilä. Se asui kirkon sakastin nurkassa muiden kynttilöiden kanssa. Harva se päivä se katseli kun isommat kynttilät pääsivät alttarille tuomaan valoa ihmisille.

Isommat kynttilät huomauttivat pienen kynttilän koosta useasti. Ne sanoivat, että ei noin pientä kynttilää missään tarvita. Kun taas he toisivat valoa monille ihmisille. Tätä jatkui kauan. Pieni kynttilä alkoi uskomaan, että hän ei päässyt koskaan tuomaan valoa ihmisille toisten lailla. Marraskuu alkoi kääntymään loppua kohti. Isommat kynttilät tiesivät mitä se tarkoitti. Pian alkaisi joulunaika ja se toi tullessaan adventit. Joka joulu kynttilät kilpailivat keskenään, ketkä heistä olisivat kaikista parhaita. Jokainen havitteli pääsyä adventtikynttelikköön, mutta vain neljä valittiin joka vuosi.

Ensimmäinen adventtisunnuntai koitti ja suntio alkoi valitsemaan kynttilöitä. Hän valitsi neljä kauniin muotoista, pitkää kynttilää. Nuo neljä röyhistelivät itseään kirkkosalin adventtikynttelikössä. Pieni kynttilä jäi taas sakastin nurkkaan. Ensimmäinen kynttilä sytytettiin sinä sunnuntaina. Seuraavana sunnuntaina toinen ja niin jatkui kunnes kaikki neljä kynttilää loistivat valoansa kirkkosalissa. Pian koitti jouluyö. Sinä yönä pieni kynttilä kuunteli kuinka tuuli alkoi nousta ulkona. Tuuli natisutti vanhaa puukirkkoa. Pieni kynttilä valvoi ja kuunteli natinaa. Jostain syystä se rauhoitti sitä.

Yö kääntyi aamuksi ja kun suntio laittoi valot päälle, ei tapahtunutkaan mitään. Hän harmitteli ja kaivoi lisää kynttilöitä laatikoista. Hän asetteli ne telineisiinsä ympäri kirkkosalia. Uneliaan tuntuiset ihmiset saapuivat yksitellen narahtelevista ovista. Pian ihmisiä oli monta sataa. Monen monituiset kynttilät valaisivat ihmisiä ja tanssittivat varjoja seinille. Jouluaamun Jumalanpalvelus alkoi. Urut soivat ja pappi puhui ja lauloi. Koitti aika lukea jouluevankeliumi. Evankeliumin lukija, katsoi tekstiä lukeakseen sen. Kynttilöiden valo ei kuitenkaan kantanut lukupulpetille asti. Suntio kiirehti sakastiin hakemaan kynttilää. Yhtään kynttilää ei kuitenkaan näyttänyt olleen jäljellä. Suntio sulki laatikon, mutta kuulikin rullaavan äänen. Hän avasi laatikon uudestaan ja siellä nurkassa makasi pieni kynttilä. Suntio otti sen käteensä ja vei kirkkosaliin. Hän laittoi sen lukupulpetin reunalla olevaan kynttiläänjalkaan ja sytytti sen. Hetkeen pieni kynttilä ei tajunnut mitä oli tapahtumassa. Pian se kuuli kuinka jouluevankeliumi alkoi.

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn…”

Pieni kynttilä tajusi luovansa valoa joulunsanomalle. Se nosti liekkiään niin, että sanaakaan ei jäänyt varjoon. Se tunti olevansa iso ja katseli kuinka jouluevankeliumi levisi koko kirkkosaliin.

1 2 3 4 5 12