Satu: Jänistyttö ja uusi ystävä

Hups. Onpa tullut taukoa edelliseen postaukseen. Tässä tulisi nyt kuitenkin uusi tarina ystävyydestä. Olen tehnyt tämän pohjalta pienen varjoteatteriesityksen jota kävin pitämässä. Toimi todella kivasti lasten kanssa. Lopuksi laulettiin ja leikittiin vielä Matkimisleikki (Sinä olet siellä ja minä olen täällä). Se löytyy Missä ilo asustaa cd:ltä ja nuotti löytyy Nuotteja nimisestä kirjasta.

JÄNISTYTTÖ JA UUSIYSTÄVÄ

Päästäksemme tarinan syntysijoille, meidän on lähdettävä matkalle. Ensin on ylitettävä meri, joka kuohuaa ja aaltoilee. Kun olemme päässeet meren yli, päädymme rannalle. Rannalta lähdemme metsään, jossa tuuli kahisuttaa lehtiä ja sammaleet tuoksuvat. Hetken käveltyämme saavumme kylän. Tuosta kylästä voit löytää rouva ja herra Mäyrän, vanhan Merihiiren taikka pöllöperheen, jolle on syntynyt uusi lapsi. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro kenestäkään heistä. Tämä kertoo jänisperheen tytöstä, siitä kaikkein villeimmästä. Jänistyttö rakasti pomppimista ja tanssimista. Yksi hänen lempileikeistään on piiloleikki. Eräänä marraskuisena päivä hän oli pomppinut, tanssinut ja leikkinyt koko päivän ja oli väsynyt. Sinä iltana jänistyttö katseli ikkunasta ulos ja kuinka lumi leijaili hiljakseen taivaalta. Jänistyttö toivoi, että aamulla maanpinnalla olisi lumikerros. Seuraavana aamuna hän heräsi ja näki, että lunta oli maassa juuri ja juuri sen verran, että voisi laskea mäkeä. Niinpä jänistyttö otti pulkkansa ja kiiruhti ovesta ulos. Hän pomppi suurimmalle mäellä minkä kylästä löysi. Hän kiipesi sen huipulle, asettui istumaan pulkkaan ja laski. Eikä vain kerran vaan kolme kertaa. Jänistyttö olisi varmaan laskenut useammankin kerran ellei hän olisi kuullut ääntä. Aivan kuin joku itkisi. Jänistyttö päätti etsiä äänen pitäjän. Hän kiipesi mäen päälle ja huhuili, mutta ei nähnyt ketään. Hän hyppi alarinteelle ja huhuili, mutta ei sielläkään ollut ketään. Jänistyttö oli jo luovuttamassa kunnes näki vilauksen jostakin lumivallin takaa.

”Hei tule esiin.” Jänistyttö sanoi. Ei vastausta.

”Tule vain esille. Ihan rohkeasti. En minä sinua pure. Pidän enemmän porkkanoista.”

Hitaasti lumivallin takaa asteli keinuvin askelin esille pieni pingviini.

”Hei tulithan sinä. Sinäkö äsken itkit?” Jänistyttö kysyi. Pieni pingviini nyökkäsi.

”Kuka sinä olet? Minä olen jänistyttö.”

”Minä on olen pingviini.” Pieni pingviini sanoi hiljaa ja katseli räpylöitään.

”Olen juuri muuttanut tänne ja olen aivan yksin. Kylän lapset eivät halunneet leikkiä minun kanssani.” Se jatkoi hiljaa.

”Outoa.” Jänistyttö sanoi. ”Yleensä he leikkivät kaikkien kanssa. Mistä muuten olet kotoisin?”

”Olen kaukaa etelästä.”

”Etelästä! Siellä on varmaan lämmintä ja hiekkarantoja sekä palmupuita.” Jänistyttö sanoi ja laittoi silmät kiinni ja kuvitteli hyppivänsä hiekkarannalla.

”Itseasiassa tulen niin etelästä, että siellä on kokoajan pakkasta, lunta ja jäätä.”

”Oho!” Jänistyttö sanoi ja avasi jälleen silmänsä. ”Sittenhän osaat varmasti laskea mäkeä.”

”Osaan.” Pieni pingviini sanoi ja katseli jälleen räpylöitään.

”Hienoa. Tule minun kanssani tuonne huipulle. Voidaan vaikka laskea yhdessä pulkallani.”

Pieni pingviini ilahtui ehdotuksesta ja niin he kiipesivät huipulle. Istuivat samaan pulkaan ja laskivat alas. Eikä vain kerran, vaan niin monta kertaa etteivät he enää kyenneet niitä laskemaan. Kun metsässä alkoi hämärtyä, he palasivat yhdessä kylään. Kylässä he leikkivät vielä hetken piilosta, jonka jälkeen he lähtivät koteihinsa. Illalla jänistyttö katseli ikkunasta ja ajatteli uutta ystäväänsä. Aamulla hän esittelisi pienen pingviinin muille lapsille. Niin kävikin. Eikä siitä päivästä lähtien pienen pingviinin tarvinnut olla yksin.

(c) Jani Suurnäkki

Ihanaa joulunodotusta teille kaikille 🙂

– Jani –

Torimummon päivä – musiikkihetki

Aihe: Torimummon päivä

Materiaalit: Rytmisoittimia (rytmimunia, marakasseja jne.)

  • Alkulaulu: Pää – olka – polvi ja varvas laulu
  • Lastenvirsi

Torimummo herää aamulla ja venyttelee. Katsoo ulos ja näkee harakan. Toivottaa sille hyvää huomenta ja pompottaa käsiään samalla lattialla / jaloilla.

Pihakivellä keikkui västäräkki – kädet  keikkuvat hartioilla.

Mummo näki varpusten nokkivan katolla – Naputellaan päälakea sormilla

Mitä kummaa kissa herää ja köyristää selkää. – Köyristetään selkää kuin kissa.

Voi harmi. Nyt kaikki linnut pelästyivät ja lentävät  – käsistä lentäviä lintuja

No hyvä. Tuolla ne jo lentää omaan pikku pesään – Tehdään käsistä pesä taikka vanhemmat voivat halata lastaan.

  • Harakka hyppii maassa -loru vielä kokonaisuudessa.

Mummo menee valmistamaan aamiaista. Matkallaan huikkaa auringolle. Paistaisitko minulle muutaman letun. En valitettavasti,  voin kuitenkin paistaa sinulle lämpöä. Se sopii. Minä paistan lettuja ja sinä lämpöä.

  • Aurinko aurinko lettuja paistaa

Aamiaisen jälkeen on aika mennä kasvimaalle.

  • vielä poimitaan litra mansikoita -laulu löytyy uudesta laulutuulesta
    • Ensin taputetaan perussykettä ja sanat on kilo perunoita. Ensimmäinen säkeistö. Rytmisoittimet voi ottaa tähän mukaan.
    • Lauletaan laulu. Tässä vanhemmat lapsiaan  / lapset itseään voivat kutitella ja nyppiä kehoa eri paikoista.
    • Toinen säkeistö. Ensin sanat lorutellen ja rytmittäen perusrytmiä. Laulaen. Voi veljet kohdassa kädet ylös kuin tuuletuksessa.
    • Kolmas säkeistö. Samalla tavalla kuin aiemmat. Käsien pyöritystä edessä niin kuin kauhoisi jotain aina vain lisää.
    • Seuraavaksi mennään porkkana penkkiin ja kerätään kilo porkkanoita. Olen ottanut ensimmäisellä kerralla vain ensimmäistä säkeistöä ja sitten lisännyt säkeistöjä seuraavilla kerroilla.

Kaikki taitaa olla valmista. Lähdetään torille.

  • Cd:ltä tai laulaen laulua: Kuljemme laulain. Vaihdellaan liikkumistapaa, esim. hyppien, hiivimme, juosten…

Pääsimme perille torille.

  • Ostakaa makkaraa melodialla. Ostakaa perunaa / porkkanaa. Rytmisoittimet mukaan.

Nyt mummo on saanut myytyä melkein kaiken. Sen verran jäi, että hän saa vielä hyvän päivällisen.

  • Kuljemme laulain -laulu uudelleen.

Kotona. Mummo istahtaa keinutuoliin. Takan päällä on pieni rasia. Hän ottaa sen ja kuuntelee. Soitetaan soittorasiaa. Tässä kohtaa voi olla jokin kaunis laulu loppurentoutukseksi.

  • Loppulaulua, minulla se on suljen ihanan soittorasian.

 

 

Jeesus siunaa lapsia – liikunnallinen

Tämä hartaus tuli ihan yllättäen minulle koska olin unohtanut, että olin luvannut tämän kertomuksen pitää. Pikaversioksi toimi kivasti 🙂

Materiaalit: mahdollisesti jokin säestyssoitin. Ei tarvita pakosta.

Aika: n.20 minuuttia

Kulku:

Aloitetaan omasta kokoontumispaikastanne. Penkkipiiri, alttarinedusta, tyynyt jne. Voit ottaa alkujuttusi tässä. Me otimme kerhorukouksen ja kynttilän sytytyksen jne.

Kyselin vielä jokaiselta kenen luona he ovat vierailleet. Lähdetään pienelle seikkailulle. Puetaan matkakengät jalkaan ja otetaan retkireppu mukaan. Mielikuvituksessa.

Opetellaan laulu Sukellamme seikkailuun tai kävelen, kävelen, kävelen…

Lähdetään kävelemään jonossa ympäri tilaa kävelen, kävelen, kävelen – laulun tahdissa. Tai jos Sukellamme seikkailuun laulu on tuttu niin sitten sitäkin voi käyttää. Pysähdytään johonkin paikkaan missä voidaan istua hetki.

Olemme saapuneet maahan jossa on kuuma. Talot ovat betonisia ja neliskanttisia. Olemme erään perheen kotona.

Kysellään. Mitä kotona on? Mitä kotona voi tehdä. Lapsen vastaus voidaan laulaa kävelen, kävelen, kävelen melodialla. Esimerkiksi, jos lapsi sanoo vaikka kotona voi leikkiä, niin lauletaan leikitään, leikitään, leikitään… tai ajetaan autoilla, ajetaan autoilla, ajetaan autoilla jne.

Hei! Mitä ulkona huudetaan? Jos oikein kuulen niin Jeesus on tullut kaupunkiin. Lapset vanhempineen halusivat mennä Jeesuksen luo. Mennään mekin etsimään Jeesusta.

Lähdetään kulkemaan jonossa kävelen kävelen kävelen laulua laulaen. Jokainen saa vuorollaan johtaa ryhmää ja päättää millä tavalla liikutaan eteenpäin. Kun viimeinen on saanut olla mukana, siirry itse johtoon ja ottakaa laulu vielä kerran. Stop sanan kohtaa pysähtykää.

Mitä kummaa? Jeesus on tuolla, mutta opetuslapset kieltävät menemästä. Jeesus on kuulemma väsynyt päivän opettamisesta. Tiedättekö mitä Jeesus sanoo. Hän sanoo, että antakaa lasten tulla. Siirrytään kynttilän luokse, joka kuvaa Jeesusta.

Sytytä kynttilä.

Lapset menivät Jeesuksen luo ja tiedättekö mitä Jeesus teki. Hän siunasi jokaisen. Tässä vaiheessa laita käsi vuorotellen jokaisen lapsen ylle ja siunaa ryhmäsi lapset jokainen omalla nimellään. Minä käytin sanoja: Jumala sinua siunatkoon ”lapsen nimi.” Voit siunata myös työparisi.

Me olemme jokainen Taivaan Isän lapsia. Niin aikuiset kuin lapsetkin

Lauletaan lopuksi Taivaan Isällä on paljon lapsia -laulu.

Ravistellaan matkan hiekat pois kengistä ja otetaan matkakengät pois jaloista ja reppuselästä. Palataan takaisin muihin touhuihin.

Tällainen retki Jeesus siunaa lapsia kertomuksen tahdissa tällä kertaa.

– Jani –

 

Maria-nukke melkein valmis

Ei ehditty ihan tehdä nukkejamme valmiiksi. Melkein tekisi mieleni jättää tämä nukke tällaiseksi ellei kyseessä olisi Maria. Tukkaa pitää vielä laittaa lisää ja ommella vaatteet. Hyvä tästä vielä tulee 😀

Maria-nukke

Katsotaan mitä kaikkea kivaa tämä syksy tuo tullessaan. Ehkä jotain pientä uudistusta tänne blogiinkin, katsotaan ehdinkö tehdä moista. Näette sitten jos ehdin 🙂

– Jani –

 

Uusi työkausi alkaa

Niin se vain jälleen käynnistyi uusi työkausi kesän jäljiltä. Oma kesäni meni aika vauhdikkaasti mm. Kolilla käyden. Oli myös runsaasti aikaa vain istua kallioilla ja rannoilla lukien kirjaa. Myönnettäköön, että geokätköilyyn kului myös runsaasti aikaa.

Nyt kuitenkin ensimmäisten työpäivien tunnelmiin. Ensimmäinen aamu alkoi ehtoollisella ja siitä jatkoi Riikka Reina puhuen mm. spiritualiteetista. Päivän lopuksi mietimme mitkä olisivat meidän lahjat. Mitkä mahtaisivat olla sinun lahjasi?

Maria

Tietenkin toisena päivänä laitettiin kalenterit kuntoon ja tutkittiin mitä kaikkea syksy tuo tullessaan. Toihan se vaikka mitä.

Tänään laitettiin perhekerhot kuntoon ja iltapäivä pyhitettiin nukkejen tekemiseen. Alla on Marian pää, usko tai älkää. Tämä tekniikka ei ole oikein tuttu, mutta tällä kertaa tällainen ja ehkä joku toinen kerta hieman parempi. Asiansa tulee kuitenkin ajamaan.

lahjat

Tällaista tällä kertaa. Huomenna nuket saavat hiukset ja vartalon. Ehkä laitan teille tänne valmiinkin Marian kuvan  🙂

Hyvää alkanutta syyskautta

– Jani –

Luomiskertomus musiikkihetki

Pidin perhemuskarissani tällaisen luomiskertomuksen. Olkaapa hyvä 🙂 Niin ja kiitos niistä kaikista kommenteista, joita olen nyt lähiaikoina saanut teiltä rakkaat lukijat 🙂

Tarvikkeet:

  • Cd-soitin
  • Iso jumppapallo
  • Tennis / sählypalloja tai muita saman kokoisia palloja
  • Sulkia

Hei hei tule laulamaan

Mitä tänään tekisin

Tänään leikitään ja lauletaan vanha Raamatun kertomus mikä kertoo siitä miten Jumala loi maailman. Aluksi ei ollut mitään. Vain Jumalan henki liikkui tyhjyydessä. Sitten alkoi luominen. Jumala sanoi sanan valoa ja valo tuli.

Valonsäde

Jumala jatkoi luomista ja sanoi: tulkoon maa veden alta. Niin syntyi meret, järvet, lammet ja joet.

Lammikon pinnalle

  • Tässä ropsuteltiin sormilla joko lattiaa tai esim. lapsen tai aikuisen selkää ensin kevyesti sormilla ja sitten pikkuisen kovempaa ja sen jälkeen lätäköt muuttuvat puroiksi ja vedelleen kämmenellä hieroen selkää ja käsiä.

Seuraavaksi Jumala sanoi: Tulkoon kaikki puut, ruoho, kukat ja muut kasvit.

Pieni päivänkukka

Jumala jatkoi luomistaan ja sanoi: Tuloon aurinko loistamaan päiväksi.

Aurinko lettuja paistaa -loru

Ja yöksi Jumala loi taivaalle kuun ja tähdet.

Tuiki tuiki tähtönen

Seuraavaksi Jumala katsoi vettä ja sanoi: Tulkoon kaikki vedessä elävät.

Pikkuiset kultakalat tai jokin muu kalalaulu esim. hauki ui tai äiti antoi mulle rahaa.

Taivaalle Jumala loi kaikki mitkä lentävät.

Viisi pientä ankkaa tai jokin muu lintulaulu. Tätä toivottiin edelliskerralla.

Jumala loi myös ihan pienet lentävät

Kärpänen istui polvella

Nyt on elämää vedessä ja ilmassa. Seuraavaksi Jumala loi kaikki jotka kulkevat maanpäällä.

Juokse metsä hiiroset cd:ltä esim. Piilometsän säveliä cd.

  • Tässä arvuuttelin hiirtä. Kun arvaus tuli niin mietittiin onko hiiri minkä kokoinen. Tämän jälkeen otin ison jumppapallon ja kerroin, että tällä kertaa tämä on meidän hiiri. Vieritimme musiikin tahtiin palloa toinen toisillemme. Tästä pitivät niin isot kuin ihan pienetkin 🙂

Jänis istui maassa

  • Tätä leikittiin ihan fyysisesti kyykkien ja hyppien.

Jumala loi myös jonkun, jolle antoi tehtävän huolehtia maailmasta. Jumala loi ihmisen sinut ja minut.

Sinä olet siellä ja minä olen täällä.

Loppurentoutus: Ohtoseni kappale Piilometsän säveliä cd:ltä.

  • Jaoin muskarilaisille tennis- ja sählypalloja joita he pyörittivät toistensa selkiä pitkin. Aikuiset lapsia ja lapset aikuisia.

Suljen ihanan soittorasian

 

Tällaista tällä kertaa. Hyvää kesän odotusta ja Jumalan luoman maailman ihmettelyä 🙂

– Jani –

Kerronnan matkassa johdanto: Nyt se viimein alkaa…

Olen jo pitkään halunnun koota ajatuksiani kerronnasta muutamaksi blogipostaukseksi. Nyt kuitenkin vasta rohkenin kunnolla aloittaa. Tähän alkuun haluan mainita, että halusin nimittää tarinankerronnan kerronnaksi. Tämä päätös siksi, koska kerronta tuntuu minusta jotenkin laajemmalta termiltä asiaan.

Lastenohjaajan työssä tarinoiden, satujen ja kertomusten kertominen on luontainen osa arkipäivää. Kun aloitin opiskelemaan lastenohjaajaksi, en ollut kummoinen kertomusten kertoja. Myönnettäköön kuitenkin, että olin pitänyt siihen mennessä kohtuullisen monta hartautta ja  joskus muistan kertoneeni satujakin. Opiskeluaika oli siitä ihanaa, että sain kokeilla erilaisia ilmaisun ja kertomisen tapoja. Kiitokset näistä mahdollisuuksista saavat opettajani. He jaksoivat kannustaa ja katsoa hullua opiskelijaa, jonka luonto ei antanut periksi pitää ”normaalia” aamuhartautta. Niinpä olenkin saanut kertoa ihmisille kertomuksia mm. nukketeatterilla, vaelluksilla, pianon säestyksellä kuin tanssin ja teatterin keinoinkin. Aamuhartausvuorot olivatkin minulle kokeiluympäristöjä erilaisille tekniikoille. Harvemmin aamuhartauksia on taidettu harjoitella niin paljon kuin itse harjoittelin. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa.

 

Rakkaudesta kertomiseen ajattelinkin koota omia ja oppimiani asioita kokonaisuudeksi. Tästä alkaakin muutaman kirjoituksen pohdinta kertomisesta. Katsotaan millainen tästä tulee. Nämä ajatukset ovat tämän hetken aivoituksia. Viiden vuoden päästä voi olla, että ajattelen eri tavalla joistakin asioista. Toivottavasti tästä on jollekulle hyötyä. Koska on olemassa hyviä kertomisesta kertovia kirjoja, kuten Petri Luumin Kertojan käsikirja, niin en kirjoittele pahemmin ns. ”teoriaa”. Yritän pitää näkökulman käytännöllisenä. Kehoitan lukemaan tuon edellä mainitsemani kirjan, jos kertominen kiinnostaa enemmänkin.

Seuraavassa kirjoituksessa pohditaan kenestä voi tulla kertoja.

– Jani –

1 2 3 4 5 12