Näytelmä ystävyydestä: Mustan lampaan tärkeät asiat

Tällä kertaa on vuorossa ystävyydestä kertova näytelmä. Se on saanut vaikutteita Katri Kirkkopellon Molli-kirjasta. Suosittelen tutustumaan siihen, ellei ole jo tuttu. Olen saanut näytelmän julkaisuun myös luvan.

Tämän voi myös ladata pdf-muodossa tästä: Mustan lampaan tärkeät asiat

Näytelmä kertoo ystävyydestä monelta eri kantilta. Siitä miten hankalaa ystävän löytäminen on. Kuinka hyvinkin erilaiset voivat olla ystäviä. Sinnikkyys palkitaan. Anteeksi pyytäminen. Kuinka pölhöjä juttuja tehnyt saattaa joutua yksin.

Tarinat ovat siitä ihania, on ne kerrottu millä tavalla vain, että ne voivat puhua jokaiselle eri tavoin. Siksi en yleensä selitä kovinkaan paljon tarinoita, vaan kyselen lapsilta mitä se heille toi mieleen.

 

Tarvikkeet, joita itse käytin:

Vaaterekki + kangas päälle nukketeatteri sermiksi

Musta lammas käsinukke

Hiiri käsinukke ( Ilmo )

Auton lumiharja, jossa raappa toisessa päässä

pieni pyöreä Ikean wc-matto

joulukuun Lastenmaa -lehti

Tekokukka

Kännykkä + matkakaiutin.

Mustavalkoelokuvien jahtaus musiikkia esim. Benny hill teema

 

Näytelmän kesto: n. 15 minuuttia

Mustan lampaan tärkeät asiat

Musta lammas saapuu näyttämölle

Musta lammas:

Minä olen mustien lampaiden sukua. Meidän suvussa ei hymyillä, ei naureta, eikä varsinkaan leikitä. Me teemme vain tärkeitä asioita. Kun vierailemme sukulaisten luona, ne ovat arvokkaita tilaisuuksia, joissa keskustellaan tärkeistä asioista. Musiikkina kuuntele hieno taidemusiikkia, mutta eniten pidän vanhan talon hiljaisuudesta. Käynkin tähän istumaan ja kuuntelemaan sitä.

Ilmo-hiiri:

Hei minä olen Ilmo. Näin tämän talon ja ajattelin. Olisiko siellä minulle ystävää. Koputetaan.

Musta lammas:

Kuka siellä mahtaa olla?

Menee ovelle.

Hetkinen, et ole sukulainen. Mene pois.

Laittaa oven kiinni Ilmon edestä

Ilmo:

Ohoh. Ehkä hän ei nähnyt kunnolla.

Hei taas, minä ajattelin, että tulisitko ystäväkseni?

Lammas:

Minä en kaipaa ystäviä. Mene pois.

Ilmo:

Hyvä on. Olisin vain halunnut tutustua.

Lammas:

Menihän se. En halua, että kukaan tulee häiritsemään tärkeitä asioitani.

Aloitan siivoamaan, se on tärkeää.

Ensin harjataan roskat

Musiikki päälle.

Hakee harjan ja aloittaa harjaamaan

Nyt on roskat pois.

Pudottaa harjan sermin taakse.

Tamppaan matot seuraavaksi.

Hakee maton ja heittää sekä asettelee maton sermille. 

Hakee harjan, nyt toisin päin.

Tämä harja on tärkeä työväline. Sillä voi myös tampata.

Pudottaa tamppauksen jälkeen harjan, että maton sermin taakse.

Nyt näyttää siistiltä. On siis aika istua ja lukea lehteä.

Hakee lehden ja asettuu lukemaan sitä. Auta toisella kädellä lehden luvussa.

Katsotaanpa.

Tämähän vanha lehti. Se on hyvä. Historia, jos mikä on tärkeää ja arvokasta.

Hetkinen. Täällähän on askarteluohjeita. Ja satuja. Tämä on iloinen lasten lehti.

Pudottaa lehden käsistään.

Musiikki loppuu

Jää kuuntelemaan hiljaisuutta

Onpa hiljaista. Tuntuu, tuntuu hassulta. Yksinäisyyttäkö se on.

Asialle on tehtävä jotain. Luulen seuran auttavan. Olen nähnyt, että ystävät nauravat ja hymyilevät yhdessä.

Minä en osaa nauraa.Tiedän teoriassa, miten se tapahtuu. Se on erilaisia äännähdyksiä rytmikkään hengitysten tahdittamana. Jotenkin siis näin.

Ha ha ha, he he he, hih hih hi, hy hy hy.

 

Pyörittää päätään. Ottaa uudestaan hieman nopeammin.

Nyt taidan osata.

Vielä se hymy. Siinä suupielet ovat korvia kohti.

Nostaa ähkien rasituksesta suupieliä pari kertaa

Huh. kelpaa

Olipa rankkaa.

Nyt vain odotetaan, että nauru ja hymy tuovat ystävän luokseni.

Odottaa hetken, mutta ketään ei näy. Menee ovelle.

Ystävä saisi tulla!

Epäkohteliasta, että ei saavuta. Minä tein suuren työn. Opettelin nauramaan, opettelin hymyilemään. Kukaan ei kuitenkaan tule.

Istuu tuolille ja laulaa pätkän jotain haikeaa laulua. Itse käytin Röllin kappaletta: Oishan  se kiva jos mulla. Lopetin ennen tuhmaa ja lammas huokaisee surullisena.

Ei kukaan minusta välittää voi.

Ilmo ilmestyy toiselle puolelle.

Ilmo:

Hei taas. Ei tuo lammas varmaan tosissaan ollut. Kokeilen uudestaan.

Koputtaa.

Lammas:

Ovella on joku.

Avaa oven.

Sinä.

Lammas heittäytyy halaamaan hiirtä.

Ilmo:

Okei okei. Riittää jo.

Lammas:

Onpa kiva nähdä. Odota, minulla on sinulle jotain. Löysin sen puutarhasta ja se oli värikäs.

Lammas hakee kukan.

Ole hyvä. Mikä lie rikkaruoho, mutta ajattelin sinun pitävän siitä.

Ilmo:

Kiitos, tämä on kaunis kukka.

Lammas:

Tuota, se aikaisempi juttu. Voitko antaa anteeksi? Olin sinulle hieman töykeä, tai jopa ilkeä.

Ilmo:

Juu, voin antaa anteeksi. Nyt  leikkimään. Viimeinen ulkona on hippa.

Hiiri lähtee näkyviltä kukan kanssa.

Lammas:

Hippaa. En minä osaa leikkiä hippaa. Ehkä kuitenkin opin.

Laulaa

Onhan se kiva kun mulla. Myös yksi kaveri on. Ei yksin täydy mun olla, hippaleikkiin rynnätä voin. Ystävyys on tärkeää.

 

Michelle Knudsen ja Kevin Hawkes: Kirjaston leijona

Aloitan tänne blogiin kategoriaa lastenkirjallisuudesta. Ensimmäinen kirja saa kunnian kertoa kirjaston leijonasta. Olen tällä kertaa kerännyt loppuun myös moraalin kehityksestä asiaa. Mikäli huomaatte siellä pahoja virheitä, niin kertokaan ihmeessä. Korjailen niitä aikanaan.

Saako sääntöjä rikkoa, jos on oikein hyvä syy? Näin joutui eräänä päivänä miettimään leijona, joka oli kotiutunut kirjastoon. Kirjastonjohtajana neiti Neuvonen oli nimittäin todella tarkka säännöistä. Hän oli kuitenkin päättänyt antaa leijonan jäädä kirjastoon, sillä leijona tuntui sopivan hyvin kirjastoon. Sen tassut olivat hiljaiset, se auttoi pitämään kirjaston puhtaana ja satutunneilla lapset nojailivat leijonaan mielellään.

Tämä kuvakirja iski minuun sillä samalla hetkellä kun näin kannen kuvituksen. Pidin kirjan herkästä vesiväri / värikynä sekatekniikkaa hyödyntävästä kuvituksesta. Eritoten leijona oli saatu niin ihanan rakastettavan oloiseksi, että kirjan luettuaan toivoisi kotikirjastossaan elävän samanlainen leijona. Tarinakin oli kirjoitettu helppolukuisesti niin, että sitä on helppo lukea ääneen. Lastenkirjoissahan tuo määrite on hyvin tärkeä. Voin kuvitella, että tämä kirja saattaa herättää tai tällä voi herätellä tarkoituksella, keskustelua oikeasta ja väärästä. Samalla voi saada selville missä vaiheessa lapsen moraalinen kehitys on. 

Näitä kehitysvaiheitahan on kolmea tasoa ja nämä jaetaan vielä jokainen kahteen vaiheeseen.

1) Esisovinnainen moraali

  • Vaihe 1. Rangaistuksen ja tottelemisen moraali. Totteleminen mitataan hyödyllä ja haitalla.
  • Vaihe 2. Oletetaan, että kaikki muutkin käyttäytyvät itsekkäästi ja hakevat hyötyä vain itselleen.

2) Sovinnainen moraali

  • Vaihe 1. Tarve olla kiltti
  • Vaihe 2. Auktoriteettaja on aina kunnioitettava

3) Periaatteellinen moraali.

  • Vaihe 1. Ymmärtää sääntöjen olevan yhteisiä sopimuksia joita voi yhdessä myös muuttaa.
  • Vaihe 2. Moraali perustuu ihmisoikeuksien periaatteisiin.

Alle kouluikäiset ovat yleensä noiden kahden ensimmäisen päävaiheen sisällä. Voisinhan minä tietenkin antaa hieman esimerkkejä.

Taso 1

  • vaihe 1: Saan karjua, koska kukaan ei voi minua täältä väkisin pois ajaa. Tai, leijonan ei kannata karjua, koska se ajetaan sen jälkeen pois kirjastosta.
  • vaihe 2: Jos en karju, niin mitä minä siitä saan? Ehkä kenties ylimääräisen satutunnin.  

Taso 2

  • vaihe 1: En karju, sillä en halua, että kirjastonjohtaja neiti Neuvonen tai kukaan muu pahoittaisi mielensä tai häiriintyisi.  
  • vaihe 2: En karju, koska kirjastonjohtaja neiti neuvonen on niin sanonut ja häntä pitää totella.  

Taso 3

  • vaihe 1: En karju, koska yhteisissä säännöissä sanotaan niin. Kuitenkin, jos yhdessä sovimme, että säännöt sallivat karjumisen tietyissä tilanteissa, voin ehkä karjua.
  • vaihe 2: Tiedän etten saisi karjua, mutta jos en karju, voi tapahtua jotain vielä ikävempää. Joten joudun karjumaan säännöistä huolimatta.  

Täytyy sanoa, että taisin tänään hieman innostua teoreettiseksi. No, ei kai pieni teoreettisuus silloin tällöin haittaa. Joka tapauksessa; suosittelen tätäkin kirjaa niin kuvituksen kuin tarinankin takia. Karjumisiin, mikäli se on tarpeellista taikka hauskaa, sekä se sallitaan.