Joosefin matka osa 1 / 3

Pitkästä aikaa olen päässyt kirjoittamaan kertomuksesta, mitä en ole pitkiin aikoihin ottanut työn alle. Kyseessä on siis Joosefin elämän sattumukset. Tällä kertaa kirjoitan sitä näytelmän muotoon, mikä on alunperin tarkoitettu joko koululaisten itse näyteltäväksi tai sitten aikuisten näyteltäväksi lapsille. Toki tätä voi näytellä ihmisnäyttelijöillä, nukeilla tai vaikka esineillä.

Joosefin kertomus on jaettu kolmeen osaan: Joosef veljineen, Joosef egyptissä ja Joosefin anteeksianto.

Joosef veljineen

Hahmot:
Joosef
Jaakob, Joosefin ja hänen veljien isä
Joosefin veljet
Kauppiaat ja heille ratsu.
Potifar, Egyptiläinen mies  

Rekvisiitat:
Pala kangasta, minkä saa Joosefin päälle
Kaivo
Voit toki rakentaa Potifarin talon ja muitakin paikkoja.

1. KOHTAUS

Joosef on nukkumassa ja herää. 

Joosef: VELJET. MINÄ NÄIN ERIKOISTA UNTA. SIINÄ OLIMME TEKEMÄSSÄ VILJASTA NIPPUJA. MINUN NIPPUNI NOUSI PYSTYYN. TEIDÄN TAAS KOKOONTUIVAT OMANI YMPÄRILLE JA KUMARSIVAT. 

Joosefin veljet: MITÄ. TULISIKO SINUSTA MEIDÄN KUNINKAAMME? EI VOI OLLA TOTTA. 

Jaakob saapuu paikalle

Jaakob: JOOSEF. TULE TÄNNE POIKANI.

Joosef: NIIN ISÄ.

Jaakob: HIENOA, OLE HYVÄ. HANKIN SINULLE TÄMÄN VIITAN. 

Joosef: KIITOS ISÄ. TÄMÄ ON HIENO. 

Joosefin veljet: MIKSI JOOSEF SAA UUDEN HIENON VIITAN. MIKSI EI JOKU MEISTÄ? OLEMMEHAN ME SENTÄÄN HÄNEN VELJIÄÄN.

Joosef käy nukkumaan ja herää. 

Joosef: KUULKAA VELJET. NÄIN JÄLLEEN UNTA. SIINÄ OLI AURINKO, KUU JA YKSITOISTA TÄHTEÄ. NÄYTTI KUIN NE KUMARTAISIVAT MINUA. 

Jaakob: MINKÄ IHMEEN UNEN SINÄ OLET OIKEIN NÄHNYT? MEKÖ KUMARTAISIMME SINULLE?  

Joosef: SE OLI SELLAINEN UNI. 

Joosefin veljet: SIIS IHAN OIKEASTI JOOSEF. ME EMME KYLLÄ TULE KUMARTAMAAN SINULLE. 

Jaakob: POJAT, MENKÄÄ TE PAIMENTAMAAN LAMPAITA. JÄÄ SINÄ JOOSEF TÄNNE.

Joosefin veljet: HYVÄ ON. MENNÄÄN.

2. KOHTAUS

Joosefin veljet lähtevät paimentamaan lampaita. 

Joosefin veljet: JOOSEF ON IHAN MAHDOTON. NÄKEE IHAN OMITUISIA UNIA. 

Jaakob: JOOSEF. LÄHDE KATSOMAAN, MITEN VELJESI JA LAMPAAT VOIVAT. 

Joosef: KYLLÄ ISÄ. LÄHDEN SAMANTIEN.

Joosefin veljet: TUOLTA SE UNIEN NÄKIJÄ TULEE. NYT HEITETÄÄN SE KYLLÄ KAIVOON JA JÄTETÄÄN SINNE. OTETAAN SILTÄ VIELÄ VIITTA POIS. 

Joosefin veljet tiputtavat hänet kaivoon. 

Joosef: VELJET! MIKSI HEITITTE MINUT TÄNNE? ONNEKSI TÄÄLLÄ EI OLE VETTÄ. 

Joosefin veljet: KATSOKAA. TUOLTA TULEE KAUPPIAITA PITKÄNÄ KULKUEENA. MYYDÄÄN JOOSEF HEILLE.  

Kauppiaat vievät Joosefin Egyptiin. 

Joosefin veljet: REVITÄÄN VIELÄ JOOSEFIN VIITTA.

Joosefin veljet lähtevät Jaakobin, isänsä luo

3. KOHTAUS

Joosefin veljet: ISÄ. VILLIPETO YLLÄTTI MEIDÄT JA VEI JOOSEFIN. MEILLE JÄI VAIN TÄMÄ RIEKALEINEN TAKKI. 

Jaakob: VOI RAKASTA JOOSEFIA.  

Joosefin veljet: ISÄ. ÄLÄ SURE. ONHAN SINULLA VIELÄ MEIDÄT. 

Jaakob: NIIN, MUTTA JOOSEF ON POISSA. EN USKO, ETTÄ OLEN ENÄÄ KOSKAAN ILOINEN. 

4. KOHTAUS

Kauppias: HYVÄT EGYPTILÄISET. KUKA OSTAA TÄMÄN HYVÄN MIEHEN? 

Potifar: MINÄ OSTAN. 

Potifar: NYT SINUN TULEE PALVELLA JA AUTTAA MINUA. 

Joosef: TEEN KUTEN HALUAT.  

Potifar: HIENOA. ENSIKSI SAAT SIIVOTA TÄMÄN TALON. 

Joosef: SELVÄ.  

Tässä kohtaa voit esittää, kuinka Joosef siivoaa. 

Potifar: HIENOA TYÖTÄ. TAIDAT OLLA KUNNON MIES. TÄSTÄ LÄHIN SAAT HOITAA MINUN KOKO TALOANI, ELÄIMIÄNI JA YLIPÄÄTÄNSÄ KAIKKEA MITÄ MINULLA ON. 

Joosef: OLETTE KOVIN YSTÄVÄLLINEN. KIITOS KUN LUOTATTE MINUUN. 

Jatkoa seuraa toukokuussa 🙂

-Jani-

Tarinankerronta sunnuntai osa 1: Lelut mukaan

Aloitetaanpa tällainen tarinankerronta vinkki sarja. Ei mitään pitkää sepustusta, vaan yksinkertaisia itse kokeiltuja vinkkejä tarinankerrontaan lasten kanssa. Osaa voi soveltaa toki myös vanhemmille ja osa onkin muokattu aikuisten tai vanhempien lasten työskentelyistä.

Mikä olisikaan parempi hetki aloittaa, kuin palmusunnuntai ja sen kertomus. Etsi kotoa tai töistä erilaisia leluhahmoja rekvisiitaksi. Tyttäreni valitsi Jeesukseksi Woodyn ja Riku Ryhmä Hausta sai olla yksi opetuslapsista.

Kannattaa aluksi kertoa tarina lähellä alkuperäistä, jotta lapsi oppii tuntemaan pohjatekstin. Esimerkiksi saduista ja Raamatun kertomuksista ns. perusmuoto. Tämän jälkeen tarina voi lähteä omille raiteilleen lapsen omassa leikissä. Minulle käy näin oman tyttäreni kanssa useinkin. Esimerkiksi viisi leipää ja kaksi kalaa muuttuu pitsaksi ja lisähahmoja ilmestyy sekoittamaan soppaa. Pohjakertomus kuitenkin näkyy siellä leikin improvisoidussa tarinankerronnassa.

Tällaisin ajatuksin tänään, niin ja hyvää palmusunnuntaita

-Jani-

Tarinoita, vanhoja niteitä ja ajatelmia.

Muistikirjoja pinossa

”… lasten kanssa tutustutaan tarinoihin ja kertomuksiin ja pohditaan niitä sekä maailmaa avoimessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä.

Tarinat, sadut ja kertomukset ovat kuin pankkeja, joista voi nostaa viisautta, henkistä vaurautta, energiaa, toivoa ja paljon muuta.

Tarinoihin, satuihin ja kertomuksiin voi kasata kuorrutukseksi musiikkia, liikuntaa, teatteria ja kädentaitoja. Aina kuitenkin tarinat, sadut ja kertomukset sykkivät sydämenä kaiken keskellä.” 31.8.2011

Edellinen pätkä löytyi vanhasta muistikirjastani ja sen sanoma on henkilökohtaisessa elämässäni sekä työssäni vain kasvanut. Tarinat voivat koskettaa, inspiroida, lohduttaa, opettaa, kasvattaa, pelottaa… Tämän vuoksi niitä olisi minun mielestäni käsiteltävä kunnioittavasti, luovasti ja niin, että niistä saa jokainen nauttia omalta paikaltaan. Tulkintaa on niin monta, kuin on kuulijaakin. Milloin viimeksi tarina resonoi sinussa?

Olen kirjoittanut muistikirjoja aktiivisesti vuodesta 2006, joka sattumoisin on myös sama vuosi, kun aloitin opiskelemaan lastenohjaajaksi. Näitä on kyllä mielenkiintoista lukea ja ne tulevat jotenkin enemmän lähelle, kuin digitaalinen teksti, vaikka niilläkin on oma paikkansa nykyaikana 🙂

– Jani-

Tarinoita vuoden tarinoista ja avointa töiden hakua

Niin se vain aika vierii. Vasta jäin koti-isäksi ja nyt siitä on kohta vuosi ja viimeistään marraskuussa häämöttää hoitovapaan loppu. Mukaan on mahtunut ihania, inspiroivia, koskettavia, huvittavia ja höpsähtäneitä hetkiä. Niitäkin hetkiä on mahtunut mukaan, että olen joutunut hengittämään pari kertaa syvään ja joskus laskemaan kymmenestä alaspäin. Koska olen tarinankerronta ihminen, niin ajattelin kirjoitella ajatuksia siitä, miten tarinat ovat eläneet tämän vajaaan vuoden elämässämme.

 

Ainakin meillä on luettu paljon kirjoja ihan vauvasta lähtien ja luulen että siitä ja päivittäisestä laulamisesta voidaan kiittää siitä, että lapsirakas pulisee välillä kuin papupata. Nyt kun kaksi ja puoli vuotta on ylitettyä, huomaan lapseni kertovan jo aika pitkiä juonen tyngällä höystettyjä tarinoita, enimmäkseen todellisista tapahtumista tai niistä inspiroituneena. Meillä tarinat ovat kulminoituneet satukirjoihin, mutta myös valmiisiin ja spontaaneihin nukkeihin. Hiekkalaatikolla tikku jonka nenään on kiinnitetty käpy, tai vaikka ruokaa tehdessä patakinnas onkin alkanut elää. Joskus tarinat aukaisevat arjen haasteitakin; esimerkiksi kun potalla käyminen on ollut hankalaa, pieni tarina vaikka pehmolelulla on auttanut tilanteen yli. Samalla tavalla tunteiden tunnistamiseen ja käsittelyyn tarinat ja nuket ovat loistavia välineitä. Niillä voidaan tunne viedä kauemmaksi, jotta siihen on helpompi tutustua.

Meillä seikkaili yhdessä vaiheessa Ärripurri-hahmo. Nimikin kertoo sen liittyvän kiukkuun. Ärripurri oli yhtälailla tunne, kuin sen kuvallinen metafora, minkä olemme piirtäneet ja muovailleet muovailuvahasta. Laitoimme tuohon hahmoon jäätelötikun selkään liikuttamisen helpottamiseksi. Siitä piti tehdä oma nukkekin, mutta materiaalin puutteen vuoksi se hieman jäi kaappiin keskeneräisenä odottamaan aikaansa. Joka tapauksessa. Sen avulla olemme tutkineet miten ärripurri liikkuu ja ääntelee ja sitä myöten opittu tunnetaitoja. Samalla tavalla satukirjoista olemme etsineet kasvojen ilmeitä tai sitten ilveilleen peilin ääressä tehden erilaisia tunteita. Välillä yhdessä ja välillä niin, että arvaillaan mikä tunne on kyseessä tai miltä jokin tunne voisi näyttää.

 

Kerroin, että kirjat ovat olleet meillä tarinoiden kulmakiviä. Nyt olen kuitenkin alkanut kertoa satuja, tarinoita ja kertomuksia kirjojen lukemisen ohella. Aloitin yhdellä sadulla, mitä kerroin useamman kerran. Kun lapsi tottui kertomiseen ja minä opin millä tavalla kertoa hänelle sopivalla tavalla, otin uuden kertomuksen mukaan valikoimaan. Kun mietin omien kokemusten kautta mitä eroa on lukemisella ja kertomisella, niin ne ovat minusta aika lähellä toisiaan. Kuitenkin silloin kun luen, keskittymiseni on herkemmin kirjassa ja niissä sanoissa sekä kuvissa, mitä tarinasta nousee. Kirjoissa mm. kirjailijan luomat sanat parhaimmillaan helähdyttelevät kieltä ja pitävät näin huolen sanojen rikkaudesta ja erilaisten tarinointi tapojen kuulemisesta. Kun taas itse kerron, keskittymiseni on enemmän lapsessa ja kertomuksessa, jolloin tarina kietoutuu ympärillemme ja hetken aikaa elämme syvemmin sen todellisuudessa. Olen huomannut myös, että lapsen ja minun välinen vuorovaikutus on myös tiiviimpää ja kuuntelevampaa. Koska tarinat eletään syvemmin kertomisessa, olen huomannut miten tärkeää on aistia herkästi niitä tunnetiloja sekä muita reaktioita, joita kertominen voi synnyttää. Kun pitää aistit valppaina, voi tarpeen tullen esimerkiksi lyhentää tai pidentää kertomusta tai sitten hypätä jonkin kohdan yli tai vaikka selittää jonkin asian lyhyesti osana kertomista. Vaikeat termit voidaan myös käydä läpi ennen kertomisen alkua. 

 

Lopputuloksena pohdinnalle päädyn siihen, että lukemiselle ja kertomiselle on oma tärkeä paikka tarinoiden ja kertomusten välittäjänä. Kummatkin minusta tukevat toisiaan.

 

Kuten alussa mainitsin, aikani koti-isänä alkaa kääntyä loppusuoralle. En kuitenkaan pääse palaamaan takaisin vanhalle työpaikalleni, työmatkaa tulisi n. 270 km, joten jotain olisi kiva keksiä Keski-Suomesta. Jos sinulla rakas Janin Maailman lukija on tihkunut korviin minulle sopivia työtehtäviä, niin tietoja niistä otan mielelläni vastaan tai jos sinulla sattuu olemaan jokin tehtävä minulle, niin siinäkin tapauksessa saa ottaa yhteyttä 🙂 Asustelen tällä hetkellä kauniissa Jyväskylässä, joten työskentelen täältä käsin ja auto on kyllä yleensä käytössä. Toisaalta jos sattuu ilmiintymään etätöitä tai esim. keikkahommia tms. niin niitäkin otan mielelläni vastaan. En myöskään kieltäydy reissutyöstä, jos siihen menee maltillisesti aikaa. Minulle sopii myös hyvin osa-aikaiset ja sijaisuudet; toki myös kokopäiväiset työt kelpaavat myös vallan hyvin.

 

Ai niin. Tässä olisi osoitteeni, jos haluat ottaa yhteyttä:  jani.suurnaekki[miukumauku]gmail.com

 

Ps. Minusta saa myös vihjata eteenpäinkin jos haluaa 🙂

Pps. Minulla on tällä hetkellä kaavailussa laittaa nostetta nukketeatterille ja tämän vuoksi pyrin saamaan loppukesästä / alkusyksystä asiat niin, että minulta voisi tilata paria esitystä.

 

Ihanaa kesää kaikille lukijoille ja toivottavasti tapaan monia teistä ihan kasvotusten tulevaisuudessa 🙂

-Jani-

 

Nukketeatteri ensi-ilta

IMG_8304

Olen ollut tässä muutaman kuukauden todella huono päivittelijä ja tässä on kuva yhdestä syyllisestä siihen. Jotkut teistä saattavat muistaa tai olla muistamatta, että opiskelen nukketeatterikasvattajaksi. No siihen liittyen olen valmistanut käsikirjoituksesta lähtien oman esitykseni ja se on vienyt aikaa todella paljon muiden opiskelujuttujen vuoksi. Nyt viimein viime keskiviikkona oli esitykseni ensi-ilta. Oli hienoa nähdä kuinka kaikki se tehty työ viimein kulminoitui kokonaiseksi esitykseksi. Siinä oli kyynelkin herkässä kun homma oli paketissa. Nyt enää viimeiset tehtävät ja portfolio ja vakuuttava puhe arvioijille ja sitten se olisi siinä.

Hieman vähemmän on tullut kirjoitettua uusia hartauksia, mutta ainakin Ruuben on saanut uuden tarinan, jonka tässä jossain vaiheessa kirjoitan tännekin.

Nyt ihanaa ja värikästä syksyä 🙂

-Jani-

 

Kerronnan matkassa 1: Minustako kertoja?

Sinustapa hyvinkin, voisi tähän kohtaan sanoa. Miksikö? Koska jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla hyväksi kertojaksi. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että kertomisen tapoja on monia. Myönnettäköön, että jos on niin ujo ettei uskalla olla paljon yhtään esillä, asia on hieman hankalampi. Kuitenkin uskon, että sellaisenkin ihmisen on mahdollista tulla kertojaksi. Silloin vaaditaan niin luotettava ilmapiiri, että uskaltaa olla katseitten keskipisteenä. Olin eräällä klovneria-kurssilla, jossa ensimmäisiä harjoituksia oli vain tulla yleisön eteen. Tehtävänä oli seistä hetki paikallaan ja katsoa jokaiseen yleisössä niin, että saa heihin jonkinlaisen kontaktin vain katsomalla. Kannattaa kokeilla jos on joskus mahdollista.

Millainen hyvä kertoja siis mahtaisikaan olla. Alla joitakin asioita.

 

  • Ulospäin suuntautunut, ainakin jonkin verran. Itse pidän itseäni Ekstroverttinä introverttinä. Joten ei haittaa vaikka olisikin sisäänpäin suuntautunut. Siitä voi olla hyötyäkin, jos sen avulla pystyy menemään syvälle kertomukseen ja kertomaan kertomusta samalla antaumuksella.

 

  • Tuntee paljon kertomuksia. Tästä on hyötyä silloin kun tulee tarve nykäistä tarina niin sanotusti hatusta. Lastenohjaajalle tuttu tilanne. Kannattaa aloittaa yhdestä jonka opettelee hyvin pistää takataskuun. Vedän kuitenkin eron tarinan tuntemisen ja osaamisen välille. Tunteminen on sitä, että tietää tarinan olemassa olon ja hieman sen sisältöä. Osaaminen tarkoittaa sitä, että olet harjoitellut sen kertomista ja osaat kertoa sen.

 

  • Lukee ja miettii ensin mitä ja miten kertoo. Näin voi välttää kerrottaessa yllätyksiä. Muistan itse, että olen ruvennut lukemaan erästä satukirjaa ja yhtäkkiä tajunnut kirjan kertovan syöpään kuolevasta lapsen omaisesta. Kirjan oli kylläkin käteeni tuonut eräs lapsi ja kehoittanut lukemaan. Tämä kuitenkin esimerkkinä mitä saattaa tulla eteen.

 

  • Improvisointikykyisyys. Lapset saattavat sanoa tai tehdä jotain minkä voi ottaa kertomukseen mukaan. Ilmapiiri voi vaatia myös tarinan muuttamista.

 

  • Kärsivällinen. Joskus saattaa tulla sellaisia välikohtauksia, että pitää ensin selvittää asiat jotta voi jatkaa.

 

  • Kyky kertoa selvästi. Tämä kyky kehittyy kokoajan.

 

  • Pystyy tuomaan kertomuksen kuulijakunnan ajatusmaailmaan taikka sillä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen.

 

  • Kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Kun tietää jotakin useista asioista, pystyy helpommin kertomaan ja eritoten improvisoimaan.
  • Tulee toimeen ihmisten kanssa.

Tuossa taisikin tulla aika monta tärkeätä asiaa jo. Ei varmasti tullut kaikkia, mutta ainakin sellaiset mitkä tuli itselleni mieleen. Ei kannata säikähtää, jos tuntui hankalalta listalta. Noita kaikkia voi harjoitella ja opella. Itseasiassa kertomaan oppiminen on elämänikäinen taival, kuten kaikki oppiminen.

Ensi kerralla listataan erilaisiin kertomisen tapoja. Kertominen ei välttämättä ole pelkkää puhetta.

Huomasin, että minullahan oli piilossa koneella tätä sarjaa eteenpäin kirjoitettuna. Kerronnan matkassa-sarja saa siis jälleen jatkua 🙂

Edellisen eli sarjan ensimmäisen kirjoituksen löydät tästä:

Kerronnan matkassa johdanto: Nyt se alkaa…

– Jani –

Avaruusluominen

Onpa edellisestä päivityksestä mennyt kauan. En ole kuitenkaan teitä ja tätä blogia unohtanut. Tällä hetkellä kaikki kirjoitusenergia on vain mennyt opiskelutehtäviin. Aivoni on siis täyttynyt nukeista, teatterista, tuotantoprosessista, tyylihistoriasta ja vaikka mistä muusta. Onneksi kuitenkin loppusuoralla ollaan ja ensi jouluna valmistun nukketeatterikasvattajaksi. Siis toivottavasti 🙂

En ole kuitenkaan tarinoiden ja hartauksien kanssa ollut laakereillani. Tässä ohessa onkin valmistunut pari uutta luomishartautta. Toinen kertoo pienen ankan lammella tapahtuneesta ongelmasta ja toinen on tämä. Sain pyynnön eräästä paikasta, että lapset toivoisivat avaruusteemaa. Siinä olikin sitten hieman haastetta, mutta tällainen siitä tuli. Erikoisen tästä teki se, että tein tämän mustavalohartaudeksi. Niille jotka eivät tiedä mikä on mustavalo niin se uv-valo joka saa fluerisoivat värit hohtamaan. Hankin siis itselleni Bauhausista mustavalo lampun ja ei muuta kuin leikkimään. Kaikki materiaali jota olen käyttänyt on vain novitan heijastin lankaa ja merkkaustusseilla väritettyjä kuvia. Kun mukaan lisättiin hieman ambient musiikkia niin lopputulos oli, sanotaan vaikka, että aikasta makea 🙂

Tässä siis itse hartaus. Tämän voi siis pitää ihan normaalistikin ilman kikka kolmosvaloja. Musiikkia kuitenkin suosittelen taustalle.

IMG_7845

Tarvikkeet:

Cd-soitin tai jokin muu äänilähde.

Avaruusmusiikkia

musta- ja sininen kangas

kuvat pienestä tähdestä, maasta, pyrstötähdestä, maalla elävistä eläimistä, miehestä, naisesta ja kenties puusta jos et tee sitä langasta.

lintujen kuvat kaikille

lankoja joista tehdä kaloja

 

Alkurutiinit

Kaukana valovuosien päässä täältä elää pieni tähti. Sen lempi puuhia on katsella ympäri avaruutta ja vilkutella toisille tähdille. Eräänä kertana pieni tähti katsoi oikein kauas ja näki pienen sinisen pisteen. Se ei tiennyt mikä tuo piste on. Tähden ajattelun keskeytti pyrstötähti joka oli ohi lennolla. Pyrstötähti kiersi ympäri avaruutta ja tiesi tuon pienen pisteen.

“Tuo kaukainen sininen piste on Tellus. Siellä asuvat kutsuvat sitä maaksi.” Pyrstötähti sanoi pienelle tähdelle

“Maako?” Tähti pohti. “Miten se on ihan sininen?”

“Suurin osa planeetan pintaa on vettä. Siitä tuo sininen väri.”

“Miten se vesi on sinne päätynyt?”

“Tuohon vastauksen saadaksesi minun on aloitettava alusta. Alussa ei ollut kuulemma mitään, mutta sitten Jumala loi valon, taivaan kaaren, maan ja veden. Maan päälle Jumala loi kukkia, puita ja kaikki muut kasvit. (puu esille) Tuon jälkeen Jumala katsoi ilmaa ja loi sen vilisemään elämää (asetellaan lintuja ilmaan). Tuon jälkeen Jumala katsoi veteen ja loi vedet täyteen elämää (asetellaan veteen kaloja ja muita veden olentoja langasta muotoillen)

Jumala katseli ilmaa ja vettä. Hänestä kaikki näytti hyvältä.

Seuraavaksi Jumala katsoi kuivaa maata. Maassa on kaikkia kasveja, mutta ei eläimiä. Niinpä Jumala loi maan päälle kaikenlaisia eläimiä, joilla oli kaksi tai useampi jalka (Mahtaako maan päällä elää jotain jolla ei ole jalkoja?) Lopuksi Jumala halusi jonkun pitämään kaikesta hyvää huolta Hänen kanssaan. Jumala loi ihmisen ja piilotti heidän sisälle hieman itseään. Tämä siksi, että ihmiset näkisivät Jumalan toisissaan ja itsessään. Ensimmäisten ihmisten nimet oliva Aatami ja Eeva.”

“Nytkö Jumala oli saanut kaiken valmiiksi?” Tähti kysyi.

“Nyt. Lopuksi Jumalaa väsytti niin paljon, että Jumala lepäsi yhden päivän. Sen Hän pyhitti lepopäiväksi jokaiselle.

 

“Olipa se juttu. Hämmästyttävä planeetta. Toivottavasti ihmiset pitävät siitä huolta.”

“Sitä minäkin toivon.” Pyrstötähti sanoi ja oli jo jatkamassa matkaa.

“Onko Jumala luonut myös minut?”  Pikku tähti kysyi

“Kyllä. Samoin kuin kaikki muutkin täällä avaruudessa.”

“Se on hyvä.”

 

Noihin ajatuksiin jätämme pienen tähtemme. Lauletaan vielä tässä kohtaa yksi tähtilaulu.

 

Tuiki tuiki tähtönen

Loppurutiinit

Olipa kerran, toivottavasti ainakin.

satu käsinukke

Olipa kerran satuhetki mikä meni hyvin tai sitten ei. Oletko koskaan ollut siinä tilanteessa, että olet lukenut satua tai aikomassa lukea satua ja lapset eivät jaksa yhtään keskittyä kuunteluun. Minulle on käynyt niin monesti. Ilmeisesti noina kertoina ei ole ollut otollinen satu aika. Mitä muuta. Käy lukaisemassa lisää raapustustustani aiheesta Perheen arjessa blogista 🙂

Linkki tässä alapuolella.
http://perheenarjessa.blogspot.fi/2013/04/olipa-kerran-satu.html

Pitkä joululoma on takana

Moikka kaikki 🙂

 

Pitkään olen ollut hiljakseen täällä blogissa, mutta paljon on kerennyt tapahtua. Olen töissä päässyt muuttamaan uusiin tiloihin ja siinä on mennyt aikamoisesti aikaa. Tuon lisäksi on tullut aloitettua kuorolaulu ja kaikenlaista muuta sellaista. Nyt kuitenkin kerhot ovat pyörineet parisen viikkoa ja eiköhän tämä blogikin voisi pikku hiljaa taasen lämmetä.

Tarinankerronta on tämän lyhen postauksen yksi aihe.

Tein lapsiryhmän kanssa ryhmäsadutuksen, mutta hieman eri tavalla kuin tavallisesti. Olin jemmannut erilaisia esineitä laukkuuni mm. pöllö, lintu, linnun poika, leijona, hevonen, hymy-suru ja hämmästys ilmeet, porkkana, ihmisnukke, taskulamppu, karhu, susi…

Laukusta  jokainen sai vuorollaan umpimähkään napata yhden esineen ja kertoa siitä pienen pätkän tarinaa aina eteenpäin. Kun jokaisella oli yksi esine ja oli kertonut oman pätkänsä tarinaa, otettiin uusi kierros missä tarinaa piti jatkaa oman esineen innoittamana eli uutta ei otettu vaan sama pysyi. Toinen vaihtoehto olisi antaa oma esine vieruskaverille ja sen jälkeen kertoa tarinaa eteenpäin saadun esineen innoittaman. Tuota en vielä testannut, mutta joku toinen kerta sitten. Lapset ( n. 5-6 v.) pystyivät tosi hyvin tällä tavalla kertomaan. Vain paria sai hieman rohkaista ideoinnissa.

Tarinassa käytetyt hahmot jäivät myös leikkeihin mukaan ja hyvin ne kyllä otettiinkin mukaan. Varsinkin karhu ja ihana suteni ( käsinukke ) lähtivät erityisesti elämään leikeissä.

Lähden tekemään enemmänkin erilaisia tarinankerrontaan rohkaisevia juttuja. Saa nähdä millaisia tarinoita saamme kuulla loppukeväästä 🙂

Tällaista tällä kertaa, ehkä jotain muuta toisella 🙂

– Jani –

 

Aasin kumma pääsiäisviikko

Eräänä kertana kirjoitin ja kuvitin pääsiäiskertomuksen aasin näkökulmasta. Tästä tuli nopeasti suosittu ja eräässä seurakunnassa tehtiin tämän pohjalta myös pääsiäisvaellus.

Voit ladata sen alapuolisesta linkistä itsellesi

Aasin ihmeellinen pääsiäisviikko

Toivottavasti pidätte kertomuksesta :)