Näytelmä: Joosefin matka osa 3 / 3

Hahmot: Joosef, Jaakob (Joosefin isä), Joosefin veljet, Simeon ja Hovimestari 

Muut tavarat: Eläimiä, säkkejä (piirretty tai vaikka rakennuspalikka), hopeamalja, leikkikolikoita (jos haluat). 

Paikat: Jaakobin ja Joosefin veljien koti. Joosefin koti. Egyptin kaupunki. 

Joosef antaa anteeksi. 

Edellisellä kerralla Joosef on nimitetty keräämään osa viljasta talteen. 

Joosef: EGYPTILÄISET. SADOT OVAT OLLEET TÄNÄ VUONNA HUONOT. NYT AVAAMME VILJAVARASTOT, JOSTA JOKAINEN VOI OSTAA VILJAA.  

Jaakob: POJAT. KUULIN, ETTÄ EGYPTI MYY VILJAA. OTTAKAA RAHAA JA MENKÄÄ HANKKIMAAN SITÄ TAI JÄÄMME ILMAN RUOKAA.   

Joosefin veljet: ÄLÄ HUOLI ISÄ, ME LÄHDEMME.  

Jaakob: BENJAMIN. JÄÄ SINÄ MINUN SEURAKSENI.  

Joosefin veljet matkaavat Egyptiin. 

Joosef huomaa veljensä ja puhuu itsekseen. 

Joosef: VELJENI, KAIKKIEN NÄIDEN VUOSIEN JÄLKEEN  

Joosef siirtyy puhumaan veljilleen.  

Joosef: KEITÄ OLETTE? OLETTEKO VAKOOJIA?  

Joosefin veljet: YLHÄINEN HERRA. EMME OLE. TULEMME KANAANIN MAASTA, JOSSA SATOMME OVAT MYÖS EPÄONNISTUNEET. TULIMME OSTAMAAN VAIN VILJAA. MEITÄ ON YKSITOISTA VELJEÄ. NUORIN JÄI KOTIIN ISÄMME KANSSA  

Joosef: HYVÄ ON. SAATTE OSTAA VILJAA. SINÄ. MIKÄ ON NIMESI?  

Simeon: SIMEON, KORKEA HERRA.  

Joosef: SINÄ JÄÄT TÄNNE VANGIKSI, KUNNES VELJESI PALAAVAT JA TUOVAT NUORIMMAN VELJENNE MUKANAAN. TÄMÄ ON EHTONI.  

Joosefin veljet: ARVON HERRA. TAPAHTUKOON NÄIN, JOS KATSOTTE SEN TARPEELLISEKSI.  

Joosef puhuu palvelijoille, niin että veljet eivät kuule. 

Joosef: TÄYTTÄKÄÄ NÄIDEN MIESTEN SÄKIT VILJALLA. LAITTAKAA SÄKKEIHIN VIELÄ MUKAAN TAKAISIN HEIDÄN RAHANSA.  

Veljet lähtevät kotimatkalle. 

Joosefin veljet: ISÄ, SAIMME OSTAA VILJAA. SIMEON JOUTUI KUITENKIN JÄÄMÄÄN SINNE, KUNNES TUOMME BENJAMININ MUKANAMME.   

Jaakob: VOI BENJAMINIA. EN VOI PÄÄSTÄ HÄNTÄ EGYPTIIN. OLISIN HYVIN SURULLINEN, JOS HÄNELLE SATTUISI JOTAIN.  

Joosefin veljet: HEI KATSOKAA, MIKSI RAHAMME OVAT VILJASÄKEISSÄ?  

Jaakob: TÄMÄ EI OLE HYVÄ JUTTU.  

Veljet voivat tehdä töitä tai kävellä hetken aikaa. 

Joosefin veljet: ISÄ. VILJA ALKAA OLLA LOPPU. MEIDÄN PITÄÄ PALATA TAKAISIN EGYPTIIN.  

Jaakob: HYVÄ ON. OTTAKAA MUKAAN KAKSINKERTAINEN MÄÄRÄ RAHAA, JOTTA VOITTE MAKSAA EDELLISET VILJAT. EHKÄ SE OLI EREHDYS. JUMALA AUTTAKOOT, ETTÄ SAATTE SIMEONIN JA BENJAMININ TAKAISIN KOTIIN.  

Veljet matkaavat Egyptiin 

Joosef: HOVIMESTARI. HUOMAAN, ETTÄ NUO MIEHET OVAT TOTELLEET PYYNTÖÄNI. TUOKAA HEIDÄT TALOONI. SYÖN HEIDÄN KANSSAAN PÄIVÄLLISTÄ.  

Hovimestari menee Joosefin veljiä vastaan. 

Hovimestari: SEURAISITTEKO MINUA HYVÄT HERRAT. VIEN TEIDÄT ISÄNTÄNI TALOLLE.  

Joosefin veljet: NO NYT HÄN OTTAA MEIDÄT KIINNI! HOVIMESTARI! EDELLISELLÄ KERRALLA RAHAMME JOUTUIVAT TAKAISIN SÄKKEIHIN. EMME TIEDÄ MITEN NE OLIVAT PÄÄTYNEET SINNE. OLEMME TUONEET RAHAT TAKAISIN.  

Hovimestari: OLKAA RAUHASSA. JUMALA PANI RAHAT SÄKKEIHINNE. TULKAAPA NYT TÄNNE  

Hovimestari tuo Simeonin. 

Hovimestari: TÄSSÄ ON VELJENNE.  

Joosefin veljet: SIMEON! JUMALALLE KIITOS.  

Hovimestari: OLKAA HYVÄ JA PESKÄÄ NYT ITSENNE. TÄSSÄ ON VETTÄ.  

Joosefin veljet: TÄMÄ ON KYLLÄ OMITUISTA. 

Joosef saapuu 

Joosefin veljet: KORKEA HERRA. TÄSSÄ ON LAHJOJA TEILLE MAASTAMME.  

Joosef: TERVEHDYS KANAANIN MIEHET. ONKO TÄMÄ TEIDÄN NUORIN VELJENNE?  

Joosefin veljet: KYLLÄ. HÄN ON BENJAMIN.  

Joosef: HIENOA. PALVELIJAT, TARJOILKAA NYT RUOKA.  

Joosefin veljet: RUOKA ON HERKULLISTA. OLETTE KOVIN YSTÄVÄLLINEN.  

Joosef: KUN AAMULLA LÄHDETTE, NIIN VILJAT ON LASTATTU MUKAANNE.  

Joosef menee puhumaan hovimestarille ja jättää veljet olemaan keskenään. 

Joosef: HOVIMESTARI. TÄYTTÄKÄÄ SISÄLLÄ OLEVIEN MIESTEN SÄKIT TÄYTEEN VILJAA. LAITTAKAA KUITENKIN NUORIMMAN SÄKKIIN TÄMÄ HOPEAMALJA.  

Hovimestari: NÄIN TAPAHTUU.  

Joosefin veljet lähtevät kaupungista ja pääsevät kaupungin ulkopuolelle. 

Joosef: HOVIMESTARI. EILISET MIEHET OVAT JO KAUPUNKINGIN ULKOPUOLELLA. LÄHDE HEIDÄN PERÄÄNSÄ JA KYSY, MIKSI HE OVAT VARASTANEET HOPEAMALJANI.  

Hovimestari lähtee Joosefin veljien perään. 

Hovimestari: PYSÄHTYKÄÄN MIEHET.   

Joosefin veljet: MIKSI PYSÄYTITTE MEIDÄT.  

Hovimestari: ISÄNTÄNI HALUAA TIETÄÄ, ETTÄ MIKSI OLETTE VIENEET HÄNEN HOPEAMALJANSA.  

Joosefin veljet: MUTTA, EI ME OLLA MITÄÄN VIETY.  

Hovimestari: SAANEN SIIS TUTKIA SÄKKINNE.  

Hovimestari tutkii säkit. 

Hovimestari: JOLLETTE OLE VIENEET HOPEAMALJAA, NIIN MIKSI SE ON TEISTÄ NUORIMMAN SÄKISSÄ?  

Joosefin veljet: TUO ON MAHDOTONTA. EI VOI OLLA.  

Hovimestari: TULKAA MUKAANI ISÄNTÄNI LUOKSE.  

Joosef: VOI TEITÄ. NÄINKÖ PALKITSETTE VIERAANVARAISUUTENI?  

Joosefin veljet: HERRA. ME EMME YMMÄRRÄ MITEN MALJA OLI PÄÄTYNYT BENJAMININ SÄKKIIN.  

Joosef: EN HALUA KUULLA SELITYKSIÄ. SE KENEN PUSSISTA MALJA LÖYTYI, JÄÄ TÄNNE PALVELEMAAN MINUA.  

Joosefin veljet: YLHÄINEN HERRA. ÄLKÄÄ PAKOTTAKO BENJAMINIA JÄÄMÄÄN TÄNNE. ISÄMME EI OLISI HALUNNUT PÄÄSTÄÄ HÄNTÄ MATKAAN. HÄN SUREE VALTAVASTI, ELLEMME TUO HÄNTÄ TAKAISIN KOTIIN.  

Joosef: MINUN ON NYT KERROTTAVA TEILLE KUKA OLEN. OLEN TEIDÄN VELJENNE JOOSEF.   

Joosefin veljet: JOOSEF!? EI VOI OLLA. OLETKO SE TOSIAAN SINÄ. OLE MEILLE ARMOLLINEN.  

Joosef: VELJET. KAIKKI ON HYVIN. JUMALA ON LÄHETTÄNYT MINUT TÄNNE EGYPTIIN PITÄMÄÄN HUOLTA NÄISTÄ IHMISISTÄ. TE ETTE OLE MINUA LÄHETTÄNEET.  

Joosefin veljet: JOOSEF. RAKAS VELJEMME. ISÄ EI USKO TÄTÄ.  

Joosef: MENKÄÄ SIIS KERTOMAAN HÄNELLE MINUSTA. SAATTE MUKAANNE PARASTA MITÄ PYSTYN TARJOAMAAN JA VAATETAN TEIDÄN HIENOSTI.  

Joosefin veljet lähtevät kotiin. 

Joosefin veljet: ISÄ. KÄVIMME EGYPTISSÄ JA TAPASIMME JOOSEFIN. HÄN ELÄÄ OIKEASTI JA ON SIELLÄ KORKEA HERRA. 

Jaakob: EN VOI USKOA SITÄ. VIEKÄÄ MINUT HETI EGYPTIIN.  

Jaakob ja Joosefin veljet lähtevät Egyptiin. 

Joosef: ISÄ.  

Jaakob: RAKAS LAPSENI. MITEN ONNELLINEN OLEN, KUN SAAN NÄHDÄ SINUT.  

Joosef: ISÄNI JA VELJENI. SAATTE JÄÄDÄ TÄNNE EGYPTIIN ASUMAAN. SANON KUNINKAALLE, ETTÄ OLETTE PAIMENIA.  

Jaakob: JUMALA ON JOHDATTUNUT MEIDÄT JÄLLEEN YHTEEN. KIITOS HÄNELLE. 

Joosefin matka osa 1 / 3

Pitkästä aikaa olen päässyt kirjoittamaan kertomuksesta, mitä en ole pitkiin aikoihin ottanut työn alle. Kyseessä on siis Joosefin elämän sattumukset. Tällä kertaa kirjoitan sitä näytelmän muotoon, mikä on alunperin tarkoitettu joko koululaisten itse näyteltäväksi tai sitten aikuisten näyteltäväksi lapsille. Toki tätä voi näytellä ihmisnäyttelijöillä, nukeilla tai vaikka esineillä.

Joosefin kertomus on jaettu kolmeen osaan: Joosef veljineen, Joosef egyptissä ja Joosefin anteeksianto.

Joosef veljineen

Hahmot:
Joosef
Jaakob, Joosefin ja hänen veljien isä
Joosefin veljet
Kauppiaat ja heille ratsu.
Potifar, Egyptiläinen mies  

Rekvisiitat:
Pala kangasta, minkä saa Joosefin päälle
Kaivo
Voit toki rakentaa Potifarin talon ja muitakin paikkoja.

1. KOHTAUS

Joosef on nukkumassa ja herää. 

Joosef: VELJET. MINÄ NÄIN ERIKOISTA UNTA. SIINÄ OLIMME TEKEMÄSSÄ VILJASTA NIPPUJA. MINUN NIPPUNI NOUSI PYSTYYN. TEIDÄN TAAS KOKOONTUIVAT OMANI YMPÄRILLE JA KUMARSIVAT. 

Joosefin veljet: MITÄ. TULISIKO SINUSTA MEIDÄN KUNINKAAMME? EI VOI OLLA TOTTA. 

Jaakob saapuu paikalle

Jaakob: JOOSEF. TULE TÄNNE POIKANI.

Joosef: NIIN ISÄ.

Jaakob: HIENOA, OLE HYVÄ. HANKIN SINULLE TÄMÄN VIITAN. 

Joosef: KIITOS ISÄ. TÄMÄ ON HIENO. 

Joosefin veljet: MIKSI JOOSEF SAA UUDEN HIENON VIITAN. MIKSI EI JOKU MEISTÄ? OLEMMEHAN ME SENTÄÄN HÄNEN VELJIÄÄN.

Joosef käy nukkumaan ja herää. 

Joosef: KUULKAA VELJET. NÄIN JÄLLEEN UNTA. SIINÄ OLI AURINKO, KUU JA YKSITOISTA TÄHTEÄ. NÄYTTI KUIN NE KUMARTAISIVAT MINUA. 

Jaakob: MINKÄ IHMEEN UNEN SINÄ OLET OIKEIN NÄHNYT? MEKÖ KUMARTAISIMME SINULLE?  

Joosef: SE OLI SELLAINEN UNI. 

Joosefin veljet: SIIS IHAN OIKEASTI JOOSEF. ME EMME KYLLÄ TULE KUMARTAMAAN SINULLE. 

Jaakob: POJAT, MENKÄÄ TE PAIMENTAMAAN LAMPAITA. JÄÄ SINÄ JOOSEF TÄNNE.

Joosefin veljet: HYVÄ ON. MENNÄÄN.

2. KOHTAUS

Joosefin veljet lähtevät paimentamaan lampaita. 

Joosefin veljet: JOOSEF ON IHAN MAHDOTON. NÄKEE IHAN OMITUISIA UNIA. 

Jaakob: JOOSEF. LÄHDE KATSOMAAN, MITEN VELJESI JA LAMPAAT VOIVAT. 

Joosef: KYLLÄ ISÄ. LÄHDEN SAMANTIEN.

Joosefin veljet: TUOLTA SE UNIEN NÄKIJÄ TULEE. NYT HEITETÄÄN SE KYLLÄ KAIVOON JA JÄTETÄÄN SINNE. OTETAAN SILTÄ VIELÄ VIITTA POIS. 

Joosefin veljet tiputtavat hänet kaivoon. 

Joosef: VELJET! MIKSI HEITITTE MINUT TÄNNE? ONNEKSI TÄÄLLÄ EI OLE VETTÄ. 

Joosefin veljet: KATSOKAA. TUOLTA TULEE KAUPPIAITA PITKÄNÄ KULKUEENA. MYYDÄÄN JOOSEF HEILLE.  

Kauppiaat vievät Joosefin Egyptiin. 

Joosefin veljet: REVITÄÄN VIELÄ JOOSEFIN VIITTA.

Joosefin veljet lähtevät Jaakobin, isänsä luo

3. KOHTAUS

Joosefin veljet: ISÄ. VILLIPETO YLLÄTTI MEIDÄT JA VEI JOOSEFIN. MEILLE JÄI VAIN TÄMÄ RIEKALEINEN TAKKI. 

Jaakob: VOI RAKASTA JOOSEFIA.  

Joosefin veljet: ISÄ. ÄLÄ SURE. ONHAN SINULLA VIELÄ MEIDÄT. 

Jaakob: NIIN, MUTTA JOOSEF ON POISSA. EN USKO, ETTÄ OLEN ENÄÄ KOSKAAN ILOINEN. 

4. KOHTAUS

Kauppias: HYVÄT EGYPTILÄISET. KUKA OSTAA TÄMÄN HYVÄN MIEHEN? 

Potifar: MINÄ OSTAN. 

Potifar: NYT SINUN TULEE PALVELLA JA AUTTAA MINUA. 

Joosef: TEEN KUTEN HALUAT.  

Potifar: HIENOA. ENSIKSI SAAT SIIVOTA TÄMÄN TALON. 

Joosef: SELVÄ.  

Tässä kohtaa voit esittää, kuinka Joosef siivoaa. 

Potifar: HIENOA TYÖTÄ. TAIDAT OLLA KUNNON MIES. TÄSTÄ LÄHIN SAAT HOITAA MINUN KOKO TALOANI, ELÄIMIÄNI JA YLIPÄÄTÄNSÄ KAIKKEA MITÄ MINULLA ON. 

Joosef: OLETTE KOVIN YSTÄVÄLLINEN. KIITOS KUN LUOTATTE MINUUN. 

Jatkoa seuraa toukokuussa 🙂

-Jani-

Tarinankerronta sunnuntai osa 1: Lelut mukaan

Aloitetaanpa tällainen tarinankerronta vinkki sarja. Ei mitään pitkää sepustusta, vaan yksinkertaisia itse kokeiltuja vinkkejä tarinankerrontaan lasten kanssa. Osaa voi soveltaa toki myös vanhemmille ja osa onkin muokattu aikuisten tai vanhempien lasten työskentelyistä.

Mikä olisikaan parempi hetki aloittaa, kuin palmusunnuntai ja sen kertomus. Etsi kotoa tai töistä erilaisia leluhahmoja rekvisiitaksi. Tyttäreni valitsi Jeesukseksi Woodyn ja Riku Ryhmä Hausta sai olla yksi opetuslapsista.

Kannattaa aluksi kertoa tarina lähellä alkuperäistä, jotta lapsi oppii tuntemaan pohjatekstin. Esimerkiksi saduista ja Raamatun kertomuksista ns. perusmuoto. Tämän jälkeen tarina voi lähteä omille raiteilleen lapsen omassa leikissä. Minulle käy näin oman tyttäreni kanssa useinkin. Esimerkiksi viisi leipää ja kaksi kalaa muuttuu pitsaksi ja lisähahmoja ilmestyy sekoittamaan soppaa. Pohjakertomus kuitenkin näkyy siellä leikin improvisoidussa tarinankerronnassa.

Tällaisin ajatuksin tänään, niin ja hyvää palmusunnuntaita

-Jani-

Tuoksuva joulu -satu

Tänä vuotta joulusatu lähti hieman myöhään kirjallisena niille, jotka sen saavat. Tässä kuitenkin virtuaalinen versio siitä teille kaikille. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta teille kaikille.

Tuoksuva joulu

(c) Jani Suurnäkki

Vanhan riihen lattioiden alla on viihtyisä hiirenkolo. Sen lattioita koristi olkimatto ja seiniä sammal. Se oli Sebastian-hiiren koti. Jouluaatto aamuna Sebastian heräsi sängystään. Eihän kyllä tiennyt jouluaaton saapuneen. Se oli sentään vain pieni hiiri. Sebastian hipsutteli ikkunalle ja imaisi pienet hiiren keuhkot täyteen tuoksuvaa aamuilmaa. Sinä aamuna ilma tuoksui erilaiselta. Sebastian ei ollut haistanut koskaan mitään sen kaltaista. Tuoksui yhtä aikaa mausteiselta, paahteiselta ja makealta. Hänen oli selvitettävä mistä oli kyse. Ilmeisesti tuoksu kiiri isolta talolta, missä ihmiset asuivat. Sebastianin hännänpäätä värisytti. Se nimittäin pelkäsi hieman isoja ihmisiä. Nyt Sebastian kuitenkin tunsi nenän ja viiksien päässä halua lähteä selvittämään tuoksun alkuperää. Se otti repun ja pakkasi sinne juuston palan sekä kauranjyviä. Kun se seisoi riihen edessä ja näki kasvimaan ja monet pienet rakennukset ennen isoa taloa, meinasi se kääntyä ympäri. Totta puhuen se oli jo avannut oven ja mennyt sisään, kun tuuli toi tuoksut entistä vahvemmin sen nenään.

 

”Pakko selvittää ja ehkä maistaakin.” Tuumi Sebastian ja laittoi oven kiinni. Se alkoi tarpoa läpi kasvimaan. Tai ainakin se oli vielä syksyllä ollut sellainen. Nyt se muistutti pikemminkin lumista erämaata, jonka valkoisen vaipan alta pilkotti omituisia talventörröttäjiä. Onneksi oli aamu. Illalla ne olisivat olleet pelottavia Sebastianille. Lumi oli kuitenkin niin pehmeää, että sen tassut pikemminkin aurasivat tietä lumeen kuin astuivat sen poikki. Sebastian pyyhkäisi otsaansa. Olisi edes kantohanki eikä uusi pehmeä pakkaspölly. Se oli sitä mieltä, että tie oli liian raskas ja oli parasta vain kääntyä ympäri. Juuri kun Sebastian oli kääntymässä, petti lumi hänen tassujen alla. Yhdessä lumipölähdyksessä se huomasi makaavansa tunnelin lattialla. Sebastian puisteli lumet itsestään ja katseli tunnelia. Tunneli tuntui jakautuvan siinä kohtaa kahdeksi. Toinen tunneli näytti menevän suoraan taloa kohti ja toinen kiersi keskemmälle kasvimaata. Sebastian rohkaisi mielensä ja valitsi sen tunnelin mikä vei suoraan taloa kohti. Silloin joku puhui verkkaalla äänellä Sebastianin takaa.

“Mikäs kumma otus se on tunnelini rikkonut?”

Puhuja oli myyrä. Se tutkaili samalla tunnelin romahtanutta kattoa.

Sebastian vinkaisi. “En se ollut minä, en ainakaan tarkoituksella, ei saa suuttua.”

“Tjaa. Olen tehnyt tästä liian ohuen.” Myyrä kääntyi takaisin Sebastiania kohti. “Satutitko itsesi?”

“Minä, en satuttanut. Minä tästä siis menenkin isolle talolle. Näkemiin.” Pajatti Sebastian pelästyneenä ja riensi isoa taloa kohti menevää tunnelia päin.

“Hetki.” Pysäytti myyrä. “Jos sinä sinne haluat. Valitse tuo toinen tunneli. Se vie sinut mutkan kautta, mutta pääset väistämään talon kissan vaanimisreitin. “

“Kissa! Oi voi, en muistanut sitä. Ikävä tyyppi meille hiirille. No kiitos. Minä menenkin sitten tänne toiseen.” Niin sanottuaan Sebastian pujahti myyrän neuvomaan suuntaan. Perästään hän kuuli myyrän huutavan jotain joulusta. Sebastian ei tunnistanut sanaa. Nyt sen kuitenkin teki mieli livahtaa niin kauas kissasta, kuin vain pienillä jaloillaan pääsi. Pian se saapui kasvimaan laidalle, ihan aitan nurkalle.

 

Sebastian hiipi seinän viertä. Se näki jo ison talon. Jotenkin pitäisi vielä päästä avonaisen pihan poikki. Tuoksu miltei nosti Sebastianin ilmaan tai ainakin siitä tuntui siltä. Se oli siirtynyt aitan kivijalan koloon ja tarkkaili nyt tilannetta. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin puikkia suoraan pihan läpi. Niinpä se veti henkeä ja pinkaisi juoksuun. Se livahti lumiukon takaa, lyhteen editse ja lumivallin yli ja suoraan etuovelle. Sebastiania huohotti, mutta se oli kuin olikin päässyt isolle talolle. Se kiipesi ikkunalle ja kurkisti sisälle. Siellä ihmiset koristelivat taloa oljesta tehdyillä kauniilla koristeilla ja jostain syystä tuvan keskellä komeili kuusi ja sekin oli koristeltu. Erityisesti Sebastian piti tähdestä kuusen latvassa. Tuoksun lähdettä se ei kuitenkaan nähnyt, vaikka pakko sen talosta oli kiiriä. Sebastian päätti lähteä kiertämään taloa ja etsimään toista ikkunaa mistä kurkistaa.

Yhtäkkiä se kuuli maukaisun ja näki suuren oranssi raidallisen kissan hyppäävän lumivallin takaa hänen eteensä. Sebastian kaatui pelkästä säikähdyksestä.

“Katsos, katsos, mitäs meillä täällä onkaan. Hiiri ja vielä repun kera. Ai ai. Mitäs minä nyt tekisin?” Sen enempää sanomatta, kissa nappasi suullaan Sebastianin repusta kiinni ja siitä roikottaen vei repun hiirineen mukanaan. Sebastiania pelotti. Nyt sen kyllä hukka perii. Kissa meni talon sivuovesta sisälle. Siihen oli laitettu sitä varten oma luukku. Silloin Sebastian unohti hetkeksi kurjan tilansa. Sen nenää kutitteli mitä herkullisimmat tuoksut. Se näki pöydällä pipareita, mitkä oli muotoiltu kukiksi ja sydämiksi. Erilaiset tuoksuvat laatikot olivat joko uunissa tai jo sieltä poissa. Sebastian oli löytänyt tuoksujen lähteen. Ne kaikki tulivat täältä ison talon keittiöstä. Se oli taivaallista. Pian Sebastian kuitenkin palasi takaisin todellisuuteen. Hän joutuisi kohta itse päivälliseksi. Juuri silloin talon emäntä huomasi kissan ja sen suusta roikkuvan Sebastianin. Emäntä kauhistui, mutta sääli pientä hiirtä. Joutua nyt kissan nappaamaksi jouluna.

 

“Misse, päästä se hiiri alas.” Emäntä pyysi. Misse-kissa ei voinut uskoa korviaan. Pitäisikö muka sen, laskea hiiri alas.

“Tottele. Laske se alas.” Emäntä toisti jo kärsimättömästi. Hitaasti kissa avasi suunsa ja pudotti Sebastianin alas. Misse käänsi selkänsä hiirelle ja istui alas.

“Hei pieni hiiri. Jouluna saa Misse tyytyä keittiön antimiin.” Emäntä nosti hiiren kädelleen. “Mutta mikäs se tämä on.” Emäntä ihmetteli Sebastianin reppua. Häntä alkoi naurattaa. “Onko kummempaa nähtykään. Hiiri jolla on reppu.”

Emäntä rapsutti huivin peittämää päätään. Silloin hän sai ajatuksen ja otti pienen piparin ja mursi siitä palasen ja antoi sen hiirelle.

“Hyvää joulua. Kyllä talon hiirtenkin näistä herkuista on osansa saatava. Ehkä et syö sitten niin paljoa viljojamme.” Sebastian otti varovasti piparin, Missen mulkoillessa samaan aikaan lattialla. Enää se ei kestänyt, vaan maukaisi lujempaa kuin koskaan ennen.

“Hyvä on. Ota sinäkin, jos saisit siitä joulumieltä.” Totesi emäntä. Misse haisteli piparia ja puraisi siitä pienen palan. Ei se ollut ihan hänen mieleensä. Samalla se mulkaisi jälleen Sebastiania ja näki kun se näytti kieltään sille. Nyt Misselle riitti ja se hyppäsi kohti hiirtä.

“Kuulkaas nyt te kaksi.” Emäntä sanoi ja nappasi kissan suoraan hypystä.

“Joulu on rauhan ja meille annetun suuren lahjan juhla.” Emäntä katsoi niitä kumpaakin vuoron perään.

“Tehkää nyt jouluksi sovinto.” Sebastian vingahti ja oli taas hieman peloissaan, mutta ojensi kuitenkin tassunsa kohti Misseä.

“Hyvä on.” Misse maukaisi ja kätteli varpaan päällä Sebastiania.

“Hyvä. Nyt saatte kumpikin jäädä tänne taloon ja osallistua joulujuhliin.” Emäntä sanoi ja vei kummatkin tuvan puolelle. Juhlista tuli hauskat ja sen loppupuolella huomattiin Sebastianin ja Missen jo laulavan yhdessä joululauluja kuusen juurella. Nyt Sebastian tiesi, mikä joulu on.

Luomista musiikin siivin

Moikka.

Tällä kertaa on vuorossa jälleen yksi luomiskertomus hartaus. Oikeammin tämä on pikemminkin musiikkihetki luomisen tiimoilta.

Tässä kuljetaan laulusta toiseen ottamalla summamutikassa esineitä piilosta, minulla oli laukkuni, ja lauletaan siihen liittyvä laulu. Tämän jälkeen asetetaan esine pitkälle kapealle kankaalle. Tässä kohtaan esineet asetellaan tarkoituksella sekaisin. Lopussa esineistä kootaan itse kertomus.

 

Tarvikkeet:

  • Säestyssoitin jos on.
  • Peili ( voi korvata kännykän etukameralla ) Tein niin itse.
  • Lamppu
  • Tekokukka
  • Rytmirinkula ( ei pakollinen )
  • Aurinko, kuu ja tähdet pahvista
  • lintupehmo
  • kalanukke
  • Kananukke
  • Tyyny
  • Kangas josta saa taiteltua kapean kaistaleen mihin kaikki esineet mahtuvat vierekkäin.

 

Alussa voi ottaa säestyssoittimen esille, esim. ukulele mahtuu näppärästi piiloon. Tämän jälkeen aletaan laulaa lauluja esineiden mukaan.

 

Sinä ja minä, ihminen (peili / kännykkä)

Sinä olet siellä ja minä olen täällä, matkimisleikki (Lauluja, Maija Baric)

 

Valo (lamppu)

Minulla on valoa varpaissa

 

 

Kasvit (tekokukka)

Auringonkukka (Kirkkomuskari 1)  + rytmirinkula ( itse jätin pois eräässä ryhmässä )

 

Aurinko ja kuu sekä tähdet (Aurinko ja kuu että tähdet pahvista)

Aurinko lettuja paistaa

 

Linnut (lintupehmo)

Voi käyttää vaikka Linnun laulupuuta tai ihan mitä muuta lintulaulua jonka osaat.

 

Kalat (kalanukke)

Pikkuiset kultakalat, hauki ui ( pikku kuplat ), vauvahai tms.

 

Eläimet maan päällä (kananukke)

Kanapolkka ( karvakorvan laulupurkki )

 

Lepopäivä ( Tyyny )

Kuunnellaan rauhallista musiikkia. Voi käydä vaikka pitkäkseen. Toinen vaihtoehto on laulaa vaikka Jumalan kämmenellä

 

Lopuksi kootaan luomiskertomus asettamalla tavarat luomiskertomuksen järjestykseen ja samalla kerrotaan nopeasti kertomus pääpiirteittäin. Tyyliin ”Aluksi Jumala sanoi tulkoon valo, sen jälkeen Jumala sanoi tulkoon maa ja maan päälle kasveja… Viimeisenä Jumala sanoi tulkoon ihminen. Pitäköön hän maailmasta hyvää huolta…”

Huomasit varmaan, että olen jättänyt maan laulutta, sillä otin sen kasvien kanssa kimppaan. Puhumattakaan taivaan kaaresta. Voi toki ottaa nekin mukaan ja keksiä laulut niihin 🙂

 

Näytelmä ystävyydestä: Mustan lampaan tärkeät asiat

Tällä kertaa on vuorossa ystävyydestä kertova näytelmä. Se on saanut vaikutteita Katri Kirkkopellon Molli-kirjasta. Suosittelen tutustumaan siihen, ellei ole jo tuttu. Olen saanut näytelmän julkaisuun myös luvan.

Tämän voi myös ladata pdf-muodossa tästä: Mustan lampaan tärkeät asiat

Näytelmä kertoo ystävyydestä monelta eri kantilta. Siitä miten hankalaa ystävän löytäminen on. Kuinka hyvinkin erilaiset voivat olla ystäviä. Sinnikkyys palkitaan. Anteeksi pyytäminen. Kuinka pölhöjä juttuja tehnyt saattaa joutua yksin.

Tarinat ovat siitä ihania, on ne kerrottu millä tavalla vain, että ne voivat puhua jokaiselle eri tavoin. Siksi en yleensä selitä kovinkaan paljon tarinoita, vaan kyselen lapsilta mitä se heille toi mieleen.

 

Tarvikkeet, joita itse käytin:

Vaaterekki + kangas päälle nukketeatteri sermiksi

Musta lammas käsinukke

Hiiri käsinukke ( Ilmo )

Auton lumiharja, jossa raappa toisessa päässä

pieni pyöreä Ikean wc-matto

joulukuun Lastenmaa -lehti

Tekokukka

Kännykkä + matkakaiutin.

Mustavalkoelokuvien jahtaus musiikkia esim. Benny hill teema

 

Näytelmän kesto: n. 15 minuuttia

Mustan lampaan tärkeät asiat

Musta lammas saapuu näyttämölle

Musta lammas:

Minä olen mustien lampaiden sukua. Meidän suvussa ei hymyillä, ei naureta, eikä varsinkaan leikitä. Me teemme vain tärkeitä asioita. Kun vierailemme sukulaisten luona, ne ovat arvokkaita tilaisuuksia, joissa keskustellaan tärkeistä asioista. Musiikkina kuuntele hieno taidemusiikkia, mutta eniten pidän vanhan talon hiljaisuudesta. Käynkin tähän istumaan ja kuuntelemaan sitä.

Ilmo-hiiri:

Hei minä olen Ilmo. Näin tämän talon ja ajattelin. Olisiko siellä minulle ystävää. Koputetaan.

Musta lammas:

Kuka siellä mahtaa olla?

Menee ovelle.

Hetkinen, et ole sukulainen. Mene pois.

Laittaa oven kiinni Ilmon edestä

Ilmo:

Ohoh. Ehkä hän ei nähnyt kunnolla.

Hei taas, minä ajattelin, että tulisitko ystäväkseni?

Lammas:

Minä en kaipaa ystäviä. Mene pois.

Ilmo:

Hyvä on. Olisin vain halunnut tutustua.

Lammas:

Menihän se. En halua, että kukaan tulee häiritsemään tärkeitä asioitani.

Aloitan siivoamaan, se on tärkeää.

Ensin harjataan roskat

Musiikki päälle.

Hakee harjan ja aloittaa harjaamaan

Nyt on roskat pois.

Pudottaa harjan sermin taakse.

Tamppaan matot seuraavaksi.

Hakee maton ja heittää sekä asettelee maton sermille. 

Hakee harjan, nyt toisin päin.

Tämä harja on tärkeä työväline. Sillä voi myös tampata.

Pudottaa tamppauksen jälkeen harjan, että maton sermin taakse.

Nyt näyttää siistiltä. On siis aika istua ja lukea lehteä.

Hakee lehden ja asettuu lukemaan sitä. Auta toisella kädellä lehden luvussa.

Katsotaanpa.

Tämähän vanha lehti. Se on hyvä. Historia, jos mikä on tärkeää ja arvokasta.

Hetkinen. Täällähän on askarteluohjeita. Ja satuja. Tämä on iloinen lasten lehti.

Pudottaa lehden käsistään.

Musiikki loppuu

Jää kuuntelemaan hiljaisuutta

Onpa hiljaista. Tuntuu, tuntuu hassulta. Yksinäisyyttäkö se on.

Asialle on tehtävä jotain. Luulen seuran auttavan. Olen nähnyt, että ystävät nauravat ja hymyilevät yhdessä.

Minä en osaa nauraa.Tiedän teoriassa, miten se tapahtuu. Se on erilaisia äännähdyksiä rytmikkään hengitysten tahdittamana. Jotenkin siis näin.

Ha ha ha, he he he, hih hih hi, hy hy hy.

 

Pyörittää päätään. Ottaa uudestaan hieman nopeammin.

Nyt taidan osata.

Vielä se hymy. Siinä suupielet ovat korvia kohti.

Nostaa ähkien rasituksesta suupieliä pari kertaa

Huh. kelpaa

Olipa rankkaa.

Nyt vain odotetaan, että nauru ja hymy tuovat ystävän luokseni.

Odottaa hetken, mutta ketään ei näy. Menee ovelle.

Ystävä saisi tulla!

Epäkohteliasta, että ei saavuta. Minä tein suuren työn. Opettelin nauramaan, opettelin hymyilemään. Kukaan ei kuitenkaan tule.

Istuu tuolille ja laulaa pätkän jotain haikeaa laulua. Itse käytin Röllin kappaletta: Oishan  se kiva jos mulla. Lopetin ennen tuhmaa ja lammas huokaisee surullisena.

Ei kukaan minusta välittää voi.

Ilmo ilmestyy toiselle puolelle.

Ilmo:

Hei taas. Ei tuo lammas varmaan tosissaan ollut. Kokeilen uudestaan.

Koputtaa.

Lammas:

Ovella on joku.

Avaa oven.

Sinä.

Lammas heittäytyy halaamaan hiirtä.

Ilmo:

Okei okei. Riittää jo.

Lammas:

Onpa kiva nähdä. Odota, minulla on sinulle jotain. Löysin sen puutarhasta ja se oli värikäs.

Lammas hakee kukan.

Ole hyvä. Mikä lie rikkaruoho, mutta ajattelin sinun pitävän siitä.

Ilmo:

Kiitos, tämä on kaunis kukka.

Lammas:

Tuota, se aikaisempi juttu. Voitko antaa anteeksi? Olin sinulle hieman töykeä, tai jopa ilkeä.

Ilmo:

Juu, voin antaa anteeksi. Nyt  leikkimään. Viimeinen ulkona on hippa.

Hiiri lähtee näkyviltä kukan kanssa.

Lammas:

Hippaa. En minä osaa leikkiä hippaa. Ehkä kuitenkin opin.

Laulaa

Onhan se kiva kun mulla. Myös yksi kaveri on. Ei yksin täydy mun olla, hippaleikkiin rynnätä voin. Ystävyys on tärkeää.

 

Jeesuksen elämäkortit

Minulta kyseltiin tuossa hetki sitten Jeesuksen elämä -korttien tulostus mahdollisuudesta. Niitä olen käyttänyt esim. Tässä pääsiäishartaudessa ja tässä kastehartaudessa. Nyt kortit on mahdollista tulostaa myös itselleen. Jeesuksen kaste -kortista otettu kuva ei ole paras mahdollinen, mutta kelpaa esim. A5 kokoisena oikein hyvin.

Tässä on linkki josta ladata kortit: Jeesuksen elämä -kortit

Viivi etsii joulua

Viivi etsii joulua

Tämän näytelmän toteutin matkalaukkunäyttämöllä, yksinkertaisen marionettilampaan ja pyykkipoikaan tehdyn varisnuken kera.

 

Lyhyesti: Viivi tuumii mistä tunnistaa joulun saapumisen. Lampailla ei nimittäin ole kalenteria, josta kurkata. Viivi lähtee etsimään merkkejä siitä, että joulu olisi saapumassa.

Nuket:

  • Lammas
  • Varis

 

Kohtaus 1, metsänlaita

dav

Laukku on käännetty aluksi kansi katsojiin. Aloittaessa käännetään oikeinpäin.

Metsälavastus, yksi tähti metsän yllä.

Viivi saapuu näyttämölle hyräillen joulu on taas laulua tai joulu tulla jollottaa kappaletta ( nukketeatteri Sammon Ihana joulu näytelmästä ja kirjasta )

Hei! Mistä tietää, että joulu lähestyy.

Meillä lampailla ei ole kalenteria. Siitä näkisi joulun saapumisen.

Huomaa tähden.

Oi tähti!

Tähti pieni tai ehkä suuri, mistä tietää että joulu on kohta juuri. Joulujuuri taitaa olla porkkana. Olisikohan niitä keittiössä?

Poistuu näyttämöltä

Lavastus vaihtuu keittiön ikkunaksi

 

Kohtaus 2, keittiön ikkunan alla

dav

Viivi katselee ikkunasta keittiöön.

Tuosta ikkunasta näkee keittiöön.

Viivi pomppii nähdäkseen mitä keittiössä on.

Hei, näen porkkanoita. Ainakin luulen. Menen varovasti kurkkaamaan lähempää.

Viivi poistuu paikalta.

Lavastus vaihtuu keittiöksi.

 

Kohtaus 3, keittiössä

dav

Viivi astee keittiöön. Arastelee, mutta astuu peremmälle

Pöydällä on lanttuja, porkkanoita ja punajuuria.

Hei, on täällä porkkanoita. Näin ihan oikein. Ne rouskuvat ihanasti hampaissa. Ihmiset tekevät niistä jouluna porkkanalaatikkoa. Itse pidän porkkanoista enemmän raakana.

Mitähän nuo isot ovat? Nyt tiedän, ne ovat lanttuja. Emo kertoi, että lantuista voi tulla lähes pään kokoisia. Niistä tehdään lanttulaatikkoa.

Mutta mitä nuo punaiset ovat?

Siirtyy pöydän toiselle puolelle.

Erikoisen näköisiä. Hei nyt minä tiedät. Nuo ovat punajuuria. Niistä voi tehdä vaikka rosollia.

Minusta tuntuu, että jouluruoat tuovat joulun lähemmäksi.

Menen tutkimaan löytyisikö muita joulun merkkejä.

Poistuu keittiöstä

Lavastus vaihtuu pihamaaksi

 

Kohtaus 4, valoja ikkunassa

Valot syttyvät ikkunaan, patterivalot.

Oi, onpa kauniita. Valoja ja kynttilöitä ilmestyy enemmän ja enemmän ikkunoihin ja pihoille. Joulu taitaa olla lähestyä kun valo lisääntyy.

Viivi ihastelee valoja.

 

Kohtaus 5, varis yllättää joulukortilla

Varis lentää paikalle joulukortti nokassaan. Tiputtaa sen nokastaan Viivin jalkojen juureen.

Viivi: Minulleko tuo kortti on?

Varis: Kraak. Sinullepa hyvinkin.

Viivi: Kiitos. Kovin kilttiä sinulta.

Varis: Joulun kunniaksi, tekee olon hyväksi.

Varis lentää pois.

Viivi: Kukapa olisi uskonut variksesta. Yleensä hän vain kraakkuu itsekseen. Siitäkin taitaa tietää, että joulu on lähellä kun saa joulukortteja.

Viivi poistuu paikalta

Lavasteet vaihtuvat talliksi.

 

Kohtaus 6, tallissa

Tallissa on aasi ja lehmä. Ruokakaukalossa vielä vain heinää.

Aaa… täällä on ihanan lämmin. Tämä on minun kotitallini. Talli liittyy vahvasti jouluun. Kauan aikaa sitten tallissa syntyi pieni Jeesus vauva. Nykyisinkin jouluna juhlitaan hänen synttäreitään.

Minä käyn nyt tähän. Minua väsyttää jo vähän. 

Katsahtaa ikkunasta tähteä.

Oi tähti. Tähti pieni tai sittenkin suuri. Nyt tiedän, että joulu on kohta juuri.

Käännetään laukku ympäri, jolloin tallin ovet sulkeutuvat ja kertomus loppuu.

 

Lopuksi voidaan vielä kysellä mitä merkkejä joulusta Viivi löysi.

 

Muok. 20.11. Pari lisälausetta ja kirjoitusasun korjausta

Luomista luoden muovaillen

Tällä kertaa päätin käyttää muovailuvahaa kertomisen tukena. Olen jo pitkään halunnut kokeilla jotain tämän tapaista. Kertomukseksi valikoitui luominen. Ei liene kovin yllättävää näin keväällä 😉 Jokaisesta kokonaisuudesta muovattiin yksi elementti. Samalla kun kertomusta kerrottiin eteenpäin. Osa elementeistä, kuten lintu ja jänis oli pilkottu valmiiksi paloiksi kertomisen ja muovailun sujuvaistamiseksi. Alla oleva kuva on kuudennen päivän lopusta. Siis kuta kuinkin. Ensimmäiset lasten tekemät lisäykset ovat jo näkyvissä.

Edit. 11.5. Lapset saivat myös päättää tehtiinkö ihmisille pieni vai iso nenä tai minkälaiset korvat tai hiukset niille tehtäisiin.

Lepopäivänä kaikki hahmot käännettiin nukkumaan. Ihmiset makuulle, lintu kääntää päänsä sivulle jne.

IMG-20160504-WA0003

Kertomuksen jälkeen muutama poika jäi kanssani muovailemaan hetkeksi. Siinä hötäkässä ja innossa sai maailma myrkkykäärmeensä, kivet, sateenkaaren ja sai ihmiset jopa uudet peput yhden muovailijan toimesta. Hän oli niistä silmin nähden onnellinen. Aikuisen silmään lopputulos oli muovailuvahapallo laitettuna hännän näköiseksi pepun paikalle. Antaa lapsen idean kukkia tässäkin tapauksessa 🙂

IMG-20160504-WA0000

– Jani –