Kesäloma on kohta ohitse

ja samalla tämänkin blogin kesäloma loppuu. Aloitetaan vaikkapa pienellä kesäisellä blogimerkinnällä mikä löytyy myös työpaikkani nettisivulta myös. Hieman muikaten kuitenkin. Aloitetaan.

Olen pyörinyt ympyrää jo hyvän aikaa. Tarkastelen kaikkea mahdollista hyvin epäluuloisena. Oksakin voi olla jotain muuta kuin oksa. Viimein melkein tekisi mieli hyppiä ilosta kun aarre (muovipurkki) viimeinkin löytyy. Noita hetkiä on nyt kesälomalla jokunen jo koettu. Niinhän se on. Ihminen ei koskaan lopeta leikkimistä, leikit vain muuttuvat toisenlaisiksi.

 

Hetkinen.

 

Onkohan leikit sittenkään muuttuneet lapsuudesta? Edellä mainittu touhu nimittäin kuulostaa aivan aarteenmetsästykseltä. Sellaista se oikeastaan onkin. Muistatteko mitä olette lapsena pitäneet aarteina. Itse muistan kuinka kalastelin kissankulta hippuja hiekasta. Ei ollut ihan helppo homma. Toinen aarre oli isovanhempieni varastot jotka olivat täynnä kaikkea vanhaa, uutta ja mielenkiintoista.

Entä aikuisina? Mitä me aikuiset pidämme aarteena? Itselleni aarre voi olla mielenkiintoinen kirja, jokin hetki, tunnetila kun on tapahtunut jotain ihanaa, toinen ihminen kuten kerholainen, omat vanhemmat, oma puoliso, sukulaiset taikka joku ihan tuntematon tyyppi oikealla hetkellä. Aarre voi olla myös materiaa, mutta sitä emme täältä kuitenkaan mukaan saa. Tärkeämpää on vaalia materiattomia aarteita. Kauniita sanoja, kohteliaisuuksia, muistoja… Monta muuta mainitsinkin tuossa aiemmin jo. Materiattomissa aarteissa on sekin hyvä puoli, että kasvavat ja siirtyvät ihmiseltä ihmisille. Nuo aarteet varastoituvat taivaan aarrekammioihin.

 

Vaalikaamme siis aarteita joita kannattaa vaalia ja ei murehdita turhaan mikäli materia saa pienen kolauksen.

Ensi maanantaina päättyy tapahtumarikas kesäloma ja alkaa uusi työkausi. Mielenkiintoinen työkausi kylläkin, ei voi muuta sanoa.

Loppuun vielä pieni kevennys. Kävin Porkkalanniemessä ja minusta tuntui siltä, että tuo tiira tiirasi minua kesken valokuvauksen.

tiira_kurkkii

– Jani –

 

Lehmillä kevättä rinnassa

Ajattelin, että nytpä on aika pienelle kevennykselle. Kävin tänään katsomassa kun Viikissä lehmät pääsivät pitkän talven jälkeen vihreälle laitumelle.

Kuvat puhunevat puolestaan. Lehmillä tuntui olevan aivan mielettömän lystiä kun pääsivät kevään vihreyteen 🙂

cows_1 cows_2 cows_3

Näiden kanssa ihanaa kevään jatkoa jokikiselle 🙂

– Jani –

Olipa kerran, toivottavasti ainakin.

satu käsinukke

Olipa kerran satuhetki mikä meni hyvin tai sitten ei. Oletko koskaan ollut siinä tilanteessa, että olet lukenut satua tai aikomassa lukea satua ja lapset eivät jaksa yhtään keskittyä kuunteluun. Minulle on käynyt niin monesti. Ilmeisesti noina kertoina ei ole ollut otollinen satu aika. Mitä muuta. Käy lukaisemassa lisää raapustustustani aiheesta Perheen arjessa blogista 🙂

Linkki tässä alapuolella.
http://perheenarjessa.blogspot.fi/2013/04/olipa-kerran-satu.html

Nuotti: Karhun talviunilaulu

Nyt sain viimeinkin nuotinnettua Karhun talviunilaulun minkä olin säveltänyt tähän näytelmään.

Lisäsin lauluun vielä kolmannen säkeistön. Siinä karhua herätellään talviunia uneksimasta.

Laulun voit ladata tästä linkistä pdf-muodossa: Karhun talviunilaulu

Video kappaleesta tulee kunhan sen ehdin jossain vaiheessa tehdä.

Nyt voi varmaan jo sanoa, että kevät on harpannut aimo askeleen eteenpäin. Joten iloista kevätviikonloppua jokaiselle 🙂

– Jani –

Mäyrämäen jänisperheen tyttö

Sain tänään esittää perhekerhossa musiikkisadun. En tiedä oliko se musiikkisatu siinä merkityksessä mitä toivottiin, mutta ainakin lapset ja aikuiset seurasivat kiinteästi. Sen verran kiinteästi siis kun perhekerhoikäiset lapset jaksavat. Se kertoi Karhusta joka herää linnunlauluun luullen kevään koittaneen. Sadun toinen päähenkilö oli tuo jänisperheen tyttö, mutta en löytänyt mistään sopivaa nukkea. Tietäähän sen mitä se silloin tarkoittaa, sain hyvän ”tekosyyn” uppoutua nuken tekoon 😉

Tässä teille kuva jänistytöstä

käsityöt3

Mukaan oli myös päässyt laulu Karhun talviunilaulu. Laitan senkin, ehkä, jossain vaiheessa teille tänne. Tai teen siitä videon. Katsoo nyt. Satukin on jossain vaiheessa tänne pyörähtämässä.

Ihanaa kevättalvea

– Jani –

Pienen pisaran ensimmäinen matka

Olen tällä hetkellä päässyt syventymään kynttilänpäivän teemoihin ja siitä on mm. kummunnut pieni satu kasteesta. Tämän sadun päähahmona seikkailee pieni vesipisara.

pikkupisara

Korkealla taivaalla seilaa suuri pilvi. Sinä et näe pilven sisälle, mutta siellä pilvessä on lukemattomien vesipisaroiden maja. Yksi niistä on tarinamme sankari. Tuo pisara odotti malttamattomana suurta hetkeään. Pian hän monien muiden kanssa pääsee laskeutumaan maan päälle. Sitä kyytiä kannatti odottaa. Pian hetki koitti.

Pieni pisara meni pilvenreunalle ja hyppäsi kohti maata. Matka oli hurja. Toiset pisarat lauloivat, toiset tanssivat ja kolmannet tekivät kumpaakin yhtäaikaa. Pian ne osuivat maahan, kuka lehdelle kuka kalliolle, kuka taasen kukan terälehdelle. Pieni pisaramme päätyi kalliossa olevalle pienelle syvennykselle. Kun kaikki pisarat olivat päässeet maahan, huomasi pisaramme, että kalliossa oli pieni rako. Se meni tutkimaan sitä ja päätyi syvälle maan alle. Hetkeen se ei nähnyt muuta kuin edessä olevan kaverin. Pian pisaroita saapui enemmän ja enemmän ja enemmän. Itseasiassa pisarasta tuntui kuin olisi joutunut mereen tai ainakin järveen. Se tunsi kuinka jokin veti sitä ja muita pisaroita mukanaan aina vain nopeammin. Pisaran korvissa kohisi, kunnes äkkiä oli rauhallista ja valoisaa.

Se katseli ympärilleen ja ihmetteli. Se näki esineitä, ihmisiä. Vanhemmat pisarat kertoivat, että he olivat lasimaljassa. Jonkin ajan päästä tummaan pukuun sonnustautunut ihminen laski kätensä maljaan samalla nostaen pikku pisarankin. Hän laski vettä vauvan pään päälle. Niin tapahtui vielä kaksi kertaa. Kolmannella kerralla pikku pisara pääsi toistamiseen ylös. Tuo tummiin pukeutunut ihminen oli pappi tai niin pisara kuuli hän kutsuttava. Pappi puhui jotain kasteesta ja siitä kuinka siinä päästään osaksi suurta kristittyjen perhettä, seurakuntaa. Tilanteessa oli jotain jännittävää, mutta samalla rauhoittavaa. Pikku pisara katseli, kuunteli ja ihmetteli ihmisiä, tuota pappia ja erityisesti pientä vauvaa.

Illalla perheen äiti otti maljan, meni ulos ja kaatoi veden, pikku pisara mukanaan, punakukkaisen ruusupensaan juureen. Pikku pisara tunsi itsensä hyvin onnelliseksi, olihan hän saanut olla mukana suureen perheeseen liittämisessä. Aikaa kului ja aamulla pikku pisara tunsi kuinka häntä vietiin ylös pitkin ruusun vartta. Jonkin aikaa siitä, se lennähti muiden kanssa hienona höyrynä ruusun lehdiltä takaisin kohti taivasta ja uutta pilveä. Sitä jännitti mitä seikkailuja se pääsisi kokemaan seuraavalla kerralla, kun jälleen laskeutuisi pilvestä alas maahan.

(c) Jani Suurnäkki

Pitkä joululoma on takana

Moikka kaikki 🙂

 

Pitkään olen ollut hiljakseen täällä blogissa, mutta paljon on kerennyt tapahtua. Olen töissä päässyt muuttamaan uusiin tiloihin ja siinä on mennyt aikamoisesti aikaa. Tuon lisäksi on tullut aloitettua kuorolaulu ja kaikenlaista muuta sellaista. Nyt kuitenkin kerhot ovat pyörineet parisen viikkoa ja eiköhän tämä blogikin voisi pikku hiljaa taasen lämmetä.

Tarinankerronta on tämän lyhen postauksen yksi aihe.

Tein lapsiryhmän kanssa ryhmäsadutuksen, mutta hieman eri tavalla kuin tavallisesti. Olin jemmannut erilaisia esineitä laukkuuni mm. pöllö, lintu, linnun poika, leijona, hevonen, hymy-suru ja hämmästys ilmeet, porkkana, ihmisnukke, taskulamppu, karhu, susi…

Laukusta  jokainen sai vuorollaan umpimähkään napata yhden esineen ja kertoa siitä pienen pätkän tarinaa aina eteenpäin. Kun jokaisella oli yksi esine ja oli kertonut oman pätkänsä tarinaa, otettiin uusi kierros missä tarinaa piti jatkaa oman esineen innoittamana eli uutta ei otettu vaan sama pysyi. Toinen vaihtoehto olisi antaa oma esine vieruskaverille ja sen jälkeen kertoa tarinaa eteenpäin saadun esineen innoittaman. Tuota en vielä testannut, mutta joku toinen kerta sitten. Lapset ( n. 5-6 v.) pystyivät tosi hyvin tällä tavalla kertomaan. Vain paria sai hieman rohkaista ideoinnissa.

Tarinassa käytetyt hahmot jäivät myös leikkeihin mukaan ja hyvin ne kyllä otettiinkin mukaan. Varsinkin karhu ja ihana suteni ( käsinukke ) lähtivät erityisesti elämään leikeissä.

Lähden tekemään enemmänkin erilaisia tarinankerrontaan rohkaisevia juttuja. Saa nähdä millaisia tarinoita saamme kuulla loppukeväästä 🙂

Tällaista tällä kertaa, ehkä jotain muuta toisella 🙂

– Jani –

 

Musiikkihetki: Tunnelmointia ja karkeloita

Joulun alla olemme perhemuskarissa tunnelmoineet ja karkeloineet joulun alkavan talven tunnelmissa. Tällainen oli kauden viimeinen musiikkihetki

Tarvikkeet:

  • Pehmohiiri
  • Takki
  • cd-soittimen
  • Karvakorvan laulupurkin cd ja kirja sekä Esim. Musiikkiliikunnan käsikirja 1 + cd

Hei hei tule laulamaan
On sydän pieni kynttilällä (sytytetään kynttilä)
Lastenvirsi: LV 15 Pieni joululaulu
Pää olkapää peppu polvet varpaat… Vartalon lämmittelyksi

Ette arvaakaan mitä ennen kuin saavuitte. Näin jonkun vilahtavan takkini sisälle. (laitetaan käsi hihaan sisältä päin ja niin hiiri alkaa pikku hiljaa kurkkimaan. Samalla laulaa Hiiruli laulua)

Hiiri esittelee itsensä Hupa-Hiireksi. (Tai ainakin minun hiireni on sen niminen)
Hiiruli kolostaan kurkistaa (Kirkkomuskari) Opetetaan kaikuna kolme ensimmäistä ja sitten kahdella seuraavalla kerralla lisäsin loput yksi tellen. Eihän salaisuuksia saa heti paljastaa

Hiiri: Ei mutta, tiedättekö mitä. Minä kävin kaupungilla ostoksilla ja ihan hassu retki se olikin. Minun piti ostaa hanskat, mutta ne möivät vain taputusta. Kenkäpuoti taasen myi kenkien tilalle tömistystä ja niin edes päin. Tehän voisitte laulaa siihen liittyvän laulun (ohjaana nimi) kanssa. Minä menen takaisin pesääni.
Muotilaulu

  • Hanska puotiin – taputusta
  • kenkä puotiin – tömistystä
  • karkki puotiin- maiskutusta
  • hattu puotiin – nyökytystä

Matkallaan tuo hiiri tanssahteli polkuja pitkin.

Harmaa hiiritanssi (Karvakorvan laulupurkki) Voi myös käyttää Piiri pyörii oikeaan laulua, se löytyy ainakin Musiikkiliikunnan käsikirja 1:stä sekä Laululaukusta muistaakseni.

Onko teillä jo jouluvaloja. Minulla on jo.
Valonsäde (uusi lastenkirkko)

Iltaisin Hupa-Hiiri katseli mielellään taivaalle. Jos pilvet eivät ole tiellä sieltä loistaa lukematon määrä tähtiä. Silloin hän mielellään lauloi teillekin varmasti tuttua laulua:
Tuiki tuiki tähtönen

Loppurentoutus: keinuttelua Sydänlinnun tahtiin cd:ltä (Karvakorvanlaulupurkki
Suljen ihanan soittorasian

Mini jouluun valmistautumispolku

Tänään useampi ryhmä matkasi kanssani joulun odotukseen.

Musiikki soi kauniina ja hieman mysteerisenä taustalla. Ilmassa tuoksuu jokin, mutta mikä.

Kokoonnumme aluksi yhteen paikkaan. Tarkistamme aluksi korvanlehtien paikallaan olon. Kuunnellaan ja lasketaan hiljaa alkukellojen lyönnit. Jokainen sai kertoa, mikäli halusi, kuinka monta lyöntiä kuuli. Tämän jälkeen sytytettiin ensimmäisen adventin kynttilä. Otettiin se mukaan ja lähdettiin matkaan.

Saavuimme toisen adventin kohdalle. Sytytettiin ensimmäisen kynttilän liekillä toinen kynttilä. Huomattiin aasi.

”Kauan sitten, kaukaisessa maassa asui aasin varsa. Se eleli pienessä kylässä. Pieni aasi toivoi pääsevänsä isojen aasien töihin. Esimerkiksi auttamaan tavaroiden kantamisessa. Parasta olisi, jos joku pieni ihminen haluaisi ratsastaa hänen selässään. Tuo pikku aasi ei aavistanut, että jonkin ajan päästä nainen nimeltä Maria nousisi hänen selkäänsä. Eikä aasi arvannut pääsevänsä Betlehemiin asti. Maria odotti lasta joten tavallaan aasin toive pienestä ihmisestä kävi toteen.”

Jatkoimme matkaa….

kolmanteen adventtiin. Sytytimme kolmannen kynttilän ensimmäisestä kynttilästä. Mitä lähemmäs joulu tulee, sitä enemmän ihmiset koristelevat koteja, kerhoja ja pihoja. Tutkimme yhdessä mitä näiltä pöydiltä löytyi. Joukosta löydettiin myös kaksi kamelia. Ne saapuivat aikanaan samaan kaupunkiin kuin Maria ja aasin varsa. Kameleilla ratsastivat miehet jotain kutsuttiin tietäjiksi. Ihmiset kutsuivat heitä tiejäksi koska miehet tiesivät niin paljon.

Jatkoimme matkaa…

Saavuimme pöydälle missä ihmettelimme mitä kummaa siinä oli. Joulukortteja ja lahjapakkauksia löydettiin. Kerroin, kuinka monet ihmiset haluavat muistaa ystäviä, kavereita, sukulaisia ja muita ihmisiä korteilla joulun aikaan. Samoin myös lahjat ovat muistamista.  Joulu on muistamisen aikaa.

Jatkoimme matkaa…

neljänteen adventtiin. Sytytimme jälleen ensimmäisen adventin kynttilällä neljännenkin. Tämän jälkeen tutkimme mitä lautasilla oli. Ne paljastuivat joulunherkuiksi. Pipareiksi ja joulutortuksi. Joukossa oli myös kolme muutakin lautasta. Haistelimme niitä ja paljastuivat kaneliksi, maustepippuriksi ja tähtianikseksi. Tuumimme myös mitä niillä voisi maustaa.

Jälleen jatkoimme matkaa.

Saavuimme pöydän luokse missä oli kultainen laatikko.

Neljä adventtia on mennyt ja jouluaatto ja päivä alkaa lähestyä. Kurkistimme laatikkoon.

”Kauan sitten kaukaisessa maassa, Betlehemin kaupunkissa, oli pieni talli. (asetin ruokakaukalon pöydälle) Siellä asuivat härkä, aasi, lammas ja vielä toinenkin lammas. Ne söivät kaikessa rauhassa ruokakaukalostaan heinää. Ne eivät aavistaneet yhtään, että pian heidän ruokakaukalossaan (asetan Jeesus-lapsen kaukaloon) nukkuisi pieni lapsi. Lapsi mitä monet tulivat katsomaan. Lapsi mistä monet kertoivat tulevan kuninkas. Ei sellainen joka istuu linnassa, kruunu päässään vaan sellainen, joka kulkisi ihmisten keskellä kuin kuka tahansa muukin.

Ihmeellinen juttu.”

Otimme ensimmäisen adventtikynttilän mukaan ja lähdimme takaisin sinne mistä lähdimme matkaan. Palautamme ensimmäisen adventtikynttilän omalle paikalleen.

Neljän adventin aikana valo lisääntyy koko ajan. Siksi lauloimme laulun. Minulla on valoa varpaissa. Se löytyy uudesta lastenvirsikirjasta.

Lopuksi kuuntelimme ja laskimme loppukellon lyönnit. Jaon lapsille puuha”kortin” ja toivottelimme hyviä jatkoja toisillemme.

Puuhakortin löydät tästä linkistä. Puuhakortti-joulun odotus

 

Tonttumaisuuksia

Lapsityön yksi jännnittävistä puolista on myös se, me elämme juhlakausia aina ennakkoon. Nytkin joulua aloitetaan marraskuun puolessa välissä. Näin jouluihminen kun olen niin tämä järjestely sopii erittäin hyvin 😀

Tällä hetkellä kerhotilat on vallannut tonttujen runsasjoukko. He ovat tänään muuttaneet omaan joulumaahansa ja odottelevat joulupukin ja muorin saapumista keskuuteensa ensi viikolla. Samalla tavalla toteutettuja kumpikin.

Joululauluja jo soittava

– Jani –

1 2 3 4 5