Hyvää joulua: Ruuben-enkeli ja kettu

Hyvää joulu kaikille teille rakkaat lukijat pienen joulusadun saattelemana 🙂

lyhdyt

Ruuben-enkeli ja kettu

(c) Jani Suurnäkki

Ruuben-enkeli lensi metsässä pujotellen puiden väleissä, tehden voltteja ja lentäen niin lähellä latvoja, että ne kutittavat hänen varpaitaan. Välillä hän auttoi metsän asukkaita kun he sitä tarvitsitsivat ja jälleen jatkoi lentämistään. Niin kului Ruubenin päivät eikä hän tiennyt mikä olisi voinut olla parempaa.

Eräänä iltana kun ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat taivaalla, Ruuben lensi tarkkailemaan metsän laidalla asuvia ihmisiä. Ihmiset olivat laittaneet ikkunoihin ja pihapuihin kirkkaita, vihreitä, punaisia, keltaisia ja vaikka minkävärisiä valoja. Kun Ruuben kurkisti sisälle, hän näki ihmisten koristelevan talojaan kynttilöin, tontuin ja kaikella muulla kauniilla. Ruuben ei ymmärtänyt miksi ihmiset toimivat niin. Silloin hän huomasi liikettä erään talon pihalta. Isä oli ulkona lapsensa kanssa. Puolivälissä pihaa isä pysähtyi ja osoitti taivaalle. Hän kertoi lapselle kuinka kauan aikaa sitten syntyi uusi tähti. Enempää Ruuben ei kuullut, sillä isä ja lapsi siirtyivät sisälle. Ruuben lensi metsän ylle ja laskeutui männyn latvaan. Häntä mietitytti miksi aikanaan syntyi uusi tähti taivaalle. Sitä miettiessään Ruuben huomasi männyn ohi juoksevan ketun. Ruuben kysyi tietääkö kettu miksi syntyi uusi tähti taivaalle. Kettukaan ei tiennyt, mutta se lupasi ottaa selvää. Kettu lähti juoksemaan.

Se juoksi pitkin metsää, ui yli meren, juoksi teiden varsilla ja kipusi vuorien yli. Pysähtyessään kysymään, kukaan ei tiennyt miksi uusi tähti oli syntynyt taivaalle. Eräänä päivänä kun kettu oli juossut pitkän päivän pitkin niittyjä, vastaan tuli paimen. Kettu kysyi paimenelta tiesikö hän miksi uusi tähti oli syntynyt. Paimen kertoi, että aikoinaan syntyi kuningas, pieni lapsi tallin nurkkaan eikä lapsi ollut mikä tahansa lapsi vaan Jumalan oma poika. Kettu kiitti paimenta ja lähti kotimatkalle. Se juoksi pitkän päivän läpi niityn, kiipesi yli vuorten, juoksi teiden varsilla, ui yli meren ja juoksi pitkin metsää kotiin asti. Sieltä kettu löysi Ruubenin ja kertoi miksi uusi tähti oli syntynyt taivaalle. Tuon jälkeen kettu livahti takaisin metsän siimekseen. Kuinka Ruuben oli unohtanut. Uusi tähti tarkoitti sitä, että Jeesus syntyi pienessä tallissa. Siksi ihmiset laittavat kotinsa niin kauniiksi. He odottavat joulua. Niiltä sijoiltaan Ruuben lensi metsään valmistelemaan sitä joulun odotukseen

( Satu on saanut vaikutteensa Neitsy Maarian virren osasta )

– Jani –

Pieni kynttilä sakastin nurkasta

Kirjoitin tämän sadun hyvän aikaa sitten ja hämmästyksekseni en löytänyt tätä täältä Jani Maailmasta. Tässä tämä nyt kuitenkin olisi teille joulusaduksi 🙂

pikku_kynttilä

PIENI KYNTTILÄ SAKASTIN NURKASTA

(c) Jani Suurnäkki

 

Olipa kerran pieni kynttilä. Se asui kirkon sakastin nurkassa muiden kynttilöiden kanssa. Harva se päivä se katseli kun isommat kynttilät pääsivät alttarille tuomaan valoa ihmisille.

Isommat kynttilät huomauttivat pienen kynttilän koosta useasti. Ne sanoivat, että ei noin pientä kynttilää missään tarvita. Kun taas he toisivat valoa monille ihmisille. Tätä jatkui kauan. Pieni kynttilä alkoi uskomaan, että hän ei päässyt koskaan tuomaan valoa ihmisille toisten lailla. Marraskuu alkoi kääntymään loppua kohti. Isommat kynttilät tiesivät mitä se tarkoitti. Pian alkaisi joulunaika ja se toi tullessaan adventit. Joka joulu kynttilät kilpailivat keskenään, ketkä heistä olisivat kaikista parhaita. Jokainen havitteli pääsyä adventtikynttelikköön, mutta vain neljä valittiin joka vuosi.

Ensimmäinen adventtisunnuntai koitti ja suntio alkoi valitsemaan kynttilöitä. Hän valitsi neljä kauniin muotoista, pitkää kynttilää. Nuo neljä röyhistelivät itseään kirkkosalin adventtikynttelikössä. Pieni kynttilä jäi taas sakastin nurkkaan. Ensimmäinen kynttilä sytytettiin sinä sunnuntaina. Seuraavana sunnuntaina toinen ja niin jatkui kunnes kaikki neljä kynttilää loistivat valoansa kirkkosalissa. Pian koitti jouluyö. Sinä yönä pieni kynttilä kuunteli kuinka tuuli alkoi nousta ulkona. Tuuli natisutti vanhaa puukirkkoa. Pieni kynttilä valvoi ja kuunteli natinaa. Jostain syystä se rauhoitti sitä.

Yö kääntyi aamuksi ja kun suntio laittoi valot päälle, ei tapahtunutkaan mitään. Hän harmitteli ja kaivoi lisää kynttilöitä laatikoista. Hän asetteli ne telineisiinsä ympäri kirkkosalia. Uneliaan tuntuiset ihmiset saapuivat yksitellen narahtelevista ovista. Pian ihmisiä oli monta sataa. Monen monituiset kynttilät valaisivat ihmisiä ja tanssittivat varjoja seinille. Jouluaamun Jumalanpalvelus alkoi. Urut soivat ja pappi puhui ja lauloi. Koitti aika lukea jouluevankeliumi. Evankeliumin lukija, katsoi tekstiä lukeakseen sen. Kynttilöiden valo ei kuitenkaan kantanut lukupulpetille asti. Suntio kiirehti sakastiin hakemaan kynttilää. Yhtään kynttilää ei kuitenkaan näyttänyt olleen jäljellä. Suntio sulki laatikon, mutta kuulikin rullaavan äänen. Hän avasi laatikon uudestaan ja siellä nurkassa makasi pieni kynttilä. Suntio otti sen käteensä ja vei kirkkosaliin. Hän laittoi sen lukupulpetin reunalla olevaan kynttiläänjalkaan ja sytytti sen. Hetkeen pieni kynttilä ei tajunnut mitä oli tapahtumassa. Pian se kuuli kuinka jouluevankeliumi alkoi.

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn…”

Pieni kynttilä tajusi luovansa valoa joulunsanomalle. Se nosti liekkiään niin, että sanaakaan ei jäänyt varjoon. Se tunti olevansa iso ja katseli kuinka jouluevankeliumi levisi koko kirkkosaliin.

Tähtipoika joulukalenteri

Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä ja sitä myöten ensimmäinen adventti. Samalla myös aukeaa ensimmäiset luukut joulukalentereista. Tähtipoika on myös yksi uusista kalentereista. Olen saanut kunnian nähdä hieman ennakkoa noista luukuista ja voin kyllä suositella 🙂

Ihanaa ja siunattua ensimmäistä adventtia jokaiselle

– Jani –

Musiikkihetki: Tunnelmointia ja karkeloita

Joulun alla olemme perhemuskarissa tunnelmoineet ja karkeloineet joulun alkavan talven tunnelmissa. Tällainen oli kauden viimeinen musiikkihetki

Tarvikkeet:

  • Pehmohiiri
  • Takki
  • cd-soittimen
  • Karvakorvan laulupurkin cd ja kirja sekä Esim. Musiikkiliikunnan käsikirja 1 + cd

Hei hei tule laulamaan
On sydän pieni kynttilällä (sytytetään kynttilä)
Lastenvirsi: LV 15 Pieni joululaulu
Pää olkapää peppu polvet varpaat… Vartalon lämmittelyksi

Ette arvaakaan mitä ennen kuin saavuitte. Näin jonkun vilahtavan takkini sisälle. (laitetaan käsi hihaan sisältä päin ja niin hiiri alkaa pikku hiljaa kurkkimaan. Samalla laulaa Hiiruli laulua)

Hiiri esittelee itsensä Hupa-Hiireksi. (Tai ainakin minun hiireni on sen niminen)
Hiiruli kolostaan kurkistaa (Kirkkomuskari) Opetetaan kaikuna kolme ensimmäistä ja sitten kahdella seuraavalla kerralla lisäsin loput yksi tellen. Eihän salaisuuksia saa heti paljastaa

Hiiri: Ei mutta, tiedättekö mitä. Minä kävin kaupungilla ostoksilla ja ihan hassu retki se olikin. Minun piti ostaa hanskat, mutta ne möivät vain taputusta. Kenkäpuoti taasen myi kenkien tilalle tömistystä ja niin edes päin. Tehän voisitte laulaa siihen liittyvän laulun (ohjaana nimi) kanssa. Minä menen takaisin pesääni.
Muotilaulu

  • Hanska puotiin – taputusta
  • kenkä puotiin – tömistystä
  • karkki puotiin- maiskutusta
  • hattu puotiin – nyökytystä

Matkallaan tuo hiiri tanssahteli polkuja pitkin.

Harmaa hiiritanssi (Karvakorvan laulupurkki) Voi myös käyttää Piiri pyörii oikeaan laulua, se löytyy ainakin Musiikkiliikunnan käsikirja 1:stä sekä Laululaukusta muistaakseni.

Onko teillä jo jouluvaloja. Minulla on jo.
Valonsäde (uusi lastenkirkko)

Iltaisin Hupa-Hiiri katseli mielellään taivaalle. Jos pilvet eivät ole tiellä sieltä loistaa lukematon määrä tähtiä. Silloin hän mielellään lauloi teillekin varmasti tuttua laulua:
Tuiki tuiki tähtönen

Loppurentoutus: keinuttelua Sydänlinnun tahtiin cd:ltä (Karvakorvanlaulupurkki
Suljen ihanan soittorasian

Mini jouluun valmistautumispolku

Tänään useampi ryhmä matkasi kanssani joulun odotukseen.

Musiikki soi kauniina ja hieman mysteerisenä taustalla. Ilmassa tuoksuu jokin, mutta mikä.

Kokoonnumme aluksi yhteen paikkaan. Tarkistamme aluksi korvanlehtien paikallaan olon. Kuunnellaan ja lasketaan hiljaa alkukellojen lyönnit. Jokainen sai kertoa, mikäli halusi, kuinka monta lyöntiä kuuli. Tämän jälkeen sytytettiin ensimmäisen adventin kynttilä. Otettiin se mukaan ja lähdettiin matkaan.

Saavuimme toisen adventin kohdalle. Sytytettiin ensimmäisen kynttilän liekillä toinen kynttilä. Huomattiin aasi.

”Kauan sitten, kaukaisessa maassa asui aasin varsa. Se eleli pienessä kylässä. Pieni aasi toivoi pääsevänsä isojen aasien töihin. Esimerkiksi auttamaan tavaroiden kantamisessa. Parasta olisi, jos joku pieni ihminen haluaisi ratsastaa hänen selässään. Tuo pikku aasi ei aavistanut, että jonkin ajan päästä nainen nimeltä Maria nousisi hänen selkäänsä. Eikä aasi arvannut pääsevänsä Betlehemiin asti. Maria odotti lasta joten tavallaan aasin toive pienestä ihmisestä kävi toteen.”

Jatkoimme matkaa….

kolmanteen adventtiin. Sytytimme kolmannen kynttilän ensimmäisestä kynttilästä. Mitä lähemmäs joulu tulee, sitä enemmän ihmiset koristelevat koteja, kerhoja ja pihoja. Tutkimme yhdessä mitä näiltä pöydiltä löytyi. Joukosta löydettiin myös kaksi kamelia. Ne saapuivat aikanaan samaan kaupunkiin kuin Maria ja aasin varsa. Kameleilla ratsastivat miehet jotain kutsuttiin tietäjiksi. Ihmiset kutsuivat heitä tiejäksi koska miehet tiesivät niin paljon.

Jatkoimme matkaa…

Saavuimme pöydälle missä ihmettelimme mitä kummaa siinä oli. Joulukortteja ja lahjapakkauksia löydettiin. Kerroin, kuinka monet ihmiset haluavat muistaa ystäviä, kavereita, sukulaisia ja muita ihmisiä korteilla joulun aikaan. Samoin myös lahjat ovat muistamista.  Joulu on muistamisen aikaa.

Jatkoimme matkaa…

neljänteen adventtiin. Sytytimme jälleen ensimmäisen adventin kynttilällä neljännenkin. Tämän jälkeen tutkimme mitä lautasilla oli. Ne paljastuivat joulunherkuiksi. Pipareiksi ja joulutortuksi. Joukossa oli myös kolme muutakin lautasta. Haistelimme niitä ja paljastuivat kaneliksi, maustepippuriksi ja tähtianikseksi. Tuumimme myös mitä niillä voisi maustaa.

Jälleen jatkoimme matkaa.

Saavuimme pöydän luokse missä oli kultainen laatikko.

Neljä adventtia on mennyt ja jouluaatto ja päivä alkaa lähestyä. Kurkistimme laatikkoon.

”Kauan sitten kaukaisessa maassa, Betlehemin kaupunkissa, oli pieni talli. (asetin ruokakaukalon pöydälle) Siellä asuivat härkä, aasi, lammas ja vielä toinenkin lammas. Ne söivät kaikessa rauhassa ruokakaukalostaan heinää. Ne eivät aavistaneet yhtään, että pian heidän ruokakaukalossaan (asetan Jeesus-lapsen kaukaloon) nukkuisi pieni lapsi. Lapsi mitä monet tulivat katsomaan. Lapsi mistä monet kertoivat tulevan kuninkas. Ei sellainen joka istuu linnassa, kruunu päässään vaan sellainen, joka kulkisi ihmisten keskellä kuin kuka tahansa muukin.

Ihmeellinen juttu.”

Otimme ensimmäisen adventtikynttilän mukaan ja lähdimme takaisin sinne mistä lähdimme matkaan. Palautamme ensimmäisen adventtikynttilän omalle paikalleen.

Neljän adventin aikana valo lisääntyy koko ajan. Siksi lauloimme laulun. Minulla on valoa varpaissa. Se löytyy uudesta lastenvirsikirjasta.

Lopuksi kuuntelimme ja laskimme loppukellon lyönnit. Jaon lapsille puuha”kortin” ja toivottelimme hyviä jatkoja toisillemme.

Puuhakortin löydät tästä linkistä. Puuhakortti-joulun odotus

 

Tonttumaisuuksia

Lapsityön yksi jännnittävistä puolista on myös se, me elämme juhlakausia aina ennakkoon. Nytkin joulua aloitetaan marraskuun puolessa välissä. Näin jouluihminen kun olen niin tämä järjestely sopii erittäin hyvin 😀

Tällä hetkellä kerhotilat on vallannut tonttujen runsasjoukko. He ovat tänään muuttaneet omaan joulumaahansa ja odottelevat joulupukin ja muorin saapumista keskuuteensa ensi viikolla. Samalla tavalla toteutettuja kumpikin.

Joululauluja jo soittava

– Jani –

Eläinten joulurauha

Jänis pomppi henkeään haukkoen läpi kuusikon kettu kintereillään. Kettu toivoi kantavansa joulupöytään jänistä Á la kuusisto.

Jänis piiloutui metsätuvan ikkunan alla kasvavaan pensaaseen. Sen tarkkoihin korviin kiiri talon radiosta sanat: ”Tästä hetkestä lähtien julistettakoon alkavaksi eläinten joulurauha.”

Pah! Vai muka joulurauha!” Jänis tuhahti. ”Ole itse jahdattavana ja tule sitten sanomaan.”

Kettu tarkkaili tilannetta ruusupensaan toisella puolella. Se oli myös kuullut saman kuin jänis. Kettu kurkkasi uteliaisuuttaan ikkunasta, riemastui näkemästään ja loikkasi pensaan toiselle puolelle.

Se nappasi jänistä niskasta ja vastoin kaikkia olettamuksia, nosti sen katsomaan sisälle. Kettu laski jäniksen alas ja kuiskasi jotain sen korvaan. Se nyökkäsi ja kumpakin lähti omille teilleen.

Kuun valaistessa jänis ja kettu palasivat. Kummallakin oli perhe mukanaan. Kettu avasi ikkunan varovasti. Kaikki kiipesivät yhteistuumin sisälle, toinen toistaan auttaen. Keskellä huonetta seisoi pöytä. Sen vasemmalle puolelle kävi jänis perheineen ja oikealle kettu perheineen.

Kummatkin vahvistivat joulurauhan, ja upottivat yhdessä hampaat joulupöydän antimiin.

Jouluntaika

Ai terve! Mukava kun tulit. Käy hyvä ihminen istumaan ja ole kuin kotonasi.Mitä sinulle tätä nykyään kuuluu, joko Joulupukki alkaa jännittää?
Ou, et usko Joulupukkiin! Miten nyt silleen on päässyt käymään? Henkilökohtaisesti minä olen uskonut Joulupukkiin koko elämäni ajan.

Anna kun kerron sinulle pienen kertomuksen.
Tämä tapahtui kauan aikaa sitten ihan samanlaisessa paikassa kun me nyt ollaan. Ulkona oli pikku hiljaa alkanut sataa lunta ja seuraavana aamuna alueen kaikki lapset lähtivät pää kolmantena jalkana ulos, nauttimaan uudesta lumesta. Siellä oli myös 9-vuotias poika, jota me voidaan nyt kutsua Matiksi. Matti oli kuitenkin hieman erilainen kuin muut lapset, hän nimittäin ei uskonut Joulupukkiin. Oli hän ennen uskonut. Eräs kerta koulussa, Matti oli kertonut tohkeissaan Joulupukista ja kuinka hän odotti malttamattomana aattoa. Lopputuloksena tästä, isommat lapset olivat ruvenneet nauramaan ja kiusaamaan häntä siitä. Ja he väittivät, että Joulupukkia ei ole olemassa. Mattihan ei tästä tykännyt ja kun jouluaattoilta tuli ja Pukki saapui lahjoineen, Matti päätti selvittää asian ja nykäisi Pukkia parrasta. No Pukiltahan parta tietenkin läksi irti ja sillä samalla hetkellä Matti juoksi itkien omaan huoneeseensa. Siitä lähtien Matti ei uskonut Joulupukkiin. Aikaa meni niin paljon, että Matista oli kasvanut jo 20-vuotias nuorimies. Hän eli aivan normaalia elämää, mutta joulusta hän ei välittänyt. Häntä pikemminkin ärsytti kaikki joululaulut, koristeet ja eritoten Joulupukki.

Matti olisi varmaan ollut loppuelämänsä samanlainen, ellei olisi tapahtunut jotakin odottamatonta. Eräs jouluaatto Matti oli tavalliseen tapaansa yksin kotona piiloutuneena joululta, kun hän kuuli jonkun koputtavan ulko-oveaan. Oven takana Mattia odottikin yllätys, sillä ovea oli soittanut ilmielävä Joulupukki.

”Onkos täällä kilttejä lapsia”. Pukki kysyi Matilta, silmät tuikkien.

Matti oli kovin harmistuneen oloinen. Ei hän halunnut Joulupukkia luokseen, mutta Pukki astui ovesta sisään, ensin tietysti kohteliaasta anteeksi pyytäen. Tämän jälkeen Pukki istahti Matin nojatuoliin. Nyt Matille riitti. Eihän se sopinut alkuunsakaan, että joku tuppaa hänen kotiinsa noin vain.

”Tottot, älä hikeennyt hyvä mies”, Pukki tyynnytteli, ”käy istumaan, meidän pitää hieman keskustella”.

Vastentahtoisesti Matti meni sohvalle ja istui, vaikkei hänen tehnyt yhtään mieli totella.

”Olen kuullut, että sinulla on hieman kateissa joulumieli. Pitääkö paikkansa.” Pukki kysyi, samalla katsoen lempeästi lasien yli Mattia.

”En pidä joulusta!” Matti puuskahti.
”Näin olen tonttujeni raporteista lukenut.” Pukki vastasi lämmin sävy äänessään ja jatkoi.
”Kysymys kuuluukin, miksi. Ennen kuin alat väittää vastaan anna minun kertoa sinulle jotakin. Sinä varmaan tiedät, että joka joulu ilmestyy valtavasti joulupukkeja kaduille, koteihin, tavarataloihin, pikkujouluihin ja niin edes päin.”

Matti nyökkäsi ja oli aloittamaisillaan sanoa jotakin ennen kuin Pukki jälleen jatkoi.

”Olet varmasti myös tietoinen siitä, että minun oletetaan käyvän joka talossa jouluna. Tavallaan näin on. En vain itse ole itsenäni paikalla, vaan lähetän maailmaan joulutaian jota kutsutaan joulumieleksi tekemään hyvää ja auttamaan sekä luomaan iloa. Tämä taika myös aiheuttaa sen, että moni ihminen kokee tarpeelliseksi ryhtyä Joulupukiksi tuomaan iloa maailmaan. Katos ehdin itse käydä vain muutamissa paikoissa, sanotaan n. 2 miljoonassa. Pukki nauraa röhähti päälle sydämellisesti.

”Katos Matti hyvä” Pukki kääntyi katsomaan kohti Mattia.

”Olen olemassa niin kauan aikaa, kun ihmiset kykenevät kaiken kiireen keskellä pysähtymään ja auttamaan toisiaan. Toiset tekevät lahjoituksia keräyksiin, auttavat naapuriaan ja ” Pukki piti tauon” osa ryhtyy Joulupukiksi ja silloin osa minua on heissä. Olkoonkin että heillä on tekoparta taikka tyynyjä mahan päällä. Itse en sellaisia tarvitse, kiitos Joulumuorin. ” Pukki rupesi nauramaan, ja se nauru oli niin ihanaa, sydämellistä ja täynnä iloa, että Matin oli pakko nauraa mukana. Kun hän jälleen taas kykeni näkemään kunnolla naurunpuuskan jälkeen. Pukki oli kadonnut.
Matti ihmetteli hetken aikaa ja luuli nähneensä unta. Kun seuraava aamu koitti. Matti meni keittiöön aamiaiselle. Keittiönpöydälle oli ilmestynyt suuren suuri paketti ja se päällä oli kortti. Siinä luki:

Parahin Matti. Huomasin, että sinulla
ei ole yhtään jouluruokaa. Niinpä päätin
jättää sinulle aimo annoksen erilaisia
jouluruokia sekä pienen lahjan. Kutsu myös
naapurisi yksinäinen mummo jouluaterialle.

Hyvää joulua toivottaa
Joulupukki

Matin oli pakko lukea kortti uudelleen. Sitten hän avasi paketin. Se sisälsi suklaata, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, kinkkua, lohta, rosollia, kotikaljaa ja sen pikkuisen paketin jonka pukki oli maininnut kortissa. Matti kutkutti mahanpohjasta pitkästä aikaa oikein kunnolla kun hän avasi pakettia. Paketti sisälsi pienen laatikon, Matti ihmetteli hetken kunnes huomasi lapun paketin pohjalla. Siinä luki:

Tämä on uusi joulutaialla paranneltu pikajoulukuusi.
Kastele laatikkoa ja kahdessa sekunnissa sinulla on mitä hienoin joulukuusi.

Matti teki ohjeiden mukaan ja kahdessa sekunnissa hänen eteensä oli kasvanut mitä kaunein ja ihanin joulukuusi jonka hän oli koskaan nähnyt. Illalla Matti kattoi jouluruokia pöytään ja oli hän tietenkin kutsunut naapurin mummonkin. Kun he yhdessä siinä söivät, Matti olisi voinut vaikka vannoa, että hän kuuli kulkusten ääntä ulkoa.

Ja tiedätkö mitä? Matti ei enää inhonnut joulua vaan ryhtyi itsekin Joulupukiksi. Ja kuinka hän siitä nauttikaan.
Mitä sinä sanot, olisiko mahdollista, että sinustakin voisi löytyä tuota ihanaa joulutaikaa jostain. Uskon, että jokaisella maailman ihmisellä on mahdollista kokea se, jos vain jaksaa hieman hellittää ja nauttia joulusta.