5-v. arvonta

IMG_1066

Uskokaa tai älkää Janin Maailma on ollut 10.2.2013 toiminnassa jo 5 vuotta. Mihin aika on oikein mennyt. Viiteen vuoteen on mahtunut vaikka mitä ja vielä enemmän. Opiskelua, valmistumista, töihin pääsyä, kirjoittamista, tarinointia, monia kohtaamisia, iloja ja suruja. Joitakin teistä olen nähnyt livenä erilaisissa tilanteissa. Toivottavasti saan jatkossakin teihin törmätä.

Tosiaan, pääjuttu. Puolivuosikymmentä on niin suuri asia, että järjestän Janin Maailman historian ensimmäiset ARPAJAISET.

Osallistuminen tapahtuu niin, että kommentoi tätä julkaisua ja jätä s-postisi s-postin kenttään. Sähköposti ei näy muille käyttäjille. Osallistuminen päättyy 17.2.2013 klo 23.59. Tuon jälkeen arvon osallistuneiden kesken pienen paketin mikä tulee sisältämään jotain mistä voi olla hyötyä kertomusten ja tarinoiden kerronnassa.

Kiitos kaikille lukijoilleni

– Jani –

 

Pienen pisaran ensimmäinen matka

Olen tällä hetkellä päässyt syventymään kynttilänpäivän teemoihin ja siitä on mm. kummunnut pieni satu kasteesta. Tämän sadun päähahmona seikkailee pieni vesipisara.

pikkupisara

Korkealla taivaalla seilaa suuri pilvi. Sinä et näe pilven sisälle, mutta siellä pilvessä on lukemattomien vesipisaroiden maja. Yksi niistä on tarinamme sankari. Tuo pisara odotti malttamattomana suurta hetkeään. Pian hän monien muiden kanssa pääsee laskeutumaan maan päälle. Sitä kyytiä kannatti odottaa. Pian hetki koitti.

Pieni pisara meni pilvenreunalle ja hyppäsi kohti maata. Matka oli hurja. Toiset pisarat lauloivat, toiset tanssivat ja kolmannet tekivät kumpaakin yhtäaikaa. Pian ne osuivat maahan, kuka lehdelle kuka kalliolle, kuka taasen kukan terälehdelle. Pieni pisaramme päätyi kalliossa olevalle pienelle syvennykselle. Kun kaikki pisarat olivat päässeet maahan, huomasi pisaramme, että kalliossa oli pieni rako. Se meni tutkimaan sitä ja päätyi syvälle maan alle. Hetkeen se ei nähnyt muuta kuin edessä olevan kaverin. Pian pisaroita saapui enemmän ja enemmän ja enemmän. Itseasiassa pisarasta tuntui kuin olisi joutunut mereen tai ainakin järveen. Se tunsi kuinka jokin veti sitä ja muita pisaroita mukanaan aina vain nopeammin. Pisaran korvissa kohisi, kunnes äkkiä oli rauhallista ja valoisaa.

Se katseli ympärilleen ja ihmetteli. Se näki esineitä, ihmisiä. Vanhemmat pisarat kertoivat, että he olivat lasimaljassa. Jonkin ajan päästä tummaan pukuun sonnustautunut ihminen laski kätensä maljaan samalla nostaen pikku pisarankin. Hän laski vettä vauvan pään päälle. Niin tapahtui vielä kaksi kertaa. Kolmannella kerralla pikku pisara pääsi toistamiseen ylös. Tuo tummiin pukeutunut ihminen oli pappi tai niin pisara kuuli hän kutsuttava. Pappi puhui jotain kasteesta ja siitä kuinka siinä päästään osaksi suurta kristittyjen perhettä, seurakuntaa. Tilanteessa oli jotain jännittävää, mutta samalla rauhoittavaa. Pikku pisara katseli, kuunteli ja ihmetteli ihmisiä, tuota pappia ja erityisesti pientä vauvaa.

Illalla perheen äiti otti maljan, meni ulos ja kaatoi veden, pikku pisara mukanaan, punakukkaisen ruusupensaan juureen. Pikku pisara tunsi itsensä hyvin onnelliseksi, olihan hän saanut olla mukana suureen perheeseen liittämisessä. Aikaa kului ja aamulla pikku pisara tunsi kuinka häntä vietiin ylös pitkin ruusun vartta. Jonkin aikaa siitä, se lennähti muiden kanssa hienona höyrynä ruusun lehdiltä takaisin kohti taivasta ja uutta pilveä. Sitä jännitti mitä seikkailuja se pääsisi kokemaan seuraavalla kerralla, kun jälleen laskeutuisi pilvestä alas maahan.

(c) Jani Suurnäkki

Pitkä joululoma on takana

Moikka kaikki 🙂

 

Pitkään olen ollut hiljakseen täällä blogissa, mutta paljon on kerennyt tapahtua. Olen töissä päässyt muuttamaan uusiin tiloihin ja siinä on mennyt aikamoisesti aikaa. Tuon lisäksi on tullut aloitettua kuorolaulu ja kaikenlaista muuta sellaista. Nyt kuitenkin kerhot ovat pyörineet parisen viikkoa ja eiköhän tämä blogikin voisi pikku hiljaa taasen lämmetä.

Tarinankerronta on tämän lyhen postauksen yksi aihe.

Tein lapsiryhmän kanssa ryhmäsadutuksen, mutta hieman eri tavalla kuin tavallisesti. Olin jemmannut erilaisia esineitä laukkuuni mm. pöllö, lintu, linnun poika, leijona, hevonen, hymy-suru ja hämmästys ilmeet, porkkana, ihmisnukke, taskulamppu, karhu, susi…

Laukusta  jokainen sai vuorollaan umpimähkään napata yhden esineen ja kertoa siitä pienen pätkän tarinaa aina eteenpäin. Kun jokaisella oli yksi esine ja oli kertonut oman pätkänsä tarinaa, otettiin uusi kierros missä tarinaa piti jatkaa oman esineen innoittamana eli uutta ei otettu vaan sama pysyi. Toinen vaihtoehto olisi antaa oma esine vieruskaverille ja sen jälkeen kertoa tarinaa eteenpäin saadun esineen innoittaman. Tuota en vielä testannut, mutta joku toinen kerta sitten. Lapset ( n. 5-6 v.) pystyivät tosi hyvin tällä tavalla kertomaan. Vain paria sai hieman rohkaista ideoinnissa.

Tarinassa käytetyt hahmot jäivät myös leikkeihin mukaan ja hyvin ne kyllä otettiinkin mukaan. Varsinkin karhu ja ihana suteni ( käsinukke ) lähtivät erityisesti elämään leikeissä.

Lähden tekemään enemmänkin erilaisia tarinankerrontaan rohkaisevia juttuja. Saa nähdä millaisia tarinoita saamme kuulla loppukeväästä 🙂

Tällaista tällä kertaa, ehkä jotain muuta toisella 🙂

– Jani –