Kerronnan matkassa 1: Minustako kertoja?

Sinustapa hyvinkin, voisi tähän kohtaan sanoa. Miksikö? Koska jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla hyväksi kertojaksi. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että kertomisen tapoja on monia. Myönnettäköön, että jos on niin ujo ettei uskalla olla paljon yhtään esillä, asia on hieman hankalampi. Kuitenkin uskon, että sellaisenkin ihmisen on mahdollista tulla kertojaksi. Silloin vaaditaan niin luotettava ilmapiiri, että uskaltaa olla katseitten keskipisteenä. Olin eräällä klovneria-kurssilla, jossa ensimmäisiä harjoituksia oli vain tulla yleisön eteen. Tehtävänä oli seistä hetki paikallaan ja katsoa jokaiseen yleisössä niin, että saa heihin jonkinlaisen kontaktin vain katsomalla. Kannattaa kokeilla jos on joskus mahdollista.

Millainen hyvä kertoja siis mahtaisikaan olla. Alla joitakin asioita.

 

  • Ulospäin suuntautunut, ainakin jonkin verran. Itse pidän itseäni Ekstroverttinä introverttinä. Joten ei haittaa vaikka olisikin sisäänpäin suuntautunut. Siitä voi olla hyötyäkin, jos sen avulla pystyy menemään syvälle kertomukseen ja kertomaan kertomusta samalla antaumuksella.

 

  • Tuntee paljon kertomuksia. Tästä on hyötyä silloin kun tulee tarve nykäistä tarina niin sanotusti hatusta. Lastenohjaajalle tuttu tilanne. Kannattaa aloittaa yhdestä jonka opettelee hyvin pistää takataskuun. Vedän kuitenkin eron tarinan tuntemisen ja osaamisen välille. Tunteminen on sitä, että tietää tarinan olemassa olon ja hieman sen sisältöä. Osaaminen tarkoittaa sitä, että olet harjoitellut sen kertomista ja osaat kertoa sen.

 

  • Lukee ja miettii ensin mitä ja miten kertoo. Näin voi välttää kerrottaessa yllätyksiä. Muistan itse, että olen ruvennut lukemaan erästä satukirjaa ja yhtäkkiä tajunnut kirjan kertovan syöpään kuolevasta lapsen omaisesta. Kirjan oli kylläkin käteeni tuonut eräs lapsi ja kehoittanut lukemaan. Tämä kuitenkin esimerkkinä mitä saattaa tulla eteen.

 

  • Improvisointikykyisyys. Lapset saattavat sanoa tai tehdä jotain minkä voi ottaa kertomukseen mukaan. Ilmapiiri voi vaatia myös tarinan muuttamista.

 

  • Kärsivällinen. Joskus saattaa tulla sellaisia välikohtauksia, että pitää ensin selvittää asiat jotta voi jatkaa.

 

  • Kyky kertoa selvästi. Tämä kyky kehittyy kokoajan.

 

  • Pystyy tuomaan kertomuksen kuulijakunnan ajatusmaailmaan taikka sillä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen.

 

  • Kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Kun tietää jotakin useista asioista, pystyy helpommin kertomaan ja eritoten improvisoimaan.
  • Tulee toimeen ihmisten kanssa.

Tuossa taisikin tulla aika monta tärkeätä asiaa jo. Ei varmasti tullut kaikkia, mutta ainakin sellaiset mitkä tuli itselleni mieleen. Ei kannata säikähtää, jos tuntui hankalalta listalta. Noita kaikkia voi harjoitella ja opella. Itseasiassa kertomaan oppiminen on elämänikäinen taival, kuten kaikki oppiminen.

Ensi kerralla listataan erilaisiin kertomisen tapoja. Kertominen ei välttämättä ole pelkkää puhetta.

Huomasin, että minullahan oli piilossa koneella tätä sarjaa eteenpäin kirjoitettuna. Kerronnan matkassa-sarja saa siis jälleen jatkua 🙂

Edellisen eli sarjan ensimmäisen kirjoituksen löydät tästä:

Kerronnan matkassa johdanto: Nyt se alkaa…

– Jani –

Ankanpoika Nöpön lammella

Edellisessä postauksessa kerroin luomiskertomuksesta, joka kertoo ankanpojasta sekä sen kotilammesta. Joten olkaa hyvä ja tervetuloa tutustumaan ankanpoika Nöpöön ja hänen kotilampeensa.

Tarvikkeet:

Ankanpoika tai miksei ankkatyttökin esim. pehmolelu. Itselläni oli marionetti

Vihreä kangas niityksi

Sininen kangas lammeksi.

Kolme vihreää kangasta joiden sisään on piilotettu kierrätysroskat. Itselläni oli pieni säilykepurkki, lasipurkki ja kartonkinen fondi pakkaus.

Yksi vihreä kangas lumpeen lehdeksi.

Erilaisia eläimiä joita voi elää lammella. Esim. sammakko, koira, perhonen, mehiläinen, kala jne.

Erivärisiä huiveja kukiksi.

Kolme laatikkoa kierrätyspisteiksi. Metalli, lasi ja kartonki

Alkuvalmistelut:

  • Piilota ankanpoika omaan pesään. Se voi olla kankaalla peitetty kori, kankaasta pyöräytetty tai ihan mikä vain mistä se on helppo ottaa ja ankanpoika on piilossa.
  • Piilota vihreiden puu ja pensas kankaiden sisälle roskat ja laita sivummalle.
  • Varmista, että vierailevat eläimet ovat piilossa, mutta helposti saatavilla.
  • Laita kankaat siihen järjestykseen jossa käytät niitä eli ylhäältä alas vihreä niitty kangas, sininen kangas, puu ja pensas kankaat roskineen. Huivit voivat olla toisaallakin. Itselläni ne ei ainakaan pysyisi pinossa 🙂

Kulku:

Alkurutiinit. Minulla ne ovat korvien lämpimiksi hierominen jotta niillä kuulisi oikein hyvin, kellojen soiton laskeminen ja kynttilän sytytys.

Tarinamme alkaa niitystä. Asetellaan vihreä kangas lattialla

Sen keskellä on pieni lampi. Asetellaan sininen kangas keskelle vihreää kangasta.

Lammen rannalla kasvaa monenlaisia puita ja pensaita. Asetellaan vihreitä kankaita esim. lattiakuva kankaita puiksi ja pensaiksi. Pidä varasi, että niiden sisälle piilotetut roskat eivät putoa taikka pidä meteliä jotta yllätys ei paljastu.

Mitä puita tai pensaita tiedät?

Niityllä, lammen ympärillä kasvaa paljon erivärisiä kukkia. Nyt voisimme asetella lammen ympärille paljon kukkia.

Laitetaan tänne lampeen vielä yksi lumpeen lehtikin.

Mitä lammessa asuu? Vierailuta lasten ehdottama asukki lammella. Jos sinulla ei sitä ole mukana niin voi improvisoida käden liikkeellä eläintä. Voit hieman ohjailla pohdintaa esim. mitä voisi olla vedessä, mitä lentäviä voisi lammella asua ja niin päin pois. Kun pohdintaa on jatkunut hetki niin jatka kertomusta.

Nuo kaikki voivat asua lammella. Tällä lampi on erityisesti yhden eläimen koti. Katsotaan millainen se on. “Herättele” ankkaa ja kävelytä se pesästään katsomaan lapsia. Anna sen ihastella kauniita kukkia.

Kvak. Voi miten kauniita kukkia. Minä rakastan kukkia. Tuolla punaisia kukkia ja tuolla sinisiä, lieneekö kissankelloja… Ankanpoika taapertaa samaan tyyliin lammen rannalle.

Niin. Minun nimeni on Nöpö koska emon mielestä höpötän niin paljon ja olen syötävän söpö.

Tämä on minun rakas kotilampeni. Kokeilee vettä varpaalla. Hui onpa viileätä vettä. Onneksi meillä ankoilla on hyvät höyhenet, jotka suojaavat kylmältä.

Onpa täällä kaunista. Emoni kertoi Jumalan luoneen kaikki kukat, puut, veden, minut ja kaikki ystäväni lammella. Näittekö muuten mehiläisen (yksi niistä jotka lapset ovat alussa ehdottaneet lammen asukiksi) äsken. Hienoa, Jumala on luonut senkin. Jumala loi ihmisenkin pitämään huolta tästä kaikesta ja hyvin ovat pitäneetkin. Ainakin tätä lampea. Täällä on niin kirkas vesi ja niin kaunista.

Hetkinen. Ankanpoika haistelee ilma

Mikä tuo haju on? Se tulee täältä. Ankka lähestyy yhtä puuta / pensasta ja haistelee sekä lopulta kaivaa roskan esille.

Mikä tämä on? Roskia! Minun kauniilla lammellani on roskia!

Hetkinen. Haistanko niitä lisää? Ankka menee seuraavan puun / pensaan luo ja löytää jälleen roskan, siirtää sen toisen viereen sekä voivottelee roskattua lampea. Haistelee vielä ja löytää kolmannenkin roskan. Siirtää senkin samaan paikkaan muiden kanssa. Kun kaikki roskat on löydetty ankka menee tarkastelemaan niitä lähemmin.

Koko lampi on täynnä roskia. Mitä tälle metalli purkille voi tehdä? Onko teillä lapsilla ehdotuksia? Ai roskiin. Hyvä idea sinne sen voisi laittaa. Olen kuullut kuitenkin vielä paremmasta paikasta. Tietääkö kukaan? Metallin keräykseenkö? Se kuulostaa hyvältä. Mitä purkeista siellä kierrätyksessä tehdään? Minun käsittääkseni näistä purkeista saadaan uutta metallia. Samaa pohdintaa jatketaan kaikkien roskien kohdalla kunnes kaikille on keksitty paikka.

Hienoa nyt tiedämme mihin nämä kuuluu. Nyt vuorollaan jokainen saa ottaa yhden roskan viedä sen oikeaan paikkaan. Tuolla vähän matkan päässä kierrätyspisteitä. Voitte viedä ne sinne. Lapset vievät roskat oikeisiin laatikoihin.

Kiitos lapset. Nyt lampi jälleen kaunis niin kuin pitää. Onpa ollut pitkä päivä. Tietäisittekö jonkin unilaulun jota voisitte laulaa minulla.

Lauletaan unilaulu esim. tuiki tuiki tähtönen tai mikä tahansa minkä lapset ehdottavat, jos se pystytään yhdessä laulamaan. Ankka nukahtaa lumpeen lehdelle laulun tahdissa.

Onnistuttiin. (hiljaisella äänellä) Nostetaan varovasti ankka lumpeen lehdellä takaisin omaan pesäänsä nukkumaan.

Loppujutustelua. Esim. Pitivätkö lapset ankasta? Mikä oli hauskinta? Oliko jokin jännittävää? Ja niin päin pois.

Loppumaneerit joita sinulla saattaa olla. Itselläni maneerit ovat että kerään tarinan / kertomuksen takaisin laukkuun. Minulla ns. tarinalaukku aina mukana. Soitetaan loppukellot ja puhalletaan kynttilä.

 

Toivottavasti kohta alkaa kesäiset ilmat iloksemme ja ehkä pääsemme tarkastelemaan ankanpoikiakin lammilla. Olen kuullut, että ainakin sorsanpoikia on jo näkynyt 🙂

– Jani –

Avaruusluominen

Onpa edellisestä päivityksestä mennyt kauan. En ole kuitenkaan teitä ja tätä blogia unohtanut. Tällä hetkellä kaikki kirjoitusenergia on vain mennyt opiskelutehtäviin. Aivoni on siis täyttynyt nukeista, teatterista, tuotantoprosessista, tyylihistoriasta ja vaikka mistä muusta. Onneksi kuitenkin loppusuoralla ollaan ja ensi jouluna valmistun nukketeatterikasvattajaksi. Siis toivottavasti 🙂

En ole kuitenkaan tarinoiden ja hartauksien kanssa ollut laakereillani. Tässä ohessa onkin valmistunut pari uutta luomishartautta. Toinen kertoo pienen ankan lammella tapahtuneesta ongelmasta ja toinen on tämä. Sain pyynnön eräästä paikasta, että lapset toivoisivat avaruusteemaa. Siinä olikin sitten hieman haastetta, mutta tällainen siitä tuli. Erikoisen tästä teki se, että tein tämän mustavalohartaudeksi. Niille jotka eivät tiedä mikä on mustavalo niin se uv-valo joka saa fluerisoivat värit hohtamaan. Hankin siis itselleni Bauhausista mustavalo lampun ja ei muuta kuin leikkimään. Kaikki materiaali jota olen käyttänyt on vain novitan heijastin lankaa ja merkkaustusseilla väritettyjä kuvia. Kun mukaan lisättiin hieman ambient musiikkia niin lopputulos oli, sanotaan vaikka, että aikasta makea 🙂

Tässä siis itse hartaus. Tämän voi siis pitää ihan normaalistikin ilman kikka kolmosvaloja. Musiikkia kuitenkin suosittelen taustalle.

IMG_7845

Tarvikkeet:

Cd-soitin tai jokin muu äänilähde.

Avaruusmusiikkia

musta- ja sininen kangas

kuvat pienestä tähdestä, maasta, pyrstötähdestä, maalla elävistä eläimistä, miehestä, naisesta ja kenties puusta jos et tee sitä langasta.

lintujen kuvat kaikille

lankoja joista tehdä kaloja

 

Alkurutiinit

Kaukana valovuosien päässä täältä elää pieni tähti. Sen lempi puuhia on katsella ympäri avaruutta ja vilkutella toisille tähdille. Eräänä kertana pieni tähti katsoi oikein kauas ja näki pienen sinisen pisteen. Se ei tiennyt mikä tuo piste on. Tähden ajattelun keskeytti pyrstötähti joka oli ohi lennolla. Pyrstötähti kiersi ympäri avaruutta ja tiesi tuon pienen pisteen.

“Tuo kaukainen sininen piste on Tellus. Siellä asuvat kutsuvat sitä maaksi.” Pyrstötähti sanoi pienelle tähdelle

“Maako?” Tähti pohti. “Miten se on ihan sininen?”

“Suurin osa planeetan pintaa on vettä. Siitä tuo sininen väri.”

“Miten se vesi on sinne päätynyt?”

“Tuohon vastauksen saadaksesi minun on aloitettava alusta. Alussa ei ollut kuulemma mitään, mutta sitten Jumala loi valon, taivaan kaaren, maan ja veden. Maan päälle Jumala loi kukkia, puita ja kaikki muut kasvit. (puu esille) Tuon jälkeen Jumala katsoi ilmaa ja loi sen vilisemään elämää (asetellaan lintuja ilmaan). Tuon jälkeen Jumala katsoi veteen ja loi vedet täyteen elämää (asetellaan veteen kaloja ja muita veden olentoja langasta muotoillen)

Jumala katseli ilmaa ja vettä. Hänestä kaikki näytti hyvältä.

Seuraavaksi Jumala katsoi kuivaa maata. Maassa on kaikkia kasveja, mutta ei eläimiä. Niinpä Jumala loi maan päälle kaikenlaisia eläimiä, joilla oli kaksi tai useampi jalka (Mahtaako maan päällä elää jotain jolla ei ole jalkoja?) Lopuksi Jumala halusi jonkun pitämään kaikesta hyvää huolta Hänen kanssaan. Jumala loi ihmisen ja piilotti heidän sisälle hieman itseään. Tämä siksi, että ihmiset näkisivät Jumalan toisissaan ja itsessään. Ensimmäisten ihmisten nimet oliva Aatami ja Eeva.”

“Nytkö Jumala oli saanut kaiken valmiiksi?” Tähti kysyi.

“Nyt. Lopuksi Jumalaa väsytti niin paljon, että Jumala lepäsi yhden päivän. Sen Hän pyhitti lepopäiväksi jokaiselle.

 

“Olipa se juttu. Hämmästyttävä planeetta. Toivottavasti ihmiset pitävät siitä huolta.”

“Sitä minäkin toivon.” Pyrstötähti sanoi ja oli jo jatkamassa matkaa.

“Onko Jumala luonut myös minut?”  Pikku tähti kysyi

“Kyllä. Samoin kuin kaikki muutkin täällä avaruudessa.”

“Se on hyvä.”

 

Noihin ajatuksiin jätämme pienen tähtemme. Lauletaan vielä tässä kohtaa yksi tähtilaulu.

 

Tuiki tuiki tähtönen

Loppurutiinit