Kuukausi: joulukuu 2019

Vanupallo

Oli ensimmäinen adventti. Eteisen lipaston päälle nostettiin talon näköinen rakennelma. Siinä oli kuitenkin vain yksi seinä ja hieman kattoa. Tämän jälkeen seinän eteen aseteltiin puusta veistetyt härkä ja aasi. Ne iloitsivat siitä, että olivat jälleen päässeet esille. Eläimet olivatkin hienoa käsityötä. Tänä vuonna niiden keskelle kuitenkin laitettiin jokin valkoinen ja karvainen möykky. Härkä ja aasi eivät olleet varmoja, mikä se oli. Niiden hämmästys oli suuri möykyn määkäistessä. 

”Lammasko se on!” kumpikin niistä huudahti. 

”Mitä se oikein tekee täällä? Eihän se ole edes puuta”, aasi nurisi, ”se pilaa juhlallisen kokonaisuuden!”

Härkä ja aasi eivät yhtään käsittäneet, miksi moinen möykky oli liitetty osaksi heidän seimeään.

Lammas katseli toisia eläimiä hymyillen, mutta ne keskittyivätkin kuiskimaan vain toisilleen. Uusi tulokas huokaisi ja asettui oikein pieneksi ja huomaamattomaksi.

Päivät kuluivat ja valkoinen lammas katseli hiljaa alaspäin. Eräänä päivänä seimeen ilmestyi muita lampaita paimenen kanssa. Niidenkin keskeltä kantautui ihmettelevää supinaa pienen lampaan korviin. Sitä oli alettu kutsumaan vanupalloksi. Ainoastaan yksi lapsi kävi sitä välillä silittämässä. Muuten se sai olla yksin toisten keskellä.

Tätä oli jatkunut monta päivää. Eräänä aamuna seimeen aseteltiin kaksi uutta hahmoa, mies ja nainen. Nainen, jota toiset kutsuivat Mariaksi, istui penkillä ja huomasi vieressään pieneksi painautuneen hahmon. Hän alkoi hiljaa rapsutella sitä. 

”Oletkin ihan pehmeä”, Maria sanoi ja jatkoi rapsutustaan. Pieni lammas nojasi ihan varovaisesti naisen jalkoja vasten. 

”Noin juuri. Tervetuloa tänne seimelle.” 

Muut hahmot katsoivat Mariaa ja sen jälkeen toisiaan. Jos puu voisi punastua, niin sen ne olisivat tehneet. Yksi toisensa jälkeen muut hahmot pyysivät pehmeältä lampaalta anteeksi. Kun jouluaamu koitti, eläinten ruokakaukalossa makasi pieni vauva. Pehmeä lammas katseli sitä yhdessä veistettyjen lampaiden kanssa ja hymyili välkehtivän tähden alla.

(c) Jani Suurnäkki

Ihanaa ja rauhallista joulua sinulle tämän tarinan myötä

– Jani –