Tarina: Eksynyt leluhyllyillä

Tämän kertomuksen olen ottanut mikkelipäivä teemaisessa kirkkohetkessä. Olen itse soittanut kitaraa / ukulela taustalla kun olen kertonut kertomusta. Kautta merkki sen takia koska kesken ensimmäistä ryhmää kitaran olkahihnan kiinnike katkesi. Ukulele oli minulla kuitenkin mukana, joten vaihdoin siihen lennossa. Se itseasiassa sopi minusta tähän jopa paremmin kuin rämisevä kitarani.

Ajatus: Voimme olla toinen toisillemme enkelinä.

Tarvikkeet: Nainen, mies ja lapsi nukke. Mahdollisesti myös kangasta jolla voi pöydän peittää. Soitin mikäli haluat. Ei ole pakollista.

Alkuasetelma: Aseta pöytä niin, että kaikki näkevät sille. Laita nuket piiloon esim. pöydän taakse. Tämä siis jos kankaasi on tarpeesi suuri.

Eräässä talossa asuu pieni lapsi. (Nostetaan lapsi nukke esille.)

No hyvä on asuu samassa kodissa myös äiti ja isä. (Nostetaan heidätkin lapset vierelle) Päivät hän touhuaa kaikkea mitä lapset nyt touhuavat. Mitä tuo lapsi voisi tehdä aamu / päivällä / illalla / yöllä? Tästä voi tehdä pienen laulun esim. yksinkertaisella SO-MI laululla, kalevalalaisella  melodialla.

Eräänä lauantaiaamuna äiti ja isä kysyi haluaisiko lapsi lähteä kauppaan. Lapsihan tahtoi ja niin he hyppäsivät autoon ja lähtivät ajamaan kohti kauppaa.

Pyörät ne pyörivät ympäri -laulu.

Tuolla kauppa jo onkin. Isä parkkeerasi auton ja he lähtivät kävelemään kohti kauppaa.

Kävelen kävelen -laulu.

Kauppa olikin suuri. He kävelivät pitkin kauppaa.

Kävelen kävelen laulu. Pysäys, oho tuossahan on jauhoja, maitoa, leipää, telkkareita jne.

Korkeissa ja pitkissä hyllyissä oli mitä erilaisempia asioita. Yksi hylly oli kuitenkin kaikista houkuttelevin, leluhyllyt. Lapsi pysähtyi ja jäi katselemaan. Tuossahan mahtava rakennussarja ja tuossa uusi juna ja oi miten hieno pallo. Hetken katseltuaan lapsi näki sen. Lelun minkä hän ehdottomasti haluaisi.  Hän osoitti sormellaan sitä ja sanoi.

“Isä! Saanko tuollaisen.”

Kun hän nosti päänsä. Isää ollut missään. Äitiäkään ei näkynyt missään. Hän katsoi toisen hyllyn välistä. Sielläkään ei ollut oman äidin ja isän näköisiä aikuisia. Nyt alkoi itku jo tehdä tuloaan. Ennen kuin se kerkesi kunnolla alkaa, kuuli lapsi lempeän äänen viereltään. “Oletko lapsi hyvä eksynyt? Näytät hieman siltä.” Puhuja oli vanha mies. Lapsi nyökkäsi hieman.

“Näin minä hieman arvelin. Oletko täällä äidin tai isän kanssa vai kenties molempien?”

“Molempien.” Lapsi kuiskasi.

“Osaisitko kertoa minkä näköisiä vanhempasi on?”

“No isällä on ainakin parta ja tämän kokoinen maha. ( näyttää hieman pyöreää mahaa) Äidillä on mustat hiukset. Ei kun. Nyt ne taitaakin olla punaiset.”

“Muistaisitko heidän nimensä?”

Ne lapsi muistikin.

“Tiedätkö. Mennään tuonne info-pisteelle ja he voivat kuuluttaa vanhempasi. Haluatko ottaa kädestä kiinni, niin mennään yhdessä.” Lapsi otti ja niin he lähtivät kohti info-pistettä.

Kävele, kävelen. Ei olla ihan vielä perillä

Kävelen, kävelen. “Hei nyt keksin mikä auttaa harmiin.” Tuo vanha mies otti kaksi jäätelö mukaan jäätelöaltaasta.

Kävelen, kävelen. Kassa. Maksetaan ostokset ( rahan antaminen taikka luvun näppäileminen) Kohta ollaan jo perillä

Kävelen, kävelen. Vihdoin perillä.

Info-pisteessä työskentelee mukava rouva. Hän kuulutti vanhemmat ja pian isä ja äiti juoksivat paikalle. He halasivat lasta. Kiittivät todella paljon vanhaa miestä ja sanoivat häntä enkeliksi.

He huiskuttivat hyvästit. Lapsi perheineen nousi autoon. Ja ajoi kotiin.

Pyörät ne pyörivät -laulu nopeammalla tempolla.

Kotiovi häämötti. Avataan se. ( avaan kädellä ilma ovi ), mennään sisään ja suljetaan.

Näin onnellisesti päättyi tämän reissu. Meillä jokaisella on oma Enkeli jota ei yleensä näe, mutta se kuitenkin iloitsee kanssasi kun olet iloinen. Lohduttaa kun olet surullinen. Antaa rohkeutta kun olet arka. Ja kulkee vierelläsi minne sitten menetkin. Joskus voi toinen ihminen olla toiselle enkeli auttamalla, lohduttamalla, rohkaisemalla tai vaikka kävelemällä vain vieressä.

– Jani –

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.