Tassun laskiaisvieras

Nouse Tassu ylös!” Kuului äidin ääni alakerrasta. ”Yöllä on satanut uutta lunta!”

Tassua ei tarvinnut enempää kehoittaa. Hän hyppäsi ylös ja riensi alakertaan. Aamiaisen syötyään Tassu nappasi pulkan ja lähti lähimmälle mäelle. Kiipesi sen huipulle ja vilkaisi sieltä alas. ”Klups!” Tassu nielaisi. Mäkinäytti aika hurjalta. Tassu nuhteli itseään, että meni tuolla tavalla säikähtämään. Hän hengitti syvään ja ”huiiiiiii…!” laski alas.

Eihän se nyt niin kamalaa ollut. Tuumi Tassu ja laski toisen kerran ja kolmannen ja neljännen. Pian hän ei enään muistanut monesko lasku oli kyseessä. Yleensä Tassu pitkään ja suoraan. Joskus taasen mentiin ihan kuperkeikkaa. Se ei kuitenkaan haitannut menoa.

Ties kuinka monennen laskun jälkeen Tassu kuuli murinaa. Ihmeteltyään hetken hän hoksasi. Mahahan se huomautteli ruoka-ajan lähestymisestä. Tassu päätti kuitenkin laskea vielä kerran. Mäen huipulla hän yhtäkkiä kuuli jostain laulua. Tassu tähyili ympärilleen yrittäen nähdä kuka lauloi. Läheisten puiden luona vilahtikin jotain. Tassu laski alas nähdäkseen paremmin. Nyt hän näki laulajan. Sen näköistä olentoa ei ole metsässä ennen nähtykään.

Hyvien tapojen mukaisesti Tassu esittäytyi vieraalle. Hän myös kysyi mistä vieras oli tullut. Vieras katseli hetken aikaa. Pian hän vastasi tulleensa niin etelästä, että kuumuus oli muuttunut kylmäksi. Vieras oli nimittäin Etelämantereen pingviini. Tassu kummasteli hetken aikaa. Lähes heti hän tiedusteli mitä laulua pingviini oli laulanut. Räpylöitään katsellen pingiivi kertoi sen olevan Laskiainen lasketaan, paaston aika alkaa. Hänen äitinsä oli opettanut sen. Tassu rapsutteli hetken aikaa päätään ja kysyi: ”Mitä kummaa on paasto?”.

Pingviini kertoi sen olevan valmistautumista pääsiäisjuhlaan. Hänen äitinsä oli kertonut näin aamulla kun oli asetellut violettia liinaa tuvanpöydälle. Violetti on kuulemma odottamisen ja valmistautumisen väri.

Tassun maha piti arvaamatta kova äänisen murauksen. Kumpaakin rupesi naurattaamaan ja päättivät tavata samalla paikkaa seuraavanakin päivänä.

Kirjoittanut ja sanaillut (c) Jani Suurnäkki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.