Nuotti: Linnut nyt

Olen kirjoittanut tämän laulun tilanteeseen kun olen tarvinnut laulua mikä kertoo luomisesta ja mikä olisi helppo oppia yhdellä hartauskerralla sekä olisi myös rytmikäs. Tällainen siitä sitten tuli. Jos huomaat jotain virheitä tai kummallisuuksia nuotinnuksessa, kerro ihmeessä niin tarkistan tilanteen.

Niille ja muille jotka eivät vielä hallitse nuoteista laulamista taikka soittamista, yritän saada äänitetyn versionkin.

Nuotti löytyy tästä pdf-tiedostosta Linnut nyt

Käki käy hitaalla

Päiväkerhoissa yritetään aavistella pyhää. Mitä se pyhä edes on? Ei välttämättä se sunnuntai. Monillahan on töitä silloin. Olen itse ajatellut, että ihmisen on tärkeää pitää yksi rauhoittumispäivä viikossa jotta jaksaisi. Olkoon se sitten vaikka keskellä viikkoa.

Kuitenkin, alla oleva satu on syntynyt kun pohdittiin seurakunnan perheiden sähköpostikirjeen sisältöä.
Nauttikaan sadusta ja muistakaa, että sadut, tarinat ja kertomukset tekevät hyvää niin lapselle kuin aikuiselle 

Ai niin ja eiköhän minulle sallita pieni bloginmainostus.
Päiväkerhoblogimme löytyy osoitteesta 
herrantertut.blogspot.com

KÄKI KÄY HITAALLA
Kirjoittanut Jani Suurnäkki
Ideoita antanut muutamat Tuusulan seurakunnan lastenohjaajat. Kiitos heille 🙂

Mikäli katsot tarkkaavaisesti kaupungin laidalla olevaa vanhaa puutaloa. Et näe siinä mitään erityistä. Jos kuitenkin tarkkailisit sitä viikon tai pari, huomaisit kuinka talon isä lähtee töihin aina tasan kello seitsemän. Vanhemmat lapset, tyttö ja poika, lähtevät kouluun aina kaksi minuuttia yli puoli kahdeksan. Viimein kun kello näyttää kymmentä vaille kahdeksan, avasi ulko-oven äiti nuorimman lapsensa kanssa. Tämä jatkui päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.

Talon elämää rytmittää vanha koristeveistetty käkikello. Käki oli kukkunut tarkasti ja uskollisesti siitä lähtien kun vanha kelloseppä oli sen verstaassaan, vuorten kupeessa, rakentanut. Käki muisti vanhan kellosepän sanat hänelle.
”Muista käki hyvä. Aika pitää maailman liikkeessä. Pidä siis huoli ettei aikasi jätätä tai edistä.”
Tätä ohjetta käki pyrki noudattamaan tarkasti. Siitäkin huolimatta, että kukkuminen ja muut velvollisuudet ovat saattaneet keskeyttää kylpy- tai ruokahetken.

Nyt käki kuitenkin alkoi viimein tuntea itsensä väsyneeksi. Kukkuminenkin tuntui hänestä epämukavalta ja siitä hän oli kaikkein eniten aina pitänyt.
Eräs sunnuntai, kun aurinko kurkotteli lämpimästi pienestä kellon ikkunasta sisään, se päätti tehdä jotain ennen kuulumatonta. Se päätti pitää vapaapäivän. Se aloitti päivän herkullisella ja pitkällä aamiaisella. Puurokin pysyi sillä kertaa lämpimänä loppuun asti. Aamiaisen syötyään käki valutti itselleen kylvyn ja lorautti veden joukkoon ripauksen laventelin tuoksuista kylpyvaahtoa. Käki hyrisi päälaesta varpaankynsiin tyytyväisyydestä kun se sukelsi kuplameren lämpimään ja tuoksuvaan syliin.

Juuri kun käki oli sulkemassa silmiään, sen korviin kantautui niin hurja kiljaisu, ettei moista ole siinä talossa ennen kuultu. Käki ryntäsi kurkistamaan mikä mekkalan oli aiheuttanut. Edes se että käki oli ihan kuplien peitossa, ei hidastanut vauhtia.
Päästessään kellonikkunan luokse se jäi hämmentyneenä tuijottamaan eteisen menoa.
Koko perhe tuntui olevan poissa tolaltaan. Isä tuijotteli kelloaan, äiti juoksi eteisen ja keittiön väliä ja vanhimmat lapset pakkasivat reppujaan harrastuksia varten.
Ainoa joka tuntui ottavan rauhallisesti, oli perheen nuorin. Tyttö katseli kiinnostuneen oloisesti eteisen menoa rappusilla istuen.

Pian talo hiljeni. Illalla koko perhe istui ruokapöydässä. Käki kuuli kuinka isä yltyi motkottamaan kuinka koko sopan aiheutti se kurja käkikello.
Sitä käki ei suostunut kuuntelemaan vaan teki jotain ennen kuulumatonta. Se hyppäsi ulos kellosta ja laskeutui pöydälle kaikuvan hiljaisuuden vallitessa. Monen haarukka oli jähmettynyt matkalla suuhun.

Ennen kuin kukaan sai sanaa suustaan, käki alkoi puhua aavistus tuohtumusta äänessään. Se kertoi perheelle kuinka sitä oli suututtanut isän puheet. Tämän jälkeen se kertoi kellosepän ohjeesta olla jätättämättä tai edistämästä. Se kertoi keskeytyneistä kylvyistä ja kylmistä ruoista. Mitä enemmän käki kertoi, sitä enemmän perheenjäsenten korvia kuumotti. Ainoastaan se nuorin tyttö näytti vaivaantumattomalta. Kun käki lopetti kertomuksensa, tyttö nousi ylös ja pahoitteli tapahtunutta. Tyttö ehdotti muulle perheelle, että eikö käki voisi vaikka kukkua vain tasatunnein. Isä taasen näytti nololta, mutta ehdotti käen voivan nukkua yönsä ilman kukkumista. Toinen koululaisista ehdotti voisiko käki osallistua myös sunnuntai-illalliselle.
Käki punnitsi ehdotuksia samalla kävellen ruokailuvälineiden keskellä. Hetken päästä se sanoi. ” Sopii, mutta aion aloittaa kyllä kukkumisen jo kuudelta aamulla. Jokin raja se on kellon käenkin nukkumisessa. ”

Tassun ensimmäinen pyhis

Eräässä Mäyrämäen talossa herättiin kutkuttelevaan aamuun. Koira perheen nuorimmalla, Tassulla, oli sinä aamuna ensimmäinen pyhäkoulu.
Tassu jännitti niin paljon ettei aamiainenkaan oikein maistunut.
Nyt ei muutakuin reppu selkään. Tuumi Tassu ja laittoi  tassua toiseen eteen ja paineli ulos.

Tassulla oli reilusti aikaa. Hän päättikin koukata niityn kautta. Tassu painoi kuononsa kukasta kukkaan ja haisteli niin montaa erilaista kuin vain kerkesi. Pian hän kaatui selälleen keskelle kukkamerta ihailemaan taivaan pilviä.

O-ou! Tassu säpsähti ja ponnisti ylös. Hän hän myöhästyy kohta. Ja niin matka jatkui aavistuksen ripeämmillä askelilla.

Matkalla Tassu yritti löytää mahdollisimman monta eri väristä kasvia polun varrelta. Mitä värejä sinä löydät?

Pian alkoi näkyä jo kirkontorni ja sen risti. “Miksiköhän se on tuonne ylösnostettu keikkumaan?” Tassu tuumi ja seisahtui huomaamattaan.

O-ou! Tassu säpsähti. Hän hän myöhästyy kohta. Ei muuta kuin tassua toisen eteen.
Mahtoikohan Tassu ehtiä ajoissa?

Tassu asteli sisälle taloon. Rouva-Mäyrä tervehti häntä eteisessä ja kutsui alttarin äärelle.

Alttarille sytytettiin kynttilä kuvaamaan rukousta. Rouva-Mäyrä alkoi kertomaan alttarista kuinka risti kuvasi rakkautta sekä kukat elämää ja luontoa. Alttarille asetettiin myös eri värisiä kankaita. Valkoinen tarkoitti juhlaa, vihreä arkea ja luontoa. Violetti ja sininen kuvaavat odotusta ja valmistautumista.
Rouva-Mäyrä kertoi värien vaihtuvan alttarilla sen mukaan mikä aika on. Esimerkiksi joulua odottaessa on violetti tai sininen kangas ja jouluksi väri vaihtuu valkoiseksi.
Toki alttarin keskeltä löytyy myös kirja. Siitä löytyy monenlaisia kertomuksia ja vinkkejä kuinka voisi elää hyvin. Tuo kirja on Raamattu.

Alttarihetken jälkeen oli leikkejä ja eväiden syöntiä. Äiti oli pakannut jälkiruoaksi, Tassun iloksi, mustikkapiirakkaa.

Kotimatkalla Tassu huudahti kirkon ristille. “Nyt minä tiedän mitä sinä siellä keikut kaiket päivät!”.

Kirjoittanut ja sanaillut (c) Jani Suurnäkki

Sammakkolammesta mereen

Tämä tarina löytyy myös kuvitettuna versiona tästä linkistä: Sammakkolammesta mereen

Muistatko Mäyrämäen ja sen asukkaat? Koiraperheen, suden, pingviiniperheen, jänikset ja jopa itsensä kuninkaaksi kruunanneen karhun. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro heistä. Ainakaan suoraan. Tämän kertaisen tarinan sankari näyttää tältä. Hän oli mäyrämäen sammakkolammen sammakko. Hän ei enään asu Mäyrämäessä. Kerran hän asui siellä, mutta hänen veri veti seikkailemaan. Eräänä aamuna Sammakko lähti kohti meren rantaa. Rannalta Sammakko löysi laivan. Hän katseli ja huhuili yrittäen löytää laivan kapteenia. Pian purjeen takaanta kuuluikin ääni. ”Kuka siellä oikein huhuilee?” Esiin käveli vanha merihiiri. Sammakko tiedusteli mahdollisuutta päästä laivan mukaan. Vanha merihiiri katseli hetken aikaa ja tokaisi. ”Kai minä voin sinut mukaan ottaa?”

Aamuaurinkon säteiden vasta kurkistellessa, lähtivät nämä kaksi. Sammakko ja vanha laivahiiri. Tuuli oli myötäinen joten matka kulki nopeasti. Iltapäivällä sammakko ihmetteli omituista ääntä. Aivan kuin jokin hankaisi pohjaa. Ennen kuin kumpikaan huomasi, laiva oli seisahtunut. He olivat joutuneet laskuveden paljastamalle hiekkasärkälle. Vanha merihiiri ei ymmärtänyt miten moinen pystyi tapahtumaan. Ei siinä auttanut muutakuin odottaa nousuvettä.

Sammakko ja vanha merihiiri yrittivät saada ajan kulumaan. Välillä he kalastivat, välillä pelasivat, mutta yleensä vain katselivat ympäröivää merta ja särkkää. Sammakko rupesi itsekseen tuumimaan. Miten ihmeessä kaikki ympärillä oleva vesi, kasvit, maa, kalat, pilvet, linnut ja kaikki muu oli tullut tänne.

Vanha merihiiri huomasi sammakon pohdinnan. Hän aloitti hyräilemään: ”Linnut nyt, linnut nyt. Mistä tuli linnut nyt…” Ja nojautui laitaa vasten sammakon viereen.

Olen kuullut monenlaisia versiota kuinka tämä kaikki on tullut” Tokaisi Vanha merihiiri. ”Eräästä versiosta pidän kaikista eniten. Kerrotaan, että aluksi ei ollut yhtään mitään. Oli vain pimeätä. Siellä pimeässä kajahti ääni joka käski valon tulla. Tuon äänen omisti Jumala. Ja valo tuli. Tuon jälkeen ääni sanoi tulkoon kaari erottamaan taivaan vedestä. Ja niin tapahtui. Ääni sanoi myös tulkoon maata ja niin maa ilmestyi veden alta.

Seuraavaksi ääni sanoi kasvakoon kaikenlaisia puita, pensaita, kukkia ja muita kasveja. Ääni loi myös päiväksi aurinkon ja yöksi tähdet sekä kuun. Seuraavaksi kuului vilisköön taivaalla, maassa ja vedessä kaikenmaailman eläimiä. Niin siivekkäitä kuin kaksi, neljä, kuusi ja vielä useampi jalkaisia eläimiä. Joillain ei ollut jalkoja ollenkaan ja joillakin taasen oli jopa evät.

Seuraavaksi kuului sanat tulkoon ihminen. Niin tuli maailmaan ensimmäiset ihmiset Aatami ja Eeva. Heille annettiin tehtäväksi huolehtia kaikesta mitä oli taivaalla, merissä ja maalla. Niin eläimistä kuin kasveistakin. Niin ilmasta kuin vedestäkin. Tämä tehtävä on myös annettu meille jokaiselle.

Vanha merihiiri haukotteli ja totesi, että lopuksi luotiin myös lepopäivä. Tuon sanottuaan hän nukahti ja kohta perään nukahti sammakko. Kumpikin heistä heräsi jonkin ajan päästä laivan keinumiseen. Vesi oli viimeinkin noussut. He ottivat kurssin kohti kotisatamaa. Sammakko jäi miettimään kertomusta ja katseli ohi mennessään monenmoisia eläimiä mitä meressä eli.

Ehkä seuraavan kerran kun oikein tarkasti katsot merta. Näet nuo kaksi pienessä laivassaan.

Kirjoittanut ja sanaillut (c) Jani Suurnäkki

Tassun laskiaisvieras

Nouse Tassu ylös!” Kuului äidin ääni alakerrasta. ”Yöllä on satanut uutta lunta!”

Tassua ei tarvinnut enempää kehoittaa. Hän hyppäsi ylös ja riensi alakertaan. Aamiaisen syötyään Tassu nappasi pulkan ja lähti lähimmälle mäelle. Kiipesi sen huipulle ja vilkaisi sieltä alas. ”Klups!” Tassu nielaisi. Mäkinäytti aika hurjalta. Tassu nuhteli itseään, että meni tuolla tavalla säikähtämään. Hän hengitti syvään ja ”huiiiiiii…!” laski alas.

Eihän se nyt niin kamalaa ollut. Tuumi Tassu ja laski toisen kerran ja kolmannen ja neljännen. Pian hän ei enään muistanut monesko lasku oli kyseessä. Yleensä Tassu pitkään ja suoraan. Joskus taasen mentiin ihan kuperkeikkaa. Se ei kuitenkaan haitannut menoa.

Ties kuinka monennen laskun jälkeen Tassu kuuli murinaa. Ihmeteltyään hetken hän hoksasi. Mahahan se huomautteli ruoka-ajan lähestymisestä. Tassu päätti kuitenkin laskea vielä kerran. Mäen huipulla hän yhtäkkiä kuuli jostain laulua. Tassu tähyili ympärilleen yrittäen nähdä kuka lauloi. Läheisten puiden luona vilahtikin jotain. Tassu laski alas nähdäkseen paremmin. Nyt hän näki laulajan. Sen näköistä olentoa ei ole metsässä ennen nähtykään.

Hyvien tapojen mukaisesti Tassu esittäytyi vieraalle. Hän myös kysyi mistä vieras oli tullut. Vieras katseli hetken aikaa. Pian hän vastasi tulleensa niin etelästä, että kuumuus oli muuttunut kylmäksi. Vieras oli nimittäin Etelämantereen pingviini. Tassu kummasteli hetken aikaa. Lähes heti hän tiedusteli mitä laulua pingviini oli laulanut. Räpylöitään katsellen pingiivi kertoi sen olevan Laskiainen lasketaan, paaston aika alkaa. Hänen äitinsä oli opettanut sen. Tassu rapsutteli hetken aikaa päätään ja kysyi: ”Mitä kummaa on paasto?”.

Pingviini kertoi sen olevan valmistautumista pääsiäisjuhlaan. Hänen äitinsä oli kertonut näin aamulla kun oli asetellut violettia liinaa tuvanpöydälle. Violetti on kuulemma odottamisen ja valmistautumisen väri.

Tassun maha piti arvaamatta kova äänisen murauksen. Kumpaakin rupesi naurattaamaan ja päättivät tavata samalla paikkaa seuraavanakin päivänä.

Kirjoittanut ja sanaillut (c) Jani Suurnäkki

Pääsiäishartaus – Jeesuksen elämä / kevät ja luontoalustus

Ajatus: Yhdistää pääsiäinen ja luonto

Tarvikkeet:
Jeesuksen elämä kortit / Godly Play pääsiäisen kasvot.
Kangaspussi tai jokin muu johon saat mullan piiloon.
Multaa
Jotain vihreätä. Itse käytin Rönsyliljan rönsyä. Jatkossa käytän termiä kasvi
Pääsiäismuna

Alkuvalmistelut:
Laita Jeesuksen elämäkortit järjestykseen ja laita ne piiloon.
Laita multa pussiin ja kasvi jonnekin piiloon josta se on helppo salaa ottaa kämmenen suojaan.

Hartauden kulku:

Kynttilän sytytykset, kuulumiset alkulaulut tai mitä teidän alkuperinteisiin kuuluu.

Ota multapussi esille. Ihmetelkää yhdessä mitä siellä voisi olla. Anna vaikka osallistujien kokeilla pussia ulkopuolelta.
Avatkaa pussi ja tarkastaaksenne mitä siellä oikeasti on. Voit näyttää myös hyvin hämmästyneeltä, että miten ihmeessä sinulla on multaa mukana.

Ihmetelkää miltä multa näyttää, missä sitä voisi olla, mistä sitä voisi saada, mitä mullalla voisi tehdä, mitä kasvattaa… jne.

Ihmettelyn hieman hiivuttua, mieti ääneen, että tuntuu uskomattomalta kuinka tällaisesta lähes mustasta mullasta voisi jotain kasvaa. Tässä vaiheessa olet toisella kädellä ottanut kasvin kämmenesi suojaan. Yritä olla katsomassa kättä mikä ottaa sen. Voit kaivella ja siirrellä multaa samalla asetella kasvin multaan niin, että se on melkein peitossa. Joku voi hyvinkin huomata jonkin vihreän pilkistävän mullasta. Huomattuanne kasvin ota se kunnolla esiin ja taputtele ympäristöä niin että kasvi pysyy kivasti istutettuna mullassa.

Mieti lasten kanssa kuinka kasvit keväällä syntyy tummasta maasta ja rupeavat kasvamaan kunnes ne talveksi kuolevat taikka menevät talvilevolla ja kuinka taas kevään tullen ne aloittaa uuden kasvun.

Tuumi, että tästä tuli mieleen eräs mies jolle kävi vähän samalla tavalla. Tässä vaiheessa ota kortit esille. Aseta kortit vuoron perään riviin lattialle. Sanoen esim. näin:

  • Ensin mies syntyi.
  • Sen jälkeen hän kasvoi, leikki ja teki kaikkea mitä lapset tekevät.
  • Kasvettuaan mies meni Johannes kastajan kastettavaksi.
  • Kasteen jälkeen mies lähti tutkimaan maailmaa.
  • Tämän jälkeen hän aloitti opettamaan ja parantamaan ihmisiä sekä kertomaan kuinka on hyvä elää. Hän myös söi ja joi kuten me kaikki. Eräänä iltana hän jopa vietti juhla-ateriaa ystäviensä kanssa. Siellä hän tarjosi heille leipää ja viiniä sekä kehotti heitä muistamaan häntä kun tekevät niin. Tämän tapahtuman vuoksi kirkoissa tarjotaan myös leipää ja viiniä. Tätä kutsutaan ehtoolliseksi.
  • Sitten mies kuoli. Kolmen päivän päästä tapahtui jotain ihmeellistä. Tämä mies oli herännyt henkiin kuin tämä kasvi keväällä. Siirrä multapussi viimeisen kortin viereen. Kukahan tuo mies mahtoi olla? Lähes aina lapset tietävät samantein kenestä on kyse jos Jeesuksesta on puhuttu.

Ota myös pääsiäismuna ja kysele tunnistaako kukaan mikä se on. Kerro kuinka munat kuvaavat meille uuden elämän syntymää ja tämän vuoksi meillä jaetaan pääsiäisenä pääsiäismunia.

Kysy lapsilta mikä osa tästä kertomuksessa oli hänen mielestään kivointa. Lapset voivat vuoron perään tulla näyttämään. Muista, että kaikkien ei tarvitse tulla taikka sanoa, sillä he voivat miettiä omassa mielessään asiaa.

Kerää tämän jälkeen kortit pois aloittaen syntymästä. Jätä pääsiäinen kuitenkin vielä loppu perinteiden ajaksi paikoilleen.

Pikku tuulonen

Tuulonen lentää,
leutona puiden latvuksissa,
edes takas se lensi.
Aivan kuin se etsisi,
mitä lienee etsimässä,
ehkä ystävää,
taikka irtolehtiä,
mitkä saisi puhaltaa,
korkealle ilmaan,
sekä uiskennella niiden lomassa.

Jos vaikka tielle sattuisi
orava pienoinen tulemaan,
ties vaikka pientä jekkua yrittäisi
ja kuusen takaa häntää pörröttäisi.

Mutta jos matkalla sattuisi
vastaan kävelemään mäyrä herra,
suuressa silinterissään.
Sen se varmasti puhaltaisi
lentoon taivaan korkeuksiin.
Vähän mäyrä herraa juoksuttaisi
ennen kuin laskisi hatun takas päähän.

Kuka ties mitä tuolla
pikku tuulosella on mielessä
pitkällä matkallaan.
Kun seuraavan kerran
pistät pääsi ulos,
muista pitää hatustasi kiinne,
ei sitä tiedä vaikka
tuulonen sitäkin innostuisi lennättämään.

Taivaan Isä huolehtii-hartaus

Olen käyttänyt tätä silloin kun tarvitaan jotain hyvin lyhyeen aikaan. Tätä voi myös käyttää osana jotain pidempääkin hartautta. Perhekerholaisiin on uponnut hyvin. Tarkoituksena on ollut tehdä tanssillinen ja liikunnallinen juttu.

Puhe ja tekeminen

Älä huoli turhasta – ”pyyhitään käsillä puolilta toiselle”

Katso taivaan lintuja – ”Kädet sivuilla leikitään lintua” 

Ei ne kerää satoa – ”Kerätään satoa käsillä alhaalta”

Taivaan Isä ruokkii ne – ”Osoitetaan yhdellä kädellä taivaaseen”

Älä huoli turhasta – ”pyyhitään käsillä puolilta toiselle”

Katso kedon kukkia – ”Tehdään kukka käsillä”

Ei ne pue itseään – ”Taputellaan ylhäältä alas itseämme”

Taivaan Isä, pukee ne – ”Ensin osoitetaan ylös ja sitten taputellaan ylhäältä alas itsemme”

Älä huoli turhasta – ”pyyhitään käsillä puolilta toiselle”

Taivaan Isä huolehtii – ”halataan itseämme”

Älä huoli turhasta – ”pyyhitään käsillä puolilta toiselle”

Taivaan Isä huolehtii – ”halataan itseämme”

 

Tässä vielä video jossa näytän miten itse tuon teen.

Michelle Knudsen ja Kevin Hawkes: Kirjaston leijona

Aloitan tänne blogiin kategoriaa lastenkirjallisuudesta. Ensimmäinen kirja saa kunnian kertoa kirjaston leijonasta. Olen tällä kertaa kerännyt loppuun myös moraalin kehityksestä asiaa. Mikäli huomaatte siellä pahoja virheitä, niin kertokaan ihmeessä. Korjailen niitä aikanaan.

Saako sääntöjä rikkoa, jos on oikein hyvä syy? Näin joutui eräänä päivänä miettimään leijona, joka oli kotiutunut kirjastoon. Kirjastonjohtajana neiti Neuvonen oli nimittäin todella tarkka säännöistä. Hän oli kuitenkin päättänyt antaa leijonan jäädä kirjastoon, sillä leijona tuntui sopivan hyvin kirjastoon. Sen tassut olivat hiljaiset, se auttoi pitämään kirjaston puhtaana ja satutunneilla lapset nojailivat leijonaan mielellään.

Tämä kuvakirja iski minuun sillä samalla hetkellä kun näin kannen kuvituksen. Pidin kirjan herkästä vesiväri / värikynä sekatekniikkaa hyödyntävästä kuvituksesta. Eritoten leijona oli saatu niin ihanan rakastettavan oloiseksi, että kirjan luettuaan toivoisi kotikirjastossaan elävän samanlainen leijona. Tarinakin oli kirjoitettu helppolukuisesti niin, että sitä on helppo lukea ääneen. Lastenkirjoissahan tuo määrite on hyvin tärkeä. Voin kuvitella, että tämä kirja saattaa herättää tai tällä voi herätellä tarkoituksella, keskustelua oikeasta ja väärästä. Samalla voi saada selville missä vaiheessa lapsen moraalinen kehitys on. 

Näitä kehitysvaiheitahan on kolmea tasoa ja nämä jaetaan vielä jokainen kahteen vaiheeseen.

1) Esisovinnainen moraali

  • Vaihe 1. Rangaistuksen ja tottelemisen moraali. Totteleminen mitataan hyödyllä ja haitalla.
  • Vaihe 2. Oletetaan, että kaikki muutkin käyttäytyvät itsekkäästi ja hakevat hyötyä vain itselleen.

2) Sovinnainen moraali

  • Vaihe 1. Tarve olla kiltti
  • Vaihe 2. Auktoriteettaja on aina kunnioitettava

3) Periaatteellinen moraali.

  • Vaihe 1. Ymmärtää sääntöjen olevan yhteisiä sopimuksia joita voi yhdessä myös muuttaa.
  • Vaihe 2. Moraali perustuu ihmisoikeuksien periaatteisiin.

Alle kouluikäiset ovat yleensä noiden kahden ensimmäisen päävaiheen sisällä. Voisinhan minä tietenkin antaa hieman esimerkkejä.

Taso 1

  • vaihe 1: Saan karjua, koska kukaan ei voi minua täältä väkisin pois ajaa. Tai, leijonan ei kannata karjua, koska se ajetaan sen jälkeen pois kirjastosta.
  • vaihe 2: Jos en karju, niin mitä minä siitä saan? Ehkä kenties ylimääräisen satutunnin.  

Taso 2

  • vaihe 1: En karju, sillä en halua, että kirjastonjohtaja neiti Neuvonen tai kukaan muu pahoittaisi mielensä tai häiriintyisi.  
  • vaihe 2: En karju, koska kirjastonjohtaja neiti neuvonen on niin sanonut ja häntä pitää totella.  

Taso 3

  • vaihe 1: En karju, koska yhteisissä säännöissä sanotaan niin. Kuitenkin, jos yhdessä sovimme, että säännöt sallivat karjumisen tietyissä tilanteissa, voin ehkä karjua.
  • vaihe 2: Tiedän etten saisi karjua, mutta jos en karju, voi tapahtua jotain vielä ikävempää. Joten joudun karjumaan säännöistä huolimatta.  

Täytyy sanoa, että taisin tänään hieman innostua teoreettiseksi. No, ei kai pieni teoreettisuus silloin tällöin haittaa. Joka tapauksessa; suosittelen tätäkin kirjaa niin kuvituksen kuin tarinankin takia. Karjumisiin, mikäli se on tarpeellista taikka hauskaa, sekä se sallitaan.

Alttarimatka – Eläinten matka pyhäkouluun / kerhoon

Idea: Alttariin tutustuminen.

Juoni: Pehmoeläin on lähdössä pyhäkouluun ja herättyään tajuaa olevansa myöhässä. Hän lähteekin nopeasti liikkeelle, mutta unohtuu ihailemaan erilaisia asioita matkalla. Lopussa hänen pyhisopettajansa kyselee ja kertoo alttarin osista samalla kun rakentaa alttaria.

Tarvikkeet:

  • Jokin pehmoeläin. Itse käytin koiraa.
  • Liina tieksi
  • Symbolikortit (kukka, värit, risti ja kynttilä)
  • Alttaritarvikkeet Valkoinen liina Liturgiset liinat (esim. valkoinen, vihreä ja violetti käyvät hyvin )
  • Risti
  • Raamattu (esim. lasten Raamattu)
  • Kaksi kynttilää
  • Mahdollisesti kukkia jos on saatavilla
  • Muut tarpeet mitä tarvitset omiin alku ja loppu perinteisiisi.

Alkuasetelma:

Aloita aivan tyhjältä pöydältä. Jos haluat hieman oikaista, niin voit laittaa valkoisen alttariliinan valmiiksi. Asettele muut tavarat järjestykseen jonnekin mistä lapset eivät niitä näe.

Kulku:

1. Alkutraditiot

2. Esittele pehmoeläimesi ja anna lasten nimetä se.

3. Kerro kuinka ”nimi” olekaan aivan normaali eläin. Hän nimittäin käy kerhossa/pyhäkoulussa… Eräänä aamuna hän heräsikin, katsahti kelloon ja säpsähti. Kellohan on kymmentävaille yhdeksän, hän hän on myöhässä. (käytä vaikka kerhon / pyhiksen aloitusaikaa edeltävää kymmentä minuuttia).

4. Asettele tie eteesi. Kerro kuinka ”nimi” lähti kovalla kiireellä matkaan.

5. Kerro kuinka ”nimi” pysähtyi haistelemaan paikkaan jossa oli paljon tällaisia. Aseta kukkakortti tien alkuun. Pohtikaa hetken aikaa kukkaa esim. mikä kukka se voisi olla? Missä se voisi kasvaa?

O-ou. Hänhän on myöhässä. Jatketaanpa matkaa. Muista elävä kerronta varsinkin tässä kohtaa. 

6. Hei! ”Nimi” katsoi takaisin päin. Siellähän oli myös muun värisiä kukkia. Aseta värikortti seuraavaksi tielle. Pohtikaa mitä värejä lapset näkevät kortissa.

O-ou. Taas hän meinasi unohtua paikalleen. Jatketaanpa matkaa.

7. Miltei perillä. Kirkon katolla ”nimi” näkee tällaisen. Aseta ristikortti seuraavaksi tielle. Mitähän kummaa se tuolla katolla keikkuu. Omituinen paikka.

O-ou! Miten hän jälleen unohtui. Jatketaanpa matkaa.

8. Viimeinkin perille. Kysy lapsilta mahtoikohan ”nimi” ehtiä ajoissa perille. Kaikki vaihtoehdot ovat oikein. Kerro kuinka pyhisope / kerhotäti tai setä sytytti tällaisen kun kaikki oli paikalla. Käännä kynttiläkortti viimeiseksi esille.

9. Kerro kuinka valitsemasi hahmo otti ensin liinat ja asetteli ne pöydälle. Pohdi lasten kanssa yhdessä mitä mikin liturginenväri voisi tarkoittaa. Aseta värejä kuvaava kortti luontevasti liinojen viereen.

10. Kerro samalla tavalla kaikki muutkin alttarille kuuluvat tavarat. Kerro kynttilöistä kuinka ne kuvaavat rukousta. Rististä: Jumala rakastaa meitä. Kukista: kuvaavat elämää ja ympäröivää luontoa. Raamattu: Pohdi lasten kanssa ensin mikä se on. Voit kertoa Raamatun sisältävän hyvän elämän ohjeita, jännittäviä kertomuksia. Eritoten sen, että Raamattu on Jumalan kirja, jonka hän on antanut ihmisille.

11. Tämän jälkeen voitte miettiä mitähän alttarilta voisi vielä puuttua (kynttilöistä liekit) Lapset ovat minulla usein muistaneet kynttilän sytytyksen. He ovat myös yhdistäneet symbolikortissa olevan sytytetyn kynttilän alttarin sammutettuihin. Sytyttäkää ja jos tapoihin kuuluu niin laulakaan myös kynttilän sytytyslaulu.

12. Lopuksi voitte miettiä millä nimellä tätä koko juttua kutsutaan. Alttari nimitystä tietysti mietitään.

13. Soittakaa kirkonkelloja vaikka triangelilla taikka jos löydät oikean pikku-kellon niin aina parempi.

14. Suosittelen laulettavaksi loppuun vaikka Jumalan kämmenellä-laulua.

15. Rukous

16. Kynttilöiden sammutus. Voitte tehdä vaikka yhteispuhalluksen taikka jos ryhmä kokoontuu useasti, kuten päiväkerhot, voi joku lapsista tulla puhaltamaan.

1 8 9 10 11 12