Mäyrämäki: Kelluva mysteeri

Mäyrämäessä jälleen tapahtuu. Oletteko valmiita.

Löydät sadun myös pdf-tiedostona tästä: Kelluva mysteeri

Tuosta tiedostosta löydät kuvitusta ja muutakin.

KELLUVA MYSTEERI

Kirjoittanut: Jani Suurnäkki ©

Mäyrämäkeä lämmitti itä-auringon säteet. Yksittäisiä eläimiä kuljeskeli haukotellen pitkin katuja. Mitä korkeammalle auringo ylti sitä enemmän täyttyi kadut myös askelista. Kylän vierellä virtaavan joen töyräällä kumarteli pöllö-tyttö. Pienen matkan päässä nurmikolla isompi pöllö, tytön isä, haukotteli ja hörppi teetä.

Isä, isä! Löysin tällaisen.” Pöllö tyttö huusi yhtäkkiä ja juoksi isänsä luokse.

Minkä oikein löysit.” Isä-pöllö sanoi ja tarkasteli silmälasien yli esinettä.

Tämähän on muovipurkki. Mistä sinä tyttöni olet tämän löytänyt.”

Pöllö-tyttö kertoi sen kelluneen joessa.

Isä-pöllö tarkasteli kulmiaan kurtistellen purkkia. Hetken hiljaa oltuaan totesi pöllö-tytölle:

Pitäisitkö tänään jokea silmällä. Tule kertomaan minulle heti, jos näet lisää tämän tapaista.”

Meni parisen tuntia ja Isä-pöllön korviin kantautui ääni. Sitä hän oli pelännyt. Kohta Pöllö-tyttö riensi ovesta sisään, muutaman muun lapsen pinkoessa kannoilla. Heillä oli mukanaan muovipussi ja jokin muu roska.

Meidän on mentävä Mäyrien luokse, tulkaa mukaani.” Isä-Pöllö sanoi. Pöllöt ja kylän lapset kiirehtivät Herra ja Rouva Mäyrän talolle.

Herra ja Rouva Mäyrä tarkastelivat olohuoneen pöydällä kasattuja tavaroita kulmia kurtistellen.

Sanoitteko, että nämä kelluivat joessa?” Herra Mäyrä sanoi kuin itselleen ja käyskenteli ympäri olohuonetta. Hän pysähtyi ikkunan luokse ja katseli hiljaa virtaavaa jokea kohti.

Meidän on selvitettävä mistä nuo roskat on peräisin. Jumala antoi veden lahjaksi kun maailma luotiin ja meidän tehtävämme on pitää siitä huolta. Me tarvitsemme puhdasta vettä.” Herra mäyrä tuumi.

Hän kääntyi ja katsoi kohti Isä-Pöllöä.

Kerää muutama kyläläinen ja lähtekää seuraamaan jokea. Epäilen suden tai ketun tekevän jälleen kolttosiaan.”

Seuraavana aamuna joen rantaan kokoontui Isä-Pöllö, Pöllö-tyttö ja Koira-Isä. Isä-Pöllö ei olisi halunnut tyttöään mukaan, mutta suostui pienen väittelyn jälkeen.

Matkan varrella he näkivät välillä jokea pitkin ajelehtivia roskia.

Puolisen tuntia kuljettuaan, he saapuivat Suden ja Ketun asuinalueille. Joukko kulki varovasti eteenpäin, ei tekisi mieli törmätä alueen asukkeihin. Missään ei kuitenkaan näkynyt merkkiäkään sudesta taikka ketusta. Juuri kun he olivat menossa tutkimaan aluetta lähempää, Pöllö-tyttö huomasi muovipurkin ajelehtivan joessa. Eikä se ollut lähtöisin suden ja ketun alueelta. Jokainen hämmentyi, jos ei susi ja kettu ole syypäitä, niin kuka sitten.

He hiipivät puiden suojissa läpi suden ja ketun pihapiirin ja jatkoiva jokea ylöspäin. Jonkin aikaa taivallettuaan heidät pysäytti paikoilleen odottamaton näky. Joen vierelle oli kasattu iso roskakasa. Ketään ei kuitenkaan näkynyt lähistöllä. Joukkio piiloutui kasvillisuuteen ja jäi odottamaan mahdollisia kasan kasaajia. Hetken odottamisen jälkeen Isä-Koira haukahti muille.

Katsokaa. Näkevätkö silmäni oikein. Eikö tuo ole varis ja se kantaa mukanaan jotain.” Varis pudotti joukkion katsellessa tavaran kasaan. Samalla kasaa pitkin vierähti sen huomaamatta roskia suoraan jokeen.

Variksen jälkeen paikalla saapui muitakin lintuja. Jokainen kantoi mukanaan roskia.

Silloin Isä-Pöllö nousi siivilleen piilosta. Siinä samassa kaikki muut linnut lopettivat touhunsa ja riensivät puiden oksille. Isä-Pöllön rauhoitteli lintuja. Keskusteltuaan niiden kanssa kävi ilmi, että linnut siivosivat omaa metsäänsä talven jäljiltä. Ne eivät meinanneet uskoa, kun pöllö kertoi roskien joutuivat jokeen ja sitä myöten heidän kyläänsä. He pohtivat pitkään mitä pitäisi tehdä. Pohdittuaan eläimet päättivät hankkia jostain itselleen paljon pusseja. Pussien löydyttyä koko joukko rupesi keräämään yhteistuumin roskia. Metallit ja lasit omiin pusseihin, kun kerran menivätkin eri paikkoihin. Päivä oli kääntynyt iltaan kun viimein kaikki roskat oli saatu pussitettua ja vietyä oikeille paikoille.

Aasin kumma pääsiäisviikko

Eräänä kertana kirjoitin ja kuvitin pääsiäiskertomuksen aasin näkökulmasta. Tästä tuli nopeasti suosittu ja eräässä seurakunnassa tehtiin tämän pohjalta myös pääsiäisvaellus.

Voit ladata sen alapuolisesta linkistä itsellesi

Aasin ihmeellinen pääsiäisviikko

Toivottavasti pidätte kertomuksesta :)

Eläinten joulurauha

Jänis pomppi henkeään haukkoen läpi kuusikon kettu kintereillään. Kettu toivoi kantavansa joulupöytään jänistä Á la kuusisto.

Jänis piiloutui metsätuvan ikkunan alla kasvavaan pensaaseen. Sen tarkkoihin korviin kiiri talon radiosta sanat: ”Tästä hetkestä lähtien julistettakoon alkavaksi eläinten joulurauha.”

Pah! Vai muka joulurauha!” Jänis tuhahti. ”Ole itse jahdattavana ja tule sitten sanomaan.”

Kettu tarkkaili tilannetta ruusupensaan toisella puolella. Se oli myös kuullut saman kuin jänis. Kettu kurkkasi uteliaisuuttaan ikkunasta, riemastui näkemästään ja loikkasi pensaan toiselle puolelle.

Se nappasi jänistä niskasta ja vastoin kaikkia olettamuksia, nosti sen katsomaan sisälle. Kettu laski jäniksen alas ja kuiskasi jotain sen korvaan. Se nyökkäsi ja kumpakin lähti omille teilleen.

Kuun valaistessa jänis ja kettu palasivat. Kummallakin oli perhe mukanaan. Kettu avasi ikkunan varovasti. Kaikki kiipesivät yhteistuumin sisälle, toinen toistaan auttaen. Keskellä huonetta seisoi pöytä. Sen vasemmalle puolelle kävi jänis perheineen ja oikealle kettu perheineen.

Kummatkin vahvistivat joulurauhan, ja upottivat yhdessä hampaat joulupöydän antimiin.

Valo ja varjo -hartaus

Teema ja ajatus: 

Jokaista voi pelottaa, mutta pelot voi voittaa. Jokainen meistä voi olla valo toiselle. Raamatussakin on monia kertomuksia kuinka pelot voi voittaa taikka valo voittaa. Yksi esimerkki tästä joulukertomuksen paimenet kedolla.

Materiaalit: 
Tyttönukke (Sofi), taskulamppu, valkoinen A3 – A2 kokoinen paksu paperi / kartonki (mieluummin koko vihko koska silloin on helpompi asettaa pystyyn), erilaisia pieniä esineitä, leluja ja pehmoleluja, pieni lasikulho, Lasten Raamattu tai muu kuvitettu Raamattu, Sofin varjomysteeri -satu. Tuo satu löytyy täältä Sofin varjomysteeri

Esivalmistelut: 
Asettele esineet ja lasimalja hieman piiloon josta ne on helppo ottaa esille. Aseta paperi vierellesi pystyyn esim. nojaamaan tuolia vasten. Ota myös taskulamppu esille. Valmistele alttari ja muut mitä tarvitset omiin alkurutiineihisi.

Kulku:

1. Aloita hetki omilla alkurutiineilla. Minulla ne ovat alkupulinat, alkukellojen kuuntelu, kynttilöiden sytytys ja laulu ja Jumalan kämmenellä -laulun laulaminen.

2. Esittele Sofi lapsille ja ala kertoa omaan suuhun sopivin sanoin Sofin varjomysteeri -satua.

3. Kun tulet kohtaan missä kerrotaan varjoista, pohdi lasten kanssa yhdessä mitä kaikenlaisia varjoja on olemassa.

4. Kun kerrot varjoteatterista ota vuorotellen erilaisia pehmoleluja ja esineitä sekä kokeilkaa miltä niiden varjot näyttävät. Laita esine paperin eteen ja valaise sitä taskulampulla. Kokeilkaa mitä tapahtuu kun valoa tai esinettä vetää kauemmaksi taikka lähemmäksi. Valaise esinettä myös eri kulmista. Kokeilkaa myös lasikulhoa. Lapset lasikulhon varjo kiehto ainakin minulla.

5. Jatka kertomista. Kun pääset kohtaan jossa Sofi miettii kuinka voisi auttaa varjoa pääsemään pelosta, pohdi lasten kanssa kuinka varjoa voisi auttaa pääsemään pelosta. Jonkin aikaa pohdittuanne kerro kuinka Sofi sai suostuteltua varjon pois nurkasta kokeilemaan valoa. Ota tässä vaiheessa taskulamppu ja kerro, että katsotaanpa onnistuiko Sofin suostuttelu. Kierrä taskulampun keilaa niin, että se ei heti osu Sofi-nukkeen vaan tavallaan varjo tulee kasvaen ja salaa. Kannattaa kokeilla ensin.

6. Kerro tämän jälkeen satu loppuun.

7. Lopuksi kerro kuinka myös Raamatusta löytyy monia kertomuksia rohkeudesta, pelkojen voittamisesta ja valosta. Voit käyttää esimerkkinä vaikka joulukertomuksen paimenten enkeleiden kohtaamista.

8. Laulakaa lopuksi jokin mukava valo laulu / leikki. Itse käytin erästä laulua minkä nimi on Valonsäde. Sen on kirjoittanut Hannele Huovi ja säveltänyt Soili Perkiö. Sitä ei ole kuitenkaan vielä julkaistu, jotenka joudut sitä vielä odottelemaan, ellet ole sitä jotakin kautta onnistunut saamaan haltuusi ennen sitä.

Satu: Sofin varjomysteeri

Tässä kuitenkin olisi yksi satu teille jota käytetään Valo ja varjo -hartaudessa. Se löytyy tästä linkistä: Sofin varjomysteeri hartaus

Sofin varjomysteeri

Aurinko paistaa viisivuotiaan Sofin ikkunasta sisään valaisten koko huoneen. Pihavaahteran viimeiset punaisen kirjavat lehdet havisevat ikkunan takana itsepintaisesti kiinni puussa. Sofi asuu vanhassa, kaksikerroksisessa puutalossa. Tuona aamuna Sofi venytteli pitkään että hartaasti ja kun hän liukui pois peiton alta häntä hyrisytti. Jokainen vanhassa puutalossa asunut tietää kuinka kylmän yön jälkeen talo on vielä viileä aamulla.

Kun Sofi otti muutaman askeleen, hänestä tuntui aivan kuin jokin olisi puuttunut. Mitään ei kuitenkaan tuntunut hävinneen. Tunne ei hälvennyt aamupalallakaan eikä edes silloin kun isä vei Sofin päiväkotiin.

Päiväkodissa oli valon ja varjon juhla. Ryhmässä tutustuttiin erilaisiin varjoihin. Varjojahan on vaikka kuinka paljon, on sateenvarjoja, päivävarjoja, leikkivarjoja, pieniä varjoja, isoja varjoja, miesten varjoja, naisten varjoja, lelujen varjoja ja niin päin pois.
Myös varjoteatteria päästiin kokeilemaan. Innostuneena varjoista ja valoista Sofi tuli uteliaaksi miltä hänen oma varjonsa näyttäisi. Silloin Sofi tajusi mikä puuttuvan asian tunteen oli aamulla nostattanut. Hänen varjonsa oli kadonnut. Sofi etsi sitä joka paikasta, mutta ei vain löytänyt sitä.

Kun hoitopäivän loputtua hän kertoi isälleen varjon katoamisesta isä ei uskonut. Kotona äitikään ei uskonut Sofia. Moinen harmitti niin, että Sofi meni murjottamaan omaan huoneeseensa. Ei sitä kovinkaan kauan kestänyt vaan tyttö sisuuntui ja päätti ruveta etsimään varjoaan. Hän päätteli varjon piilottelevan huoneessa, koska siellä se oli näkynyt edellispäivänä. Sofi kurkki sängyn alle, kaappeihin ja lelulaatikoihin. Varjoa vain ei näkynyt. Yhtäkkiä Sofi kuuli hiljaista niiskutusta huoneen laitimmaisesta nurkasta. Se oli niin pientä ääntä ettei moista ole ennen siinä talossa kuultukkaan. Sofi kuiskasi hiljaa nurkkaan: ”Kuka siellä on?”
Nyyhkytys lakkasi saman tein ja nurkasta kuului tuulen hento kuiskaus.
”Olen sinun varjosi.”

Sofi ihmetteli, mitä kummaa varjo siellä nurkassa kyhjötti eikä ollut hänen seuranaan, kuten tavallisesti. Varjo kertoi Sofille pelästyneensä kirkasta valoa aamulla ja piiloutuneensa sinne nurkkaan.
Sofi mietti pitkään miten saisi varjon pois nurkasta takaisin hänen luokseen. Viimein hän onnistui maanittelemaan varjon valoon. Voitteko uskoa kuinka paljon varjo hämmästyi kun hän huomasi ettei valoa tarvinnutkaan pelätä. Päinvastoin, valo selvästi vahvisti varjon sävyä. Siitä päivästä lähtien varjo ja Sofi pysyivät aina yhdessä.

Kirjoittanut: Jani Suurnäkki

Ekologinen hartaus

Tämä hartaus on tehty pyydettyyn aiheeseen ja arvatkaapa vain olinko iloinen aiheesta. Sisälläni majaileva vihreä rupesi kukoistamaan. 

Ajatus: Jumala antoi meille tehtävän, pitää huolta maailmasta. Unohtamatta kuitenkaan toisiamme.

Materiaalit: Karttapallo ja mahdollisesti Kitara tai kantele jos hallitsen jommankumman. Nuoteissa olevat soinnut kanteleessa menevät D = I (mansikka) G = IV (lakka) A7 = V (mustikka)

Laulut:
Jumalan kämmenellä
Ystävät kulkevat -laulu uusilla sanoilla Laulu löytyy tästä linkistä 
Ystävät kulkevat

1. Lähdemme retkelle, lähdemme retkelle, lähdemme retkelle yhdessä.
Lauletaan vastaan tulevista eläimistä. Lapset yleensä kertovat auliisti mitä tuli vastaan. Tämä vaatii ohjaajalta hieman improvisointi kykyä. Itse lauloin mm. näitä säkeistöjä.

Koira se jolkottaa, koira se jolkottaa, koira se jolkottaa eteenpäin.
Kissa se hiipii, kissa se hiipii, kissa se hiipii hiljaa vain.
Apinat ne loikkivat, apinat ne loikkivat, apinat ne loikkivat puusta puuhun.
Lintu se lentää, lintu se lentää, lintu se lentää taivaalla.

Viimeinen säkeistö: Palaamme retkeltä, palaamme retkeltä, palaamme retkeltä yhdessä.
Ken on luonut kukkasen Lastenvirsikirja 132

Alkuvalmistelut: Varmista, että alttari on kunnossa. Piilota karttapallo niin ettei lapset näe sitä.

Hartauden kulku:

1. Alkurutiinit. Minulla ne ovat kellonsoitto, mahdollisesti liturgisenliinan värin vaihto jos on tarvetta, kynttilöiden sytytys ja Jumalan kämmenellä laulu.

2. Kerro, että tällä kertaa lähdettäisiin pienelle mielikuvitus retkelle. Retkellehän tarvitaan tietenkin retkilaulu joten laulakaa ensin paikoillanne muutaman kerran laulun ensimmäistä säkeistöä. Laula ensin itse pari kertaa kokonaan niin lapset kuulevat miten se menee. Yleensä tätä ei varsinaisesti tarvitse opettaa esim. kaikulauluna koska sanoja ei ole montaa.

3. Muodostakaa jono, mene itse johtoon. Jonossa ei tarvitse pitää kiinni edellä olijasta. Lähtekää laulaen ja soittaen liikkumaan jonossa ympäriinsä. Laula pari kertaa ensimmäinen säkeistö tai useampi jos haluat. Pysähdy ja ihmettele, että jokin eläin tuli vastaan. Kysy lapsilta mikä eläin tuli vastaan. Jos lapsilta ei tule ideaa keksi itse. Jatkakaa matkaa jonossa esim. hiipien (kissa), hyppien (apina, jänis), tehden käsistä siivet (lintu).

Jatkakaa tätä kunnes olette käyneet läpi muutaman eläimen. Palatkaa sitten takaisin lähtöpaikoille laulaen laulun viimeistä säkeistöä. Mikä löytyy laulut kohdasta.

4. Kun olette palanneet matkalta, muistelkaa mitä kaikkia eläimiä tapasitte matkalla. Ota karttapallo piilosta, näytä sitä lapsille ja kysy tietääkö kukaan mikä se on. Kysele onko kukaan nähnyt ennen karttapalloa, voit kysyä myös missä. Kerro kuinka kauan aikaa sitten Jumala loi tämän maailman ja antoi meille ihmisille tehtävän pitää siitä hyvää huolta.

5. Ihmettele lapsille, että miten kummassa me voitaisiin pitää huolta luonnossa ja maailmasta.
Lapsia lähellä olevia aiheita voi olla mm. roskaaminen, lehtien ja oksien repinen puista, veden turhaan laskeminen tai vesihanan täydellä teholla käyttö käsien pesussa, kompostointi, kirpputori, kierrätys, pientenkin eläinten kunnioitus (Ei pidä mennä tappamaan ötökkää vain huvin vuoksi), ei tuhota eläinten koteja (muurahaispesä, linnunpönttö jne.)
Isommilta lapsilta tulee yleensä todella hyviä juttuja, mutta pienempiä voi joutua johdattelemaan esim. kysymällä kuuluuko roska luontoon tai avataanko vesihana täysille vai vain hieman ja niin päin pois.

Kannattaa varautua isompien lasten kanssa esim. eskarit, aika moisiin aiheisiin. Omalle kohdalle tulleista aiheista esimerkkeinä vaikka, salametsästys sekä ihmisten ja eläinten yhteiselon vaikeus.

Muista kun pohditaan älä väitä lapsen vastausta vääräksi vaikka se sinusta sitä olisikin. Näin luot luottavaisen ilmapiirin jossa kuka tahansa uskaltaa tuoda julki oman mielipiteen. Vastauksiin ei kuitenkaan kannata jäädä silloin jos ne eivät kuulu sen hetkiseen asiaan. Tällöin voi muistuttaa ryhmää mistä oltiin puhumassa. Uskokaa pois vain tämä toimii.

6. Kun pohdinta alkaa olla siinä vaiheessa, että voisi lopettaa. Mieluummin vähän ennen lopettaa kun asia vielä kutkuttaa kuin sitten kun kukaan ei enää jaksa vastata mitään. Kerro kuinka meille on annettu myös toinen tehtävä ympäristöstä huolehtimisen lisäksi ja se on tehtävä pitää huolta toinen toisistamme. Kun muistaa pitää huolta kummastakin, luonnosta ja toisesta ihmisestä täällä maailmassa on hyvä olla.

Tämän jälkeen voitte ottaa kerhorukouksen. Minulla se on:
Kaikki hyvät ystäväni, (maalataan kämmenellä tavallaan väripaletti itsensä eteen)
lämmittävät sydäntäni, (Piirretään etusormilla sydämen kuva vasemman rinnan päälle)
auta että rakastamme, (laitetaan kämmenet päällekkäin niin, että kumpikin kämmen on ylöspäin ja tavallaan nostetaan alemmalla toista ylöspäin)
sinua ja toisiamme. (näytetään kädellä ylös ja tämän jälkeen kaaressa ympärillemme)
Aamen. (kädet ristiin)

Otan tuon rukouksen aina viittoen. Viittomat on sulkeissa. Olen huomannut, että monesti rukous tuntuu lapsista hankalalta kun pitää laittaa kädet ristiin ja jököttää siinä. Olenkin huomannut kuinka viittomat sopivat todella hyvin kaikille ja erityisesti niille joilla on muutenkin muurahaisia housuissa

7. Lauletaan lopuksi Ken on luonut kukkasen laulu ja tämän jälkeen loppuperinteet.

Nuotti: Ystävät kulkevat

Ystävät kulkevat laulun olen tehnyt alun perin musiikkiliikuntahartauteen, sen löydät tästä

Tuon jälkeen olen käyttänyt tätä menestyksekkäästi myös esim. perhekerhoissa. Laulusta saa improvisoimalla irti vaikka mitä mahdollisuuksia. Antakaa mielikuvituksen juosta :)

Nuotti löytyy seuraavasta linkistä pdf-tiedostona Ystävät kulkevat

 

Nuotti: Linnut nyt

Olen kirjoittanut tämän laulun tilanteeseen kun olen tarvinnut laulua mikä kertoo luomisesta ja mikä olisi helppo oppia yhdellä hartauskerralla sekä olisi myös rytmikäs. Tällainen siitä sitten tuli. Jos huomaat jotain virheitä tai kummallisuuksia nuotinnuksessa, kerro ihmeessä niin tarkistan tilanteen.

Niille ja muille jotka eivät vielä hallitse nuoteista laulamista taikka soittamista, yritän saada äänitetyn versionkin.

Nuotti löytyy tästä pdf-tiedostosta Linnut nyt

Käki käy hitaalla

Päiväkerhoissa yritetään aavistella pyhää. Mitä se pyhä edes on? Ei välttämättä se sunnuntai. Monillahan on töitä silloin. Olen itse ajatellut, että ihmisen on tärkeää pitää yksi rauhoittumispäivä viikossa jotta jaksaisi. Olkoon se sitten vaikka keskellä viikkoa.

Kuitenkin, alla oleva satu on syntynyt kun pohdittiin seurakunnan perheiden sähköpostikirjeen sisältöä.
Nauttikaan sadusta ja muistakaa, että sadut, tarinat ja kertomukset tekevät hyvää niin lapselle kuin aikuiselle 

Ai niin ja eiköhän minulle sallita pieni bloginmainostus.
Päiväkerhoblogimme löytyy osoitteesta 
herrantertut.blogspot.com

KÄKI KÄY HITAALLA
Kirjoittanut Jani Suurnäkki
Ideoita antanut muutamat Tuusulan seurakunnan lastenohjaajat. Kiitos heille 🙂

Mikäli katsot tarkkaavaisesti kaupungin laidalla olevaa vanhaa puutaloa. Et näe siinä mitään erityistä. Jos kuitenkin tarkkailisit sitä viikon tai pari, huomaisit kuinka talon isä lähtee töihin aina tasan kello seitsemän. Vanhemmat lapset, tyttö ja poika, lähtevät kouluun aina kaksi minuuttia yli puoli kahdeksan. Viimein kun kello näyttää kymmentä vaille kahdeksan, avasi ulko-oven äiti nuorimman lapsensa kanssa. Tämä jatkui päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.

Talon elämää rytmittää vanha koristeveistetty käkikello. Käki oli kukkunut tarkasti ja uskollisesti siitä lähtien kun vanha kelloseppä oli sen verstaassaan, vuorten kupeessa, rakentanut. Käki muisti vanhan kellosepän sanat hänelle.
”Muista käki hyvä. Aika pitää maailman liikkeessä. Pidä siis huoli ettei aikasi jätätä tai edistä.”
Tätä ohjetta käki pyrki noudattamaan tarkasti. Siitäkin huolimatta, että kukkuminen ja muut velvollisuudet ovat saattaneet keskeyttää kylpy- tai ruokahetken.

Nyt käki kuitenkin alkoi viimein tuntea itsensä väsyneeksi. Kukkuminenkin tuntui hänestä epämukavalta ja siitä hän oli kaikkein eniten aina pitänyt.
Eräs sunnuntai, kun aurinko kurkotteli lämpimästi pienestä kellon ikkunasta sisään, se päätti tehdä jotain ennen kuulumatonta. Se päätti pitää vapaapäivän. Se aloitti päivän herkullisella ja pitkällä aamiaisella. Puurokin pysyi sillä kertaa lämpimänä loppuun asti. Aamiaisen syötyään käki valutti itselleen kylvyn ja lorautti veden joukkoon ripauksen laventelin tuoksuista kylpyvaahtoa. Käki hyrisi päälaesta varpaankynsiin tyytyväisyydestä kun se sukelsi kuplameren lämpimään ja tuoksuvaan syliin.

Juuri kun käki oli sulkemassa silmiään, sen korviin kantautui niin hurja kiljaisu, ettei moista ole siinä talossa ennen kuultu. Käki ryntäsi kurkistamaan mikä mekkalan oli aiheuttanut. Edes se että käki oli ihan kuplien peitossa, ei hidastanut vauhtia.
Päästessään kellonikkunan luokse se jäi hämmentyneenä tuijottamaan eteisen menoa.
Koko perhe tuntui olevan poissa tolaltaan. Isä tuijotteli kelloaan, äiti juoksi eteisen ja keittiön väliä ja vanhimmat lapset pakkasivat reppujaan harrastuksia varten.
Ainoa joka tuntui ottavan rauhallisesti, oli perheen nuorin. Tyttö katseli kiinnostuneen oloisesti eteisen menoa rappusilla istuen.

Pian talo hiljeni. Illalla koko perhe istui ruokapöydässä. Käki kuuli kuinka isä yltyi motkottamaan kuinka koko sopan aiheutti se kurja käkikello.
Sitä käki ei suostunut kuuntelemaan vaan teki jotain ennen kuulumatonta. Se hyppäsi ulos kellosta ja laskeutui pöydälle kaikuvan hiljaisuuden vallitessa. Monen haarukka oli jähmettynyt matkalla suuhun.

Ennen kuin kukaan sai sanaa suustaan, käki alkoi puhua aavistus tuohtumusta äänessään. Se kertoi perheelle kuinka sitä oli suututtanut isän puheet. Tämän jälkeen se kertoi kellosepän ohjeesta olla jätättämättä tai edistämästä. Se kertoi keskeytyneistä kylvyistä ja kylmistä ruoista. Mitä enemmän käki kertoi, sitä enemmän perheenjäsenten korvia kuumotti. Ainoastaan se nuorin tyttö näytti vaivaantumattomalta. Kun käki lopetti kertomuksensa, tyttö nousi ylös ja pahoitteli tapahtunutta. Tyttö ehdotti muulle perheelle, että eikö käki voisi vaikka kukkua vain tasatunnein. Isä taasen näytti nololta, mutta ehdotti käen voivan nukkua yönsä ilman kukkumista. Toinen koululaisista ehdotti voisiko käki osallistua myös sunnuntai-illalliselle.
Käki punnitsi ehdotuksia samalla kävellen ruokailuvälineiden keskellä. Hetken päästä se sanoi. ” Sopii, mutta aion aloittaa kyllä kukkumisen jo kuudelta aamulla. Jokin raja se on kellon käenkin nukkumisessa. ”