Michelle Knudsen ja Kevin Hawkes: Kirjaston leijona

Aloitan tänne blogiin kategoriaa lastenkirjallisuudesta. Ensimmäinen kirja saa kunnian kertoa kirjaston leijonasta. Olen tällä kertaa kerännyt loppuun myös moraalin kehityksestä asiaa. Mikäli huomaatte siellä pahoja virheitä, niin kertokaan ihmeessä. Korjailen niitä aikanaan.

Saako sääntöjä rikkoa, jos on oikein hyvä syy? Näin joutui eräänä päivänä miettimään leijona, joka oli kotiutunut kirjastoon. Kirjastonjohtajana neiti Neuvonen oli nimittäin todella tarkka säännöistä. Hän oli kuitenkin päättänyt antaa leijonan jäädä kirjastoon, sillä leijona tuntui sopivan hyvin kirjastoon. Sen tassut olivat hiljaiset, se auttoi pitämään kirjaston puhtaana ja satutunneilla lapset nojailivat leijonaan mielellään.

Tämä kuvakirja iski minuun sillä samalla hetkellä kun näin kannen kuvituksen. Pidin kirjan herkästä vesiväri / värikynä sekatekniikkaa hyödyntävästä kuvituksesta. Eritoten leijona oli saatu niin ihanan rakastettavan oloiseksi, että kirjan luettuaan toivoisi kotikirjastossaan elävän samanlainen leijona. Tarinakin oli kirjoitettu helppolukuisesti niin, että sitä on helppo lukea ääneen. Lastenkirjoissahan tuo määrite on hyvin tärkeä. Voin kuvitella, että tämä kirja saattaa herättää tai tällä voi herätellä tarkoituksella, keskustelua oikeasta ja väärästä. Samalla voi saada selville missä vaiheessa lapsen moraalinen kehitys on. 

Näitä kehitysvaiheitahan on kolmea tasoa ja nämä jaetaan vielä jokainen kahteen vaiheeseen.

1) Esisovinnainen moraali

  • Vaihe 1. Rangaistuksen ja tottelemisen moraali. Totteleminen mitataan hyödyllä ja haitalla.
  • Vaihe 2. Oletetaan, että kaikki muutkin käyttäytyvät itsekkäästi ja hakevat hyötyä vain itselleen.

2) Sovinnainen moraali

  • Vaihe 1. Tarve olla kiltti
  • Vaihe 2. Auktoriteettaja on aina kunnioitettava

3) Periaatteellinen moraali.

  • Vaihe 1. Ymmärtää sääntöjen olevan yhteisiä sopimuksia joita voi yhdessä myös muuttaa.
  • Vaihe 2. Moraali perustuu ihmisoikeuksien periaatteisiin.

Alle kouluikäiset ovat yleensä noiden kahden ensimmäisen päävaiheen sisällä. Voisinhan minä tietenkin antaa hieman esimerkkejä.

Taso 1

  • vaihe 1: Saan karjua, koska kukaan ei voi minua täältä väkisin pois ajaa. Tai, leijonan ei kannata karjua, koska se ajetaan sen jälkeen pois kirjastosta.
  • vaihe 2: Jos en karju, niin mitä minä siitä saan? Ehkä kenties ylimääräisen satutunnin.  

Taso 2

  • vaihe 1: En karju, sillä en halua, että kirjastonjohtaja neiti Neuvonen tai kukaan muu pahoittaisi mielensä tai häiriintyisi.  
  • vaihe 2: En karju, koska kirjastonjohtaja neiti neuvonen on niin sanonut ja häntä pitää totella.  

Taso 3

  • vaihe 1: En karju, koska yhteisissä säännöissä sanotaan niin. Kuitenkin, jos yhdessä sovimme, että säännöt sallivat karjumisen tietyissä tilanteissa, voin ehkä karjua.
  • vaihe 2: Tiedän etten saisi karjua, mutta jos en karju, voi tapahtua jotain vielä ikävempää. Joten joudun karjumaan säännöistä huolimatta.  

Täytyy sanoa, että taisin tänään hieman innostua teoreettiseksi. No, ei kai pieni teoreettisuus silloin tällöin haittaa. Joka tapauksessa; suosittelen tätäkin kirjaa niin kuvituksen kuin tarinankin takia. Karjumisiin, mikäli se on tarpeellista taikka hauskaa, sekä se sallitaan.

Alttarimatka – Eläinten matka pyhäkouluun / kerhoon

Idea: Alttariin tutustuminen.

Juoni: Pehmoeläin on lähdössä pyhäkouluun ja herättyään tajuaa olevansa myöhässä. Hän lähteekin nopeasti liikkeelle, mutta unohtuu ihailemaan erilaisia asioita matkalla. Lopussa hänen pyhisopettajansa kyselee ja kertoo alttarin osista samalla kun rakentaa alttaria.

Tarvikkeet:

  • Jokin pehmoeläin. Itse käytin koiraa.
  • Liina tieksi
  • Symbolikortit (kukka, värit, risti ja kynttilä)
  • Alttaritarvikkeet Valkoinen liina Liturgiset liinat (esim. valkoinen, vihreä ja violetti käyvät hyvin )
  • Risti
  • Raamattu (esim. lasten Raamattu)
  • Kaksi kynttilää
  • Mahdollisesti kukkia jos on saatavilla
  • Muut tarpeet mitä tarvitset omiin alku ja loppu perinteisiisi.

Alkuasetelma:

Aloita aivan tyhjältä pöydältä. Jos haluat hieman oikaista, niin voit laittaa valkoisen alttariliinan valmiiksi. Asettele muut tavarat järjestykseen jonnekin mistä lapset eivät niitä näe.

Kulku:

1. Alkutraditiot

2. Esittele pehmoeläimesi ja anna lasten nimetä se.

3. Kerro kuinka ”nimi” olekaan aivan normaali eläin. Hän nimittäin käy kerhossa/pyhäkoulussa… Eräänä aamuna hän heräsikin, katsahti kelloon ja säpsähti. Kellohan on kymmentävaille yhdeksän, hän hän on myöhässä. (käytä vaikka kerhon / pyhiksen aloitusaikaa edeltävää kymmentä minuuttia).

4. Asettele tie eteesi. Kerro kuinka ”nimi” lähti kovalla kiireellä matkaan.

5. Kerro kuinka ”nimi” pysähtyi haistelemaan paikkaan jossa oli paljon tällaisia. Aseta kukkakortti tien alkuun. Pohtikaa hetken aikaa kukkaa esim. mikä kukka se voisi olla? Missä se voisi kasvaa?

O-ou. Hänhän on myöhässä. Jatketaanpa matkaa. Muista elävä kerronta varsinkin tässä kohtaa. 

6. Hei! ”Nimi” katsoi takaisin päin. Siellähän oli myös muun värisiä kukkia. Aseta värikortti seuraavaksi tielle. Pohtikaa mitä värejä lapset näkevät kortissa.

O-ou. Taas hän meinasi unohtua paikalleen. Jatketaanpa matkaa.

7. Miltei perillä. Kirkon katolla ”nimi” näkee tällaisen. Aseta ristikortti seuraavaksi tielle. Mitähän kummaa se tuolla katolla keikkuu. Omituinen paikka.

O-ou! Miten hän jälleen unohtui. Jatketaanpa matkaa.

8. Viimeinkin perille. Kysy lapsilta mahtoikohan ”nimi” ehtiä ajoissa perille. Kaikki vaihtoehdot ovat oikein. Kerro kuinka pyhisope / kerhotäti tai setä sytytti tällaisen kun kaikki oli paikalla. Käännä kynttiläkortti viimeiseksi esille.

9. Kerro kuinka valitsemasi hahmo otti ensin liinat ja asetteli ne pöydälle. Pohdi lasten kanssa yhdessä mitä mikin liturginenväri voisi tarkoittaa. Aseta värejä kuvaava kortti luontevasti liinojen viereen.

10. Kerro samalla tavalla kaikki muutkin alttarille kuuluvat tavarat. Kerro kynttilöistä kuinka ne kuvaavat rukousta. Rististä: Jumala rakastaa meitä. Kukista: kuvaavat elämää ja ympäröivää luontoa. Raamattu: Pohdi lasten kanssa ensin mikä se on. Voit kertoa Raamatun sisältävän hyvän elämän ohjeita, jännittäviä kertomuksia. Eritoten sen, että Raamattu on Jumalan kirja, jonka hän on antanut ihmisille.

11. Tämän jälkeen voitte miettiä mitähän alttarilta voisi vielä puuttua (kynttilöistä liekit) Lapset ovat minulla usein muistaneet kynttilän sytytyksen. He ovat myös yhdistäneet symbolikortissa olevan sytytetyn kynttilän alttarin sammutettuihin. Sytyttäkää ja jos tapoihin kuuluu niin laulakaan myös kynttilän sytytyslaulu.

12. Lopuksi voitte miettiä millä nimellä tätä koko juttua kutsutaan. Alttari nimitystä tietysti mietitään.

13. Soittakaa kirkonkelloja vaikka triangelilla taikka jos löydät oikean pikku-kellon niin aina parempi.

14. Suosittelen laulettavaksi loppuun vaikka Jumalan kämmenellä-laulua.

15. Rukous

16. Kynttilöiden sammutus. Voitte tehdä vaikka yhteispuhalluksen taikka jos ryhmä kokoontuu useasti, kuten päiväkerhot, voi joku lapsista tulla puhaltamaan.

Lepopäivä-hartaus

Tarvikkeet:

1 x iso vihreä kangas

1 x hieman pienempi toisen sävyinen vihreä kangas

Eläinhahmoja: leijona, possu, aasi, hiiri, kana (tai jokin muu joka voi hienostella), lintu (paras on sellainen ääntelevä)

Cd-soitin ja luonnonääni cd.

Ajatus:

Muistuttaa lapsia lepopäivästä.

Hartaudenkulku:

Alkutilanne: Aseta iso vihreä kangas alttarin eteen. Asettele pienempi kangas niin, että se muodostaa alttarin juurelle pienen keitaan kaaren. Eläin hahmot voit piilottaa alttarin alle jos mahdollista. Tai jonnekin muualle mistä niitä on helppo ottaa hartauden aikana. Asettele eläimet järjestykseen mikä tarvikelistassa on mainittu. Helpottaa huomattavasti hartauden sujuvuutta.

Laita luonnonääni-cd soimaan niin, että se soi valmiiksi kun osallistujat saapuvat. Siis jos mahdollista. Itselläni yhdessä päiväkodissa moista mahdollisuutta ei ollut, mutta toimi ihan hyvin niinkin, että laittoi sen kaikessa rauhassa soimaan. Juuri ennen hartauden varsinaista aloittamista. Lapset siis olivat koko ajan siinä samassa tilassa jossa valmistelin hartauden.

Jutellaan lasten kanssa vaikka juhlista ja miltä tuntuu kun juhlien jälkeen on käymässä nukkumaan. Tarkoitus on saada vastaukseksi jotain väsymykseen liittyvää. Hyväksy lapsen vastaus vaikka ei olisikaan haettu.

Otetaan esille leijona piilosta ja asetetaan se kuvitellulle keitaalle. Kysytään lapsilta tuntevatko he tämän eläimen ja missä se asuu. Kerrotaan leijonan olevan eläinten kuningas ja kuinka hän asuu erään puron rannalla mikä ei kuivu kuivana kautenakaan.
Kuljetetaan possu paikalle Kerrotaan kuinka possu haluaisi mennä lepäämään leijonan purolle, mutta ei oikein kehtaa sillä hän ei ollut pystynyt aloittamaan maratonin juoksemista vaan nukahtanut heti harjoituksen alussa. Voi näytellä possu tämän tilanteen. Lapsia ainakin naurattaa kun he seuraavat possun harjoitusta ja nukahtamista kesken kaiken. Jos näyttelet, ei tietenkään kerrota ensin mitä tapahtui.
Kuljetetaan aasi paikalle Kysellään jotain aasista ja kerrotaan kuinka tämä aasi on tehnyt pitkän viikon markkinoilla kuskaten tavaroita paikasta toiseen. Mietitään yhdellä miltä aasista mahtaa tuntua kun hänellä selkäkin kipeytynyt siitä kantamisesta.
Aasi menee kysymään leijonalta, että pääseekö hänkin lepäämään. Tietenkin aasi pääsee lepäämään.
Hiiri saapuu väsyneenä paikalle Hiiri kertoo kuinka hänellä on kotona pieni lapsi jolla on koko yö koskenut mahaa. Hiiri kertoo vielä kuinka hän jätti isän hoitamaan vaihteeksi ja toivoisi saavansa leijonan luona levätä.
Kerrotaan kuinka hiirikin sai luvan leijonalta tulla lepäämään.
Hienostelija saapuu hienostellen Hienostelija voi tässä kohtaa kehua itseänsä ja kertoa kuinka paljon aikaa hän aina käyttää itsensä kaunistamiseen. Lopuksi Hienostelija kertoo, että tänään hän ei ole jaksanut niin paljon laittautua kuin ennen. Sen takia häntä huolestuttaa, että päästääköhän leijona hänet lepäämään vai ei. Leijona tietenkin kutsuu hänet mielellää lepäämään, mutta samalla opastaa ettei aina tarvitse pynttäytyä viimeisen päälle. Sillä jokainen meistä kaunis ja Jumalalle tärkeä.
Lintu lentää paikalle Voit kokeilla laulaa lintusen laulua nyt. Kerrotaan tämän linnun lentäneen kaukaata Suomesta saakka Afrikkaan. Lintuja ja leijona tervehtivät toisiaan, sillä he ovat vanhoja tuttuja keskenään. Leijona pyytää lintua laulamaan ja lintu suostuu.
Kerrotaan kuinka jokainen eläin nautti suunnattomasti olostaan keitaalla ja lintusen laulusta.
Saapuu ilta Kerro kuinka jokainen eläin alkoi tuntea itsensä virkistyneeksi. Tämän jälkeen kuljeta eläimet yksitellen takaisin jonnekin piiloon (kotiin). Tässä vaiheessa voi myös kerrata mitä jokainen eläin on oppinut matkalla.
Lopuksi kerrotaan lapsille, että meilläkin on samanlainen lepopäivä olemassa kuin eläimillä. Kerrotaan sen olevan sunnuntai, yleensä lapset ovat osanneet tämän jo kertoakin.

Vuodenaika-hartaus

Ajatus: Seurata vuodenajan kulkua

Tarvikkeet:

3 x eri vihreänsävyistä kangasta ruohoksi, pensaiksi ja puuksi,

Sininen kangas taivaaksi,

musta kangas pimeäksi yöksi

valkoinen kangas lumeksi,

syksyn lehtien sävyisiä pieniä kankaita esim. harsot on hyviä.

Pari metsän eläintä ja lintu(ääntelevä jos mahdollista). Pehmoeläimet käy 😉

Cd-soitin ja klassista musiikkia. Itse käytin Camille Saint-Saënsin eläintenkarvaalin Joutsen-osaa.

Yksi taikka kaksi kynttilää

Hartaudenkulku:

Alkutilanne: pidä hartaus sellaisessa paikassa jossa voit laittaa alemman osan maaksi ja sen taakse kankaan pystyyn taivaaksi. Maa voi olla myös lattialla ja sen takana esim. tuoli. Aseta kynttilä(t) paikkaan jossa se tulee olemaan taivaa yläpuolella.

Kaikki tehdään rauhallisesti ja musiikkia myötäillen.

Laita musiikkisoimaan. Laita soitin soittamaan samaa kappaletta kokoajan. Kerro kuinka Jumala on luonut kesällä vihreät nurmet, pensaat maanpäälle ja sinisen taivaan kaartumaan maan päälle. Asettele yksi vihreä kangas nurmikoksi pöydälle, sen jälkeen toinen vihreä pensaiksi ja muiksi kasveiksi. Asettele sininen kangas taivaaksi.
Kerro kuinka eläimet käyskentelivät ruihikolla syömässä ja iloitsemassa. Kerro myös lintujen lentelevän taivaalla. Asettele eläimet ruohikolle. Lennätä lintu taivaalle. Jos sinulla on ääntelevä lintu voit nyt hieman antaa linnun laulaa.
Kerro kuinka pikku hiljaa alkoi puista tipahdella värikkäitä lehtiä ja kuinka ilmat alkoivat kylmetä. Kerro kuinka osa linnuistä lähtee etelään lämpimään ja eläimet lähtevät koteihinsa pahimpia viimoja piiloon. Tiputtele syksyn lehdiksi tarkoitettuja kankaita nurmikolle. Lennätä lintu piiloon ”etelään” ja siirrä eläimet koloihinsa piiloon.
Kerro kuinka lumi alkoi peittää maan. Ja kuinka yön pimeä tuli laskeutui rikastuttamaan lumen ohelle. Aseta maan päälle valkoinen lumikangas niin, että peittää maan. Asettele musta kangas sinisen päälle.
Pian kuitenkin alkoi aurinko paistamaan lämpimämmin poistaen pimeän ja sulattaen lumen. Kun kerrot auringosta, sytytä kynttilä(t) ja sen jälkeen poista musta taivaan päältä. Poista valkoinen lumi maan päältä.
Kerro kuinka syksyn lehdet maatuvat keväällä maaksi ja kuinka maasta alkaa kasvamaan uusia kasveja. Kerro myös kuinka linnut palaavat etelästä ja eläimet kirmaavat nurmikolle syömään uutta ruohoa ja tanssahtelemaan. Ota lehdet ja laita ne ruohona olevan kankaan alle. Uusista kasveista puhuttaessa ota viimeisestä vihreästä kankaasta keskeltä kiinne ja asettele se esim. puuksi. Lenntätä lintu (laulaen) takaisin taivaalle ja eläimet nurmikolle kolostaan.

Loppulauluehdotus: Lasten virsikirjasta 130 Jeesus näki auringon

 

Nuottiavain G:n matka viivastolla

Tässä on nuottiavain G, hän on juuri saanut töitä nuottiviivastolta. On kuitenkin yksi pieni ongelma, hänellä ei ole hajuakaan miten viivastolla pitäisi toimia. Eräs kaunis aamu, G heräsi, katsahti juuri nousseita ylennyksiä. Silloin hän sanoi itsekseen:

  • Ei tästä näin mitään tule.

Hän päätti lähteä selvittämään nuottiviivaston salaisuuden. Tule sinäkin mukaan. Ratkotaan yhdessä G:n kanssa mitä kaikkea mielenkiintoista nuottiviivastolla voi olla.

Ensimmäiseksi vastaan tuli iso nuotti.

  • Hyvää huomenta! G toivotti ja jatkoi. Minä olen G, mutta kuka te olette?

  • Ai kuka minä olen? Minähän olen mummo Kokonuotti. Nuoteista vanhin ja pisin. Minua mahtuu vain yksi tahtiin. Ei tässä iässä jaksa enää juosta nopeasti.

Heidän jutellessaan paikalle saapui iso nuotti keppinsä kanssa.

  • Hyvää huomenta kaikille! Hän toivotti iloisesti vilkuttaen ja tanssi valssia kaarisillan yli G:n ja mummo Kokonuotin luokse.

  • Hyvää huomenta! G ja mummo toivottivat.

  • Tässä on vaari Puolinuotti. Mummo Kokonuotti esitteli saapujan. Hän pitää hurjasti valssista. Vaikka kestääkin vain kaksi iskua, valssin kolmen sijaan.

  • Ei se ole ennenkään haitannut. Vaari Puolinuotti naureskeli.

Tämän jälkeen hän kääntyi kohti G:tä ja sanoi:

  • Olen kuullut, että olet uusi täällä. Haluaisitko esittely kierroksen perheeseemme?

  • Se olisi todella mahtavaa. Iloistui G.

  • Hienoa! Huudahti vaari. Lähtekäämme matkaan siis.

G ja vaari Puolinuotti lähtivät kaarisillan yli seuraavaan tahtiin missä sijaitsi vaarin talo. Sieltä matka jatkui seuraavaan tahtiin Glissando-liukumäkeä myöten.

  • Huiiiii, iihihii! He huusivat ja nauroivat liukuessaan alas kohti isoa taloa.

  • Sepäs oli hauskaa, tässähän vallan nuortuu vuosilla. Vaari Puolinuotti naureskeli iloisesti.

Talosta heitä tuli vastaan rouva Neljäsosa, vauva Kuudestoistaosa sylissään. Heti perässä marssi herra Neljäsosa paikalle kokoajan vilkuillen ympärilleen. He ovat vielä vetreitä ja jaksavat juosta neljä kertaa nopeammin kuin mummo ja kaksi kertaa nopeammin kuin vaari.

  • Tervetuloa! Rouva toivotti ja halasi kumpaistakin. Vaari sinua ei olekaan näkynyt sitten viime konsertin.

  • Ei ole ei, täytyy myöntää. Pitäisi kyllä käydä useammin, mutta minun on pitänyt auttaa mummo Kokonuottia. Säveltäjät ovat miettineet kovasti hänelle sopivaa paikkaa ja minä olen tietysti antanut asiantuntevia lausuntojani.

  • Toivottavasti ne ovat parempia kuin viime kerralla. Rouva hihitti.

  • Miten niin? G ihmetteli. Mitä tapahtui?

Vaari Puolinuotti oli hieman nolonnäköinen.

  • Ei se nyt niin paha juttu ollut. Vaari kääntyi G:n puoleen ja jatkoi.

  • Ehdotin, että säveltäjät laittaisi mummolle kuusitahtia heti sävellyksen alkuun, yhdistettyinä kaarisilloilla.

  • Nii-in. Huokaisi rouva Neljäsosa. Ja tästä seurasi kuuntelijoiden nukahtelua ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, mummo itsekin nukahti viidennen tahdin kohdilla.

  • Noo… se nyt oli sellainen kokeilu. Vaari mutisi.

  • Mutta se siitä. Tokaisi rouva ja jatkoi. Tulkaa toki sisälle tapaamaan lapsia.

Kuullessaan sanan, lapsia, herra Neljäsosa lopetti ympärilleen vilkuilun. Kääntyi kohti vaimoaan ja kuiskasi jotain tämän korvaan.

  • Ei kai! Rouva huudahti järkyttyneenä. Kuinka he ovat oikein päässeet sinne?

  • En minä tiedä. Tajusin vasta kun kuulin ylhäältä ääntä.

Pian he kuulivat nopeata ääntä yläpuoleltaan joka voimistui ja mataloitui kokoajan. Pian he jo näkivät kuinka kahdeksan Kahdeksasosa lasta hyppelivät alas pitkin viivastoa.

  • Enkö minä ole sanonut, että teidän pitää kysyä lupa ennen kuin lähdette hyppimään yläilmoihin. Rouva Neljäsosa puhisi.

Kaikki kahdeksan Kahdeksasosa lasta olivat pahoillaan.

  • No kun. He takertelivat. Oli niin hieno päivä ja ylennykset paistoivat niin kauniisti. Tuntui, että oli ihan pakko päästä kulkemaan.

  • No antaa olla tämän kerran. Herra Neljäsosa sanoi. Tiedättekö, meidän tarkoitus oli lähteä hieman improvisoimaan koko perheen voimin iltapäivästä. Jos enää jaksatte, saatte tällä kertaa tulla luvan kanssa yläilmoihin.

  • Voi itku. Kaikki lapset mutisivat yhtä aikaa. Lähdettiinkö me ihan turhaan ilman lupaa. Pyh!

Hetken aikaa he olivat hiljaa, kunnes:

  • Tietysti me tulemme mukaan! Kaikki Kahdeksasosa lapset hihkaisivat.

  • Mutta, entä G. Oletko oppinut tarpeeksi tänään? Vaari Puolinuotti kysyi.

  • Totisesti olen. Menkää te improvisoimaan niin minä näytän teille G:n paikan.

Kaikki hihkaisivat, kiitos! G käveli nuottiviivaston alkuun ja huusi:

  • G paikallaan!

Siinä samassa kaikki mummosta lapsiin lähtivät menemään pitkin viivastoa tuottaen mitä erilaisempia säveliä.

He olivat niin innoissaan, että eivät huomanneet kuinka ylennykset laskivat ja alennus nousi kumottamaan viivaston alkuun.

Suojelusenkelihartaus

Aihe: Suojelusenkeli

Sanoma: Jokaisella on oma suojelusenkeli joka pitää huolta silloin kun pelottaa ja kaikilla matkoilla joita kuljetaan. 

Tarvikkeet:

  • 1 x iso vihreä kangas
  • kankaita joista saa puita, vuoria jne. ihan mihin ympäristöön haluat kertomuksen asettaa.
  • 1 x Enkeli
  • 2 x lapsinukkea, itse valitsin tytön ja pojan.
  • 1 x ruskean kankaan poluksi
  • 2 x taloa, omani ovat leikkijunaradan taloja
  • 1 x kori johon voit piilottaa kaikki muut paitsi kankaat.
  • 1 x Jokin kangas millä peität korin
  • Erilaisia materiaaleja jotka voivat kuvat pelkoja, vaarallisia asiota jne. Esim. kiviä, puupalikoita…

Alkuasetelma: kankaat ovat vieressäsi. Samaten peitetty kori jossa on kaikki muut. Vaara-, pelkomateriaalit voivat olla jossain sivulla mistä lasten on mahdollista hyvin ottaa niitä. Kun ovat näkyvillä kutkuttavat mielikuvitus, että miksi ne ovat siinä.

Hartauden kulku:

Aloitetaan kertomalla, että ihan alussa Jumala loi maailman. Asetetaan iso vihreä kangas lattialle.
Ja siellä maailmassa on… puita, vuoria tai tms. Asetetaan ne kankaat vihreälle alustalle jotka olet valinnut kuvaamaan mitä haluat kuvata.
Maailmassa on myös polkuja Asetaan ruskea kangas pitkulaisena kankaan nurkasta nurkkaa.
Maailmassa on myös miehiä ja naisia sekä tyttöjä ja poikia Asetetaan lähinnä itseäsi olevaan nurkkaan lapsi nuket
Maailmassa on myös taloja joissa voivat asua sinä tai vaikkapa minä. Tässä kertomuksessa talossa asuvat nämä kaksi lasta. Asetetaan talo lapsinukkejen luokse. Kun kerrotaan kuin he asuvat siinä talossa, näytetään lapsinukkeja
Maailmassa on myös taloja joissa voivat asua kaverit, mummi, pappa, mamma taikka vaari. Tai kenties talossa onkin kerhopaikka taikka päiväkoti. Tällä kertaa tämä talo on näiden kahden kahden lapsen kaverin talo. Asetetaan talo polun toiseen päähän. Aina kun jostain puhutaan, osoitetaan rauhallisesti ks. asiaa taikka nukkea.
Kerrotaan kuinka lapset haluaisivat lähteä leikkimään kaverinsa kanssa, mutta heitä pelotti mennä metsän läpi tai minkä ympäristön oletkaan luonut. Kehoitetaan lapsia seuraavaksi miettimään jonkin asian mikä tuntuu pelottavalta taikka vaaralliselta. Tämän jälkeen pyydä jokaista hakemaan jokin tavara materiaaleista mikä kuvaisi sitä pelkoa taikka vaarallista asiaa ja tuomaan sen polun varteen Lasten ei tarvitse kertoa sitä asiaa mikä pelottaa. Kun pyydät hakemaan materiaalia ja tuomaan sen niin näytä itse esimerkkiä.
Kun kaikki ovat tuoneet materiaalinsa, kerrotaan kuinka lapset halusivat niin kovasti mennä leikkimään kaverin luokse, että päättivät uskaltaa mennä metsän läpi. Kun ollaan kerrottu. Asetetaan lapset polulle valmiina kulkemaan sitä pitkin. Tämän jälkeen otetaan enkeli mitään sanomatta korista ja kuljetetaan lapset ja enkeli läpi metsän ja polun hiljaisuuden vallitessa ja asetetaan päätteeksi kaikki kaverin talon luokse.
Kerrotaan kuinka lapset tunsivat itsensä jotenkin rohkeammiksi yhtäkkiä ja, että he eivät nähneet mitään vaarallista taikka pelottavaa. Kysytään lapsilta mikä heidän kanssaan polulla kulki. Kerrotaan kuinka lapsi suojeli heidän oma suojelusenkeli. Samalla kerrotaan kuinka meillä jokaisella on oma suojelusenkeli pitämässä meistä huolta erityisesti silloin kun meitä pelottaa taikka jokin juttu tuntuu vaaralliselta. Kerrotaan myös, että enkeli on kokoajan meidän jokaisen seurassa, vaikkakin heitä ei näy, pitämässä meistä huolta. Kun kysytään, otetaan enkeli käteen.
Lopuksi voidaan laulaa jokin enkelilaulu. Itse pidän laulusta Enkeleiden kanssa. Löytyy lasten virsikirjasta.  

 

Luomishartaus

 

Aihe: Luominen

Sanoma: Jumala on luonut maailman ja ihminen on luotu pitämään siitä huolta.

Tarvikkeet:

Kankaat:

  • musta
  • 1 x isompi valkoinen
  • 1 x pienempi valkoinen kuuksi
  • vaaleansininen
  • iso tummansininen
  • ruskea
  • vihreä
  • keltainen

Nuket:

  • kaloja
  • lintuja
  • villieläimiä
  • kotieläimiä
  • nainen
  • mies

Muita tarpeita

  • puu
  • kukkia (itselläni tekokukkia)
  • Tähtiä
  • Iso valkoinen kynttilä Jumala kynttiläksi
  • 7 x tuikkukynttilää alustoineen
  • (kynttilät eivät näy kuvassa kun jouduin ottamaan ne samantein pois)
  • Arkku taikka jokin muu hienon näköinen, salaperäinen laatikko mihin saat piiloon:eläimet, tuikkukynttilät ja tähdet. Jos löydät oikein ison arkun niin, laita kaikki muut sinne paitsi kankaat. Itselläni oli kassi mihin piilotin ihmiset, kukat ja puun.

Alkuasetelma: Musta kangas asetetaan pitkulaiseksi tavallaan taivaalle ( katso kuvaa ). Jumala kynttilä asetetaan mustan viereen, niin että saat otettua siitä tulen tuikkuihin.

Hartauden kulku:

HUOM. Tämä on vain runko. Käytä vapaasti luovuutta ja omia sanoja jne. Olen yrittänyt välttää valmiita sanoja sillä jokainenhan meistä on erilainen. Toinen kertoo vähä eleisemmin, toinen taasen jutustelee enemmänkin lasten kanssa ja värittää vielä enemmän kertomusta. Itse olen esimerkiksi kertonut kuinka Jumala katseli mitäs sitä onkaan jo luotu ja mitäs sieltä puuttui ja ahaaa sitähän sieltä puuttuukin ja niin päin pois. Eli tee vapaasti omanlainen juttu, mutta runkona tämä on toiminut hyvin.

 

Otetaan Jumala kynttilä käteen ja kerrotaan sen mikä se on. Sytytetään siihen liekki samalla kun sytytetään muihinkin kynttilöihin jos on muita.
Kerrotaan, että aluksi ei ollut mitään oli vain aivan pimeätä. Lapsille voidaan ehdottaa, että kuka haluaa saa laittaa silmät kiinne jotta voi nähdä miltä pimeä näyttää saa nyt laittaa. Kerrotaan, että silmät voi avata kun kuulee sanat: Jumala sanoi:” Tulkoon valo”. Voidaan näyttää mustaa kangasta.
Kerrotaan kuinka Jumala sanoi: ”Tulkoon valo” ja kuinka silloin valo tuli maan päälle. Kerrotaan kuinka meni yksi päivä. Nimen omaan yksi päivä. Lopussa lasketaan montako päivää on mennyt. Lyhennän jatkossa tämän toiminnan sanoilla: ”meni yksi päivä” Laitetaan valkoinen kangas peittämään puolet pimeästä samalla kun sanot ”Tulkoon valo”. Nyt voivat lapset jotka olivat sulkeneet silmänsä avata ne. Otetaan arkusta yksi tuikkukynttilä ja sytytetään se Jumala-kynttilästä. Asetetaan se pimeän ja valon yläpuolelle. Sinne tulee kaikki muutkin tuikut.
Kerrotaan kuinka Jumala loi taivaankannen. Meni yksi päivä. Asetetaan vaalean sininen kangas kaareksi mustan ja valkoisen kangaan alapuolelle.
Kerrotaan kuinka Jumala loi maan. Sekä meret ja järvet ympäröimään sitä. Asetetaan ensin tummansininen kangas suureksi mereksi taivaankannen alapuolelle. Asetetaa ruskea kangas maaksi keskelle sinistä merta.
Kerrotaan kuin Jumala loi vihreän nurmikon, puut ja kukat. Kaiken vihreän. Meni yksi päivä. Asetetaan vihreä kangas ruskean maan päälle niin, että se osiksi peittää ruskean. Laitetaan maalle myös puita ja kukkia.
Kerrotaan kuinka Jumala loi auringon, kuun ja tähdet, valaisemaan päivää ja yötä sekä näyttämään meille onko päivä taikka yö, tahi aamu taikka ilta. Meni yksi päivä. Asetetaan keltainen kangas auringoksi valkoisen kankaan päälle ja valkoinen kangas kuuksi mustan päälle. Laitetaan vielä tähtiä mustalle kankaalle. Tässä voidaan hyvin kysellä ensin lapsilta, että mitä taivaalla on päivällä ja mitä yöllä.
Kerrotaan kuinka Jumala loi kalat veteen ja linnut taivaalle. Meni yksi päivä. Otetaan kalat ja linnut arkusta. Tässä vaiheessa ei tarvitse vielä paljastaa, että mitä Jumala loi vaan kysyä lapsilta, mitä ne mitä otat ovat. Kalat kuuluvat tietysti mereen ja linnut taivaalle. Jos löydät lentäviä lintuja voit asettaa niitä vaikka puuhun. Itse käytin kanoja ja kukkoa jolloin asetin ne maahan.
Kerrotaan kuin Jumala loi erilaiset muut eläimet. Villieläimet, kotieläimet ja liskoeläimet. Otetaan arkusta erilaisia eläimiä ja kysytään lapsilta josko he tunnistavat ne ja kerrotaan vasta sitten kuinka Jumala loi ne. Asetetaan eläimet maalle.
Kerrotaan kuinka Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja pitämään huolta maailmasta minkä Jumala oli luonut. Meni päivä. Asetetaan ihmiset keskelle maailmaa.
Lasketaan kuinka monta kynttilää tällä hetkellä paloi. Kerrotaan kuinka nyt Jumala katseli, että maailma oli valmis ja päätti levätä seuraavan, seitsemännen päivän. Kysytään tietääkö kukaan mikä päivä seitsemäs päivä oli. Jos eivät tiedä kerrotaan sen olevan sunnuntai ja kuinka nimenomaan sen päivän Jumala pyhitti lepopäiväksi. Sytytetään vielä viimeinen kynttilä.

Lopuksi voidaan vielä laulaa ja leikki yhdessä laulu: Ken on luonut kukkasen. Löytyy mm. lasten virsikirjasta. 

Tyttö ja piparipurkki musiikkitarina

Olen tämän pienen musiikkinäytelmän kirjoittanut kolmantena opiskeluvuotenani tavallaan viimisen musiikinkurssin lopputyöksi. Laulut on valittu niin, että ne olisivat jo ennestään tuttuja lapsille, mutta tietenkään tämä ei ole välttämättömyys. Joissakin tapauksissa saattaa jopa helpottaa, ettei lapset sotkeennu erisanoihin.

Jos on kysyttävää kysykää ihan rohkeasti.

 Tyttö ja piparipurkki

Alkulaulu

Katsojat mukaan laulamaan toistoa

 

Oli pieni tytön tylleröinen, jo neljän vuoden ikäinen.

Päivät hän leikki ja teekutsuja järjesti.

Eräänä päivänä keksi hän, jos vaikka piparin tai pari

purkista ylähyllyn ottaisi.

Tuumasta toimeen hän ajatteli ja tuolin päälle astahti.

Mutta voi, ei hän yltänytkään ylähyllyn purkkiin

vaikka kuinka kurotti.

Siitähän tämä tytön tylleröinen suuttui ja

jalkaa polkien huusi: ”En tahdo olla näin pieni, tahdon

olla iso, isompi kuin kukaan muu. Silloin yltäisin kaikkiin

maailman ylähyllyn purkkeihin.

 

Kiukkulaulu

 

Silloin äiti hänet kuuli ja sanoi:

Mitä minun pieni tytön tylleröinen täällä huutaa.

Ei kaikkien tarvitse isoja olla.

Pienikin on riittävästi. Ajattele vaikka pikku-lintuja,

eivät ne ole isoja, mutta lentävät korkealla

taivaalla yli puitten latvojen. Ja miten paljon

ne tuottavat iloa toisilleen ja vaikka

tuollaisille tytön tylleröisille.”

En kuitenkaan yllä ylähyllyn purkkiin.”

Totesi tuo pieni tytön tylleröinen.

 

Äiti tietää – laulu

 

Isoksi jos tahdot kasvaa, syödähän

muista monenlaista ruokaa

eritoten aamupuuron höyryävän.

Kun vielä muistat pitää

iloisena mielen ja leikkiä paljon,

niin pian huomaat kasvaneeni

niin isoksi, että et tarvitse edes

apua tuolilta tuollaiselta.

Näillä sanoilla opasti ja neuvoi äiti

tuota tytön tylleröistä.

 

Päässänsä tämä tytön tylleröinen mietti ja pohti, onko tosiaan näin, leikillä ja syömällä isoksi kasvaa. Mietti hetken, TOTTA ON,

kajautti hän ja leikkimään laukkasi. Keskellä leikkiä hän pian

unohti toivoa olevansa sen isompi kuin oli.

 

Loppulaulu

Katsojatkin mukaan laulamaan toistoa

 

LAULUT

Alkulaulu

( kalevalainen melodia )

 

Kuulkaa kaikki ihmiset nyt,

Kuulkaa kaikki ihmiset nyt,

Pienest tytöst purkkiloisest

Pienest tytös purkkiloisest

Kiinnostavaa tarinaa nyt

Kiinnostavaa tarinaa nyt

 

Kiukkulaulu

( Sisilisko- laulu ) <- löytyy ainakin ”Vauvojen laulunaika”-kirjasta

En nyt tahdo olla pieni

pienen pieni tyttö.

En nyt tahdo olla pieni

pienen pieni tyttö

 

Tahdon olla iso nyt

suurin teistäkin.

Tahdon olla iso nyt

suurin teistäkin.

 

Äiti tietää

( Jaakko kulta )

 

Äiti tietää, Äiti tietää

kuinka nyt, kuinka nyt

isoksi kasvetaan

isoksi kasvetaan.

Kuule jo, kuule jo.

 

Kaurapuuro, kaurapuuro,

leikitkin, leikitkin.

Isoksi sut tekevät,

isoksi sut tekevät.

usko pois, usko pois.

 

Loppulaulu

( kalevalainen laulu)

Nyt on kertomus pian loppu,

nyt on kertomus pian loppu.

Lähti tylleröinen jatkamaan,

lähti tylleröinen jatkamaan.

Isoksi ei heti kasva,

isoksi ei heti kasva.

Kaikki hyvän kokoisia,

kaikki hyvän kokoisia.

Nauttikaamme olostamme,

nauttikaamme olostamme.

Kaurapuurokaan ei unohdu,

kaurapuurokaan ei unohdu.

Nauruhartaus

Testasin tätä hartautta perhekerhossa, mutta toimii aika varmasti myös vanhemmillakin (aikuisetkin on testattu hieman muutettuna vain)

Eli aiheena on: On ilo olla yhdessä.

Aluksi kerrotaan pieni johdanto aiheeseen. Itse kerroin sadun miehestä joka eleli kiukkusena yksikseen mökissä. Kunnes eräänä päivänä hänen ovelleen kolkutti vanha nainen joka pyysi makuusijaa yöksi. Eihän mies voinut tietenkään jättää vanhaa naista kylmään syksyiseen iltaan joten hän kutsui naisen sisälle. Antoi tälle ruokaa ja lämpimän vuoteen. Kiitokseksi nainen antoi lahjan miehelle. Lahjan ansiosta mies ei koskaan ollut enää äksy ja kiukkuinen vaan mitä iloisin ja lämpimin ihminen koko tienoolla. 

Tämän jälkeen kysytään yleisöllä haluavatko he tietää mikä oli se ihmeellinen lahja. 

Kerrotaan sen olevan naurava kasvojumppa jonka haluisit opettaa osallistujille.

Ensin: suipistetaan huulet ja kasvot niin suipoksi kuin vain saa.

Tämän jälkeen avataan suu aivan ammolleen ja päästetään hah-äänne.

Tässä kohtaa voidaan vielä hymyillä niin leveästi kuin osataan, mutta ei ole pakollista. 

Aloitetaan uudelleen avaamalla suu aivan ammolleen nostamalla käden ylhäältä alas mahdollisimman suurella kaarella kurottaen mahdollisimman pitkälle samalla hahattamalla aina vain kovempaa ja nopeampaa.

Samaa ideaa käyttäen keksitään lisää liikkeitä esim. kyykkyyn ja ylös samalla käyttäen erilaisia nauruäänteitä (hah, heh, hih, hoh, häh)

Vakuutan, että rupeaa naurattamaan aivan oikeasti ja mikäs sen hienompaa.

Lopuksi laulataan on Ilo ilo ilo olla yhdessä-lasten virsi kertoen kuinka parasta iloa on iloita yhdessä toisten ja Jumalan kanssa.

Alttarihartaus koreilla ja maskotilla

Idea: Pyhäkoulumaskotti tutustuttaa lapset alttariin.

Tarvikkeet:

5 koria tai muuta nättiä astiaa joihin mahtuu alttarielementit, 5 liinaa, jokin käsinukke, alttarin elementit (valkoinen liina, liturginenliina, risti / alttaritaulu, 2 kynttilää jalkoineen, kukkia tai muuta elävää kasvillisuutta, Raamattu), tulitikut, triangeli / jotain muuta kelloksi käyvää.

Alkuasetelma:

Alttarille laitetaan valkoinen liina. Koreihin laitetaan muut alttarielementit ja ne peitetään liinalla. Korit asetaan lattialle alttarin viereen niin, että pääset itse korien taakse.  Käsinukke laitetaan piiloon.

Hartauden kulku:

Lapset saapuvan paikoilleen. Heidät toivotetaan tervetulleeksi tai riippuu missä vaiheessa hartaus pidetään. Kuitenkin, alun juttelujen jälkeen kerrotaan, että tällä kertaa meitä on tullut avustamaan vieras. Mennään piilolle jossa käsinukke on, laitetaan se salaa käteen ja annetaan maskotin tulla pikku hiljaa esille. Itselläni on kissa joka kurkisteli ja mauku ensin hieman ja sitten vasta tuli kunnolla esiin. Tämän jälkeen käsinukke esittelee itse itsensä. Pian hän huomaakin, että alttari on hieman valjun näköinen ja tämän jälkeen hän huomaakin korit. Käsinukke pyytää jotakuta käymään kurkkaamaan peitettyyn koriin ja ottamaan sieltä sen mitä siellä on. Suosittelen aloittamaan liturgisestaliinasta. Ei tarvitse myöhemmässä vaiheessa sitten nostella Raamattua ja muita alttarielementtejä pois saadaksesi liinan paikoilleen. Jokaisen elementin kohdalla kerrotaan, että mitä se merkitsee ja miksi se on alttarilla.

Kun tällä tavalla on käyty kaikki korit läpi, niin viimeiseksi käsinukke kehuu alttaria hienoksi kunnes hänen mielenkiintonsa kiinnittyy kynttilään. Hän miettii hieman ja kysyy lapsilta, että mitä kynttilöistä vielä puuttuu. Tähän mennessä itselläni kaikki ryhmät ovat kertoneet liekin puuttuvan, voit sitten auttaa jos tuntuu siltä, että vastausta ei kuuluu. Oma kissani on tämän jälkeen todennut lapsille, että hän siirtyy nyt hieman kauemmaksi ja päästää varsinaisen pyhäkouluopen sytyttämään kynttilät sillä hän ei halua kärväyttää karvojaan. Voit itse keksiä mikä olisi sopivin tapa itsellesi saada toinenkin käsi vapaaksi kynttilöiden sytytystä varten. Muista jättää käsinukke katselemaan jonnekin mitä seuraavaksi tapahtuu. Ota kätesi pois käsinukesta salakavalasti ja vaivihkaa sekä hieman piilossa, sillä emmehän halua taian katketa.

Kynttilää sytyttäessä voidaan laulaa jokin laulu tai lausua runoa tai ihan mikä tapa parhaalta tuntuu. Itse olen laulattanut legedaarista ”Pienen kynttilän sytytän”-laulua. Tämän jälkeen soitetaan vasta aloitus kellot kun ollaan saatu alttari valmiiksi.

Loppuun voit pähkäillä jotain kivoja lauluja ja leikkejä. Minulla on ollut n. 20 minuuttia käytössä joten ollaan lopussa laulettu Jumalan kämmenellä, pidetty hyvän syksyn nimipiiri ( toivotetaan vieruskaverille Hyvää syksyä vieruskaverin nimi! ja lopuksi, ennen kynttilöiden sammutusta ja rukousta, leikittiin ja laulettiin ”Tule ystäväksi näin” – laulu.

Vinkkejä:

Muista katsoa nukkea kun nukke puhuu sillä lapset seuraavat katsettasi.

Hyvän syksyn piirissä voidaan niille joille vieruskaveri ei osaa tai uskalla sanoa hyvää syksyä niin lausutaan yhteen ääneen. Joskus ollaan menty koko piiri sillä tavalla ja joskus taasen ei ole kenenkään kohdalla tarvinnut turvautua yhteistoivotuksiin.

1 9 10 11 12