Tuiskun ensimmäinen automatka

Tuisku katseli kummissaan kun kun ihmiset kiirehtivät edes takaisin taloa vieden ja tuoden tavaroita välillä päivitellen.

– Ai niin sekin olisi hyvä ottaa mukaan.
– Kai muistitte ottaa mukaan…
– Äkkiä nyt, ettei myöhästytä!

Silloin tällöin joku perheen jäsenistä rapsutti pikaisesti korvan taustastani.

– Olisi nyt hieman kauemminkin saanut rapsuttaa. Harmittelin ja yritin puskea ohi – menevien jalkoja saadakseni hieman lisää.
– Onko kaikki valmista lähtöön? Perheen isä kysyi.
– On! Kuului eri puolilta taloa.

Ja pian kaikki talon muut asukkaat, äiti, tyttö ja poika saapuivat kantaen viimeisiä tavaroita sylissään. He kokoontuivat talon ovelle.
Hetken aikaa luulin, että aikovatko he jättää minut yksin kotiin. Pelästyin niin paljon, että päästin haukun. Silloin perheen poika kääntyi minua kohti ja sanoi.

– Mitäs pikku-Tuisku oikein haukahtelee? Et kai luule, että jättäisimme sinut kotiin kun luvassa on näin jännittävä matka. Näin sanoen poika kaappasi minut kainaloon ja otti mukaansa muiden kanssa pihalle ja sieltä autoon.

En olekaan käynyt koskaan auton sisällä. Kylläpä jännittää. Kun kaikki perheenjäsenet olivat sisällä autossa, isä käynnisti auton. Ja kyllä minä muuten säikähdinkin, pujahdin oikopäätä pojan sylistä ulvaisten etupenkille ja sieltä äidin jalkojen alla. Ainakin on jotain suojaa päänsä päällä, tuumasin kyyristellessäni jalkatilassa.
Pian tunsin kuinka vartalooni tarrattiin kiinne ja tunsin kuinka joku nosti minua pois jalkatilasta. Rimpuilin ja uikutin

– En tahdo tulla pois. Valittelin.

Vasta väitteistäni huolimatta löysin itseni hetkeä myöhemmin makaamasta äidin lämpimästä sylistä. Kaivauduin siihen niin syvälle kuin vain pystyin.

– Voi meidän pikkuista Tuiskua. Ei sinun autoa tarvitse pelätä. Tyynnytteli äiti, ja jatkoi.
– Vilkaisepa ulos. Näetkö, kuinka maisemat vaihtuvat.

Katsoin ulos. Ja mitä minä näinkään, oikealla näkyi aina vain erilaisia taloja. Punaisia, vihreitä, puisia, tiilisiä, pitkiä taloa, korkeita taloja. Niin monia taloja, eikä yksikään ollut samanlainen, ihmeellistä.

– Mahtaakohan noissa taloissa olla toisia koiria. Olisi kyllä kiva tutustua heihin. Aprikoin itsekseni, kunnes ajatukseni katkaisi muriseva ääni.
– Apua! Haukahdin säikähtäneenä.
– Nyt joku niiden talojen koirista pahoitti mielen, kun ajattelin heitä. Tuumin pienessä karvapäässäni.

Äiti rapsutti korvan taustaani ja kuiskasi.

– Oletpa sinä tänään säikky. Vilkaisepa vasemmalle.

Tein työtä käskettynä. En vain ymmärtänyt, että miksi pitäisi katsoa vasemmalle. Sieltähän saattaisi näkyä rivi hampaita taikka jotain vielä ikävämpää.
Mutta mitä minä näinkään. Vasemmalla puolella seisoi iso auto. Rekaksi isä sitä nimitti. Sen kylkeen oli laitettu merkki jossa lukee. Tai no enhän minä osaa lukea, mutta tuon merkin kyllä tunnistan koska vain.

– Se on lempiruokani merkki! Haukahtelin iloisesti.
– Ei sellainen voi olla pelottava juttu mikä on täynnä herkkuja. Ajattelin.

En usko, että perheenjäsenet ymmärsivät mitä sanoin. Uskoisin, että he kyllä aavistelivat kun näkivät muuttuneen ilmeeni. Tai ainakin, he niin sanoivat toisilleen.

Loppumatkan vahdin silmä kovana jokaista autoa. Jos vaikka samainen merkki vielä ilmestyisi uudelleen. Päivä meni. Kävimme isossa kaupassa, marketiksi tyttö sitä nimitti pitäessään minua sylissä. Sitten kävimme kaupassa jossa oli paljon uuden näköisiä autoja. Ihmettelin, että miksi me tänne tultiin. Kun me sieltä lähdimme, ei meillä ollut enää sitä vanhaa autoa, vaan isä oli ostanut isomman. Tila-autoksi hän sitä nimitti. Se oli kyllä harmi.

– Kerkesin tottua vanhaan ja olinhan onnistunut levittämään aika mukavasti sinne jo karvaakin. Naureskelin itsekseni.

Toisaalta, oli se uusi auto aika hieno. Ja tilaa riitti temmeltää oikein olan takaa. Minulle kyllä sanottiin, että pitäisi pysyä paikoillaan, mutta enhän minä voinut kun oli niin paljon tutkimista.

– Miksiköhän perhe päätti hankkia uuden auton. Tuumin koti matkalla.

Mahtaisikohan syynä olla tuo äidin kasvanut maha. Isä ja lapset käyttäytyvät ainakin silloin tällöin oudosti. He juttelevat äidin mahalle.

– Miksi he eivät puhu äidille. Oudoksuin. Olisihan se paljon järkevämpää puhua kohti kasvoja. Eihän se maha pysty vastaamaan, kun sillä ei ole suuta. Tuhahdin.

He puhuivat joskus jostain pikku kääreestä, äidin ja isän pikku kullasta ja niin edes päin.

– Lienevätkö pikkaisen päästänsä sekaisin. Ajattelin.
– No aika näyttää mitä tuleman pitää, mutta oli kyllä jännittävä päivä. Haukottelin omassa kopassani illan tultua.
– Aika näyttää.

Jouluntaika

Ai terve! Mukava kun tulit. Käy hyvä ihminen istumaan ja ole kuin kotonasi.Mitä sinulle tätä nykyään kuuluu, joko Joulupukki alkaa jännittää?
Ou, et usko Joulupukkiin! Miten nyt silleen on päässyt käymään? Henkilökohtaisesti minä olen uskonut Joulupukkiin koko elämäni ajan.

Anna kun kerron sinulle pienen kertomuksen.
Tämä tapahtui kauan aikaa sitten ihan samanlaisessa paikassa kun me nyt ollaan. Ulkona oli pikku hiljaa alkanut sataa lunta ja seuraavana aamuna alueen kaikki lapset lähtivät pää kolmantena jalkana ulos, nauttimaan uudesta lumesta. Siellä oli myös 9-vuotias poika, jota me voidaan nyt kutsua Matiksi. Matti oli kuitenkin hieman erilainen kuin muut lapset, hän nimittäin ei uskonut Joulupukkiin. Oli hän ennen uskonut. Eräs kerta koulussa, Matti oli kertonut tohkeissaan Joulupukista ja kuinka hän odotti malttamattomana aattoa. Lopputuloksena tästä, isommat lapset olivat ruvenneet nauramaan ja kiusaamaan häntä siitä. Ja he väittivät, että Joulupukkia ei ole olemassa. Mattihan ei tästä tykännyt ja kun jouluaattoilta tuli ja Pukki saapui lahjoineen, Matti päätti selvittää asian ja nykäisi Pukkia parrasta. No Pukiltahan parta tietenkin läksi irti ja sillä samalla hetkellä Matti juoksi itkien omaan huoneeseensa. Siitä lähtien Matti ei uskonut Joulupukkiin. Aikaa meni niin paljon, että Matista oli kasvanut jo 20-vuotias nuorimies. Hän eli aivan normaalia elämää, mutta joulusta hän ei välittänyt. Häntä pikemminkin ärsytti kaikki joululaulut, koristeet ja eritoten Joulupukki.

Matti olisi varmaan ollut loppuelämänsä samanlainen, ellei olisi tapahtunut jotakin odottamatonta. Eräs jouluaatto Matti oli tavalliseen tapaansa yksin kotona piiloutuneena joululta, kun hän kuuli jonkun koputtavan ulko-oveaan. Oven takana Mattia odottikin yllätys, sillä ovea oli soittanut ilmielävä Joulupukki.

”Onkos täällä kilttejä lapsia”. Pukki kysyi Matilta, silmät tuikkien.

Matti oli kovin harmistuneen oloinen. Ei hän halunnut Joulupukkia luokseen, mutta Pukki astui ovesta sisään, ensin tietysti kohteliaasta anteeksi pyytäen. Tämän jälkeen Pukki istahti Matin nojatuoliin. Nyt Matille riitti. Eihän se sopinut alkuunsakaan, että joku tuppaa hänen kotiinsa noin vain.

”Tottot, älä hikeennyt hyvä mies”, Pukki tyynnytteli, ”käy istumaan, meidän pitää hieman keskustella”.

Vastentahtoisesti Matti meni sohvalle ja istui, vaikkei hänen tehnyt yhtään mieli totella.

”Olen kuullut, että sinulla on hieman kateissa joulumieli. Pitääkö paikkansa.” Pukki kysyi, samalla katsoen lempeästi lasien yli Mattia.

”En pidä joulusta!” Matti puuskahti.
”Näin olen tonttujeni raporteista lukenut.” Pukki vastasi lämmin sävy äänessään ja jatkoi.
”Kysymys kuuluukin, miksi. Ennen kuin alat väittää vastaan anna minun kertoa sinulle jotakin. Sinä varmaan tiedät, että joka joulu ilmestyy valtavasti joulupukkeja kaduille, koteihin, tavarataloihin, pikkujouluihin ja niin edes päin.”

Matti nyökkäsi ja oli aloittamaisillaan sanoa jotakin ennen kuin Pukki jälleen jatkoi.

”Olet varmasti myös tietoinen siitä, että minun oletetaan käyvän joka talossa jouluna. Tavallaan näin on. En vain itse ole itsenäni paikalla, vaan lähetän maailmaan joulutaian jota kutsutaan joulumieleksi tekemään hyvää ja auttamaan sekä luomaan iloa. Tämä taika myös aiheuttaa sen, että moni ihminen kokee tarpeelliseksi ryhtyä Joulupukiksi tuomaan iloa maailmaan. Katos ehdin itse käydä vain muutamissa paikoissa, sanotaan n. 2 miljoonassa. Pukki nauraa röhähti päälle sydämellisesti.

”Katos Matti hyvä” Pukki kääntyi katsomaan kohti Mattia.

”Olen olemassa niin kauan aikaa, kun ihmiset kykenevät kaiken kiireen keskellä pysähtymään ja auttamaan toisiaan. Toiset tekevät lahjoituksia keräyksiin, auttavat naapuriaan ja ” Pukki piti tauon” osa ryhtyy Joulupukiksi ja silloin osa minua on heissä. Olkoonkin että heillä on tekoparta taikka tyynyjä mahan päällä. Itse en sellaisia tarvitse, kiitos Joulumuorin. ” Pukki rupesi nauramaan, ja se nauru oli niin ihanaa, sydämellistä ja täynnä iloa, että Matin oli pakko nauraa mukana. Kun hän jälleen taas kykeni näkemään kunnolla naurunpuuskan jälkeen. Pukki oli kadonnut.
Matti ihmetteli hetken aikaa ja luuli nähneensä unta. Kun seuraava aamu koitti. Matti meni keittiöön aamiaiselle. Keittiönpöydälle oli ilmestynyt suuren suuri paketti ja se päällä oli kortti. Siinä luki:

Parahin Matti. Huomasin, että sinulla
ei ole yhtään jouluruokaa. Niinpä päätin
jättää sinulle aimo annoksen erilaisia
jouluruokia sekä pienen lahjan. Kutsu myös
naapurisi yksinäinen mummo jouluaterialle.

Hyvää joulua toivottaa
Joulupukki

Matin oli pakko lukea kortti uudelleen. Sitten hän avasi paketin. Se sisälsi suklaata, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, kinkkua, lohta, rosollia, kotikaljaa ja sen pikkuisen paketin jonka pukki oli maininnut kortissa. Matti kutkutti mahanpohjasta pitkästä aikaa oikein kunnolla kun hän avasi pakettia. Paketti sisälsi pienen laatikon, Matti ihmetteli hetken kunnes huomasi lapun paketin pohjalla. Siinä luki:

Tämä on uusi joulutaialla paranneltu pikajoulukuusi.
Kastele laatikkoa ja kahdessa sekunnissa sinulla on mitä hienoin joulukuusi.

Matti teki ohjeiden mukaan ja kahdessa sekunnissa hänen eteensä oli kasvanut mitä kaunein ja ihanin joulukuusi jonka hän oli koskaan nähnyt. Illalla Matti kattoi jouluruokia pöytään ja oli hän tietenkin kutsunut naapurin mummonkin. Kun he yhdessä siinä söivät, Matti olisi voinut vaikka vannoa, että hän kuuli kulkusten ääntä ulkoa.

Ja tiedätkö mitä? Matti ei enää inhonnut joulua vaan ryhtyi itsekin Joulupukiksi. Ja kuinka hän siitä nauttikaan.
Mitä sinä sanot, olisiko mahdollista, että sinustakin voisi löytyä tuota ihanaa joulutaikaa jostain. Uskon, että jokaisella maailman ihmisellä on mahdollista kokea se, jos vain jaksaa hieman hellittää ja nauttia joulusta.

Hartaus uskonpuhdistuksesta

Olen tehnyt tämän kouluni aamuhartauteen joita on suunnilleen joka päivä.

Aloita näillä ihan pokkana ilman, että sanoisit mitään ennen näitä.Lue ihan suoraan kaikki normaalilla fontilla painettu. Tarkoitus on, että kerrot rauhallisesti turhia kiirehtimättä.

  • Jos ei olisi suomenkielistä Raamattua?
    – Entä kun menet kirkkoon, pappi puhuisi latinaa.
    – Lastenohjaajat opettaisivat, että jos ostat aneen pelastut.
    – Sinun pitäisi opetella latinaa jos haluat lukea Raamattua.
    – Et voisi tarkistaa Raamatusta, että pappi puhuu totta.
    – Lapsesi on kipeä ja nälkäinen. Pitäisi päättää ostatko aneen, että lapsesi pelastuu, vai ostatko lääkettä ja ruokaa, että lapsesi parantuisi.

    Näitä ajatuksia ja kysymyksiä saattaisi tulla eteesi, jos Luther ei olisi käynnistänyt uskonpuhdistusta.
    Ajatellaan vaikka, lastenohjaajan työtä. Meillä on tällä hetkellä
    – suomenkielinen Raamattu,
    – lasten Raamattu,
    – lehtiä,
    – lasten tarinoita joissa kerrotaan kristinuskosta,
    – satukirjoja,
    – kaikenlaista materiaalia jota voi käyttää.

    Suomenkin kirjoitus- ja lukutaito on uskonpuhdistuksen ansiosta syntynyt kun Mikael Agricola
    käänsi meille Raamatun Lutherin saksankielisestä Raamatusta. Ja kirjoitti vielä
    abc-kirjan jotta kansa oppisi lukemaan, voidakseen tutustua Raamattuun.

    Voisi olla, että ei välttämättä tässä oltaisi jos Luther ei olisi aikanaan ruvennut
    kritisoimaan katolista kirkkoa ja sen oppeja vastaan.
    Ehkä olisi ollut joku muu, joka uskonpuhdistuksen olisi tehnyt myöhemmin. Kuitenkin, meillä olisi
    varmasti nyt paljon erilaisempaa jos uskonpuhdistus olisi tullut muuna aikana.

    Hetki hiljaisuutta

    Lopuksi voidaan päättää aamunavaus rukoukseen Mikael Agricolan
    sanoin:

    Kaikkivaltias Herra Jumala,
    joka olet suonut meidän aloittaa tämän päivän.
    Varjele meitä voimallasi,
    ettemme horjahtaisi tänään mihinkään syntiin,
    vaan että kaikki ajatuksemme,
    puheemme ja työmme noudattaisivat
    sinun vanhurskasta tahtoasi.
    Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
    meidän Herramme kautta.
    Aamen.

Ei mitään hätää

”Mitä ihmettä Janin Maailmalle on tapahtunut?”

Saatoit juuri pyöritllä tuota kysymystä mielessäsi. Tänään ja tulevan viikonlopun aikana teen pieniä uudistuksia tänne. Kaikki materiaali palautuu myös toivottavasti sivuille tämän viikonlopun aikana.

Kärsivällisyyttä rakkaat lukijat 🙂

– Jani –

1 10 11 12